JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Marjanpoimimisviettiä rakentamassa

16.9.2020 6.00

Juttua muokattu:

2.1. 15:09
2025010215093020200916060000

Suvi Myl­ly­mä­ki

”Met­sä on täyn­nän­sä mus­tik­kaa, Ol­li­kin mar­jaan nyt men­nä saa. Pol­ku kun kau­em­mas kul­keu­tuu, Ol­lil­ta mus­tu­vat sor­met ja suu”.

Van­ha las­ten­lau­lu ker­too haus­kas­ti Ol­li-po­jan mar­ja­ret­kes­tä, jon­ne hän saa kar­hun ka­ve­rik­seen ja jota ereh­tyy luu­le­maan koi­rak­si. Kar­hu mais­te­lee Ol­lin ke­rää­miä mus­ti­koi­ta mut­ta säi­käh­tää lo­pul­ta äi­din tu­loa ja juok­see kar­kuun.

Mei­dän per­hees­säm­me mar­ja­ret­ket mus­tik­kaan ja puo­luk­kaan on pit­kään teh­ty koko per­heen voi­min. Tär­kein­tä on­nis­tu­nee­seen mar­ja­ret­keen pien­ten las­ten kans­sa on teh­dä hy­vät ja mauk­kaat eväät, joi­ta on mu­ka­va pal­kak­si syö­dä, kun mar­jo­ja on poi­mit­tu riit­tä­väs­ti.

Kai­kil­le on os­tet­tu so­pi­vat poi­mu­rit, jot­ka ovat joko pink­ke­jä, si­ni­siä tai vih­rei­tä. Kai­kil­le on lai­tet­tu kump­pa­rit jal­kaan, vaik­ka olem­me­kin sa­mal­la rau­hoi­tel­leet lap­sia sii­tä, et­tem­me ole kos­kaan mar­ja­met­säs­sä näh­neet käär­mei­tä. ”Mut­ta lai­te­taan sil­ti va­ral­ta kump­pa­rit”, olem­me sa­no­neet.

Mar­ja­mät­täät ovat suu­ria 1-vuo­ti­aan nä­kö­vink­ke­lis­tä, ja pys­tys­sä py­sy­mi­nen­kin on haas­teel­lis­ta. Sik­si olen pu­ke­nut nuo­rim­mai­sen jos­kus ku­ra­hou­sui­hin, jot­ta is­tu­mi­nen ja mus­ti­koi­den syö­mi­nen on­nis­tui­si par­hai­ten. Myös mui­den las­ten vaat­tei­den on pa­ras­ta ol­la niin sa­no­tus­ti mus­ti­kan kes­tä­viä.

Olem­me kan­nus­ta­neet lap­sia poi­mi­maan kark­ki­pal­kal­la ja isom­pia lap­sia myös ra­ha­pal­kan avul­la, mut­ta tär­kein­tä on ol­lut se, et­tä lap­set ovat mu­ka­na met­säs­sä ja ret­kel­lä on mu­ka­vaa. ”Riit­tä­väs­ti poi­mit­tu” on kä­sit­tee­nä siis erit­täin vaih­te­le­va. Toi­sil­le se on enem­män ja toi­sil­le kym­me­nen mar­jaa, jot­ka ne­kin lo­pul­ta pää­ty­vät omaan suu­hun.

Yh­tei­set mar­ja­ret­kem­me ovat mie­he­ni lap­suu­den­ko­din pe­rin­tö. Hä­nel­lä on niin hy­vät muis­tot koko per­heen mar­ja­ret­kis­tä, et­tä hän on ha­lun­nut jat­kaa sitä pe­rin­net­tä omien las­ten kans­sa. Me em­me ole kui­ten­kaan asun­to­vau­nua ve­tä­neet met­sään, ku­ten mie­he­ni van­hem­mat ovat jos­kus teh­neet.

Kos­ka olem­me ha­lun­neet, et­tä ret­ki oli­si mu­ka­vaa yh­des­sä­o­loa, em­me ole moit­ti­neet lap­sia kaik­kien eväs­kek­sien syö­mi­ses­tä ja ajan­viet­tä­mi­ses­tä leik­kien mar­jan­poi­mi­mi­sen si­jaan. Sik­si olem­me­kin usein huo­man­neet poi­mi­vam­me mie­he­ni kans­sa mar­jo­ja kah­des­taan ja las­ten kek­si­neen muu­ta hom­maa. 10-vuo­ti­as koi­ram­me­kin on vii­me vuo­si­na löy­ty­nyt yhä ai­kai­sem­mas­sa vai­hees­sa kuor­saa­mas­ta Trans­por­te­rin lat­ti­al­ta.

Vii­me vuo­si­na, kun tei­nien pro­sen­tu­aa­li­nen mää­rä on ol­lut per­hees­säm­me kas­vu­suun­nas­sa, olem­me huo­man­neet, et­tä in­nok­kai­ta mar­ja­met­sään läh­ti­jöi­tä on yhä vä­hem­män. Syö­jien in­nok­kuus kui­ten­kin ilah­dut­taa, kun tuo­re mus­tik­ka­pii­rak­ka hä­vi­ää no­pe­as­ti pöy­däl­tä.

Tänä syk­sy­nä mie­he­ni kävi puo­lu­kas­sa poik­keuk­sel­li­ses­ti yk­sin, kun hä­net lo­mau­tet­tiin työs­tään kä­te­väs­ti puo­lu­koi­den kyp­sy­mi­sen ai­kaan muu­ta­mak­si päi­väk­si. Näh­ty­ään hil­lo­tut puo­lu­kat keit­ti­ön pöy­däl­lä, 8-vuo­ti­as huu­dah­ti: ”Äi­ti, tee muu­sia ja mu­re­ket­ta!”

Oma­te­koi­nen, mel­ko so­ke­ri­nen puo­luk­ka­hil­lo, mais­tuu meil­lä hy­vin. Var­sin­kin mu­rek­keen kans­sa. Voi­si sa­noa, et­tä meil­lä syö­dään puo­luk­ka­hil­loa mu­rek­keel­la ei­kä toi­sin­päin, ku­ten eh­kä muil­la on ta­pa­na. Hy­mys­sä suin kat­soin, kun van­hin­kin lap­sis­ta kaa­toi isän te­ke­mää hil­loa suo­raan pur­kis­ta lau­ta­sel­le.

Toi­von, et­tä kai­kil­le lap­sil­le jäi­si ko­din pe­rin­tö­nä jon­kun ta­soi­nen mar­jan­poi­mi­mis­viet­ti. Toi­von, et­tä he voi­si­vat muis­tel­la koko per­heen mar­ja­ret­kiä läm­möl­lä ja eh­kä jat­kai­si­vat pe­rin­net­tä omien las­ten­sa kans­sa.

SuviMyllymäki
Kuudesta pojastaan ja neljästä tytöstään onnellinen "palijasjalakane raahelaine" vaimo. Terveyshallintotiedettä opiskeleva maailmanparantaja, joka voimaantuu ihanista ihmisistä ympärillään, uppoutuu hyviin kirjoihin ja sanoittaa joskus lasten laulut uusiksi. Haaveilee, että "olis kovasa kunnosa". Voit kertoa minulle ajatuksistasi, suvimy@gmail.com