https://www.yo­u­tu­be.com/em­bed/oF­Det1lkWMY

– Oli joh­da­tus­ta pää­tyä tul­kik­si, muis­te­lee viit­to­ma­kie­len tulk­ki Lee­na Haho yli kah­den­kym­me­nen vuo­den taak­se.

Lap­suu­den haa­vee­na Ha­hol­la oli tul­la opet­ta­jak­si. Kol­man­nen­kaan pyr­ki­mis­ker­ran jäl­keen ovet ei­vät avau­tu­neet opet­ta­jan­kou­lu­tuk­seen, mikä oli hä­nel­le val­ta­va pet­ty­mys.

– Tä­män jäl­keen ta­pa­sin tu­le­van mie­he­ni, joka oli huo­no­kuu­loi­nen. Teki mie­li ru­ve­ta opet­te­le­maan viit­to­mis­ta, jot­ta voi­sin kom­mu­ni­koi­da hä­nen kans­saan pa­rem­min, Haho ker­too.

Tie vei kan­sa­no­pis­ton viit­to­ma­kie­len lin­jal­le. Opis­ke­lu oli val­ta­van in­nos­ta­vaa, ja saa­dak­seen sitä li­sää Lee­na Haho haki Tur­kuun tulk­ki­kou­lu­tuk­seen. Ilok­seen hän pää­si si­sään en­sim­mäi­sel­lä yrit­tä­mäl­lä. Viit­to­ma­kie­len maa­il­ma al­koi avau­tua um­mi­kol­le.

Teks­ti: Eli­na Pel­to­maa

Vi­deo: Ju­ha­ni Oja­leh­to

Koko jut­tu lu­et­ta­vis­sa Päi­vä­mie­hes­sä 6/2019