Mai­ja Haho

Sii­ka­jo­ki

Kak­si­kym­men­hen­ki­nen ta­lon­mies­ryh­mä pi­tää Sii­ka­tör­män lei­ri­kes­kuk­ses­ta huol­ta.

Uu­si kym­me­nen pa­ris­kun­nan muo­dos­ta­ma ryh­mä on aloit­ta­nut toi­min­nan Sii­ka­jo­el­la si­jait­se­van SRK:n lei­ri­kes­kuk­sen Sii­ka­tör­män ta­lon­mie­hi­nä tä­män vuo­den alus­ta al­ka­en. Sa­maan ai­kaan kiin­teis­tö­vas­taa­va­na aloit­ti Pek­ka Top­pi­la. Ai­em­min kiin­teis­tön hoi­ta­ji­na ja ta­lon­mie­hi­nä ovat toi­mi­neet He­le­na ja Sau­li Top­pi­la.

Pit­kään kah­des­taan

Sii­ka­tör­män ta­lon­mie­hi­nä pit­kään kah­des­taan toi­mi­neet Top­pi­lat aloit­ti­vat pes­tin­sä tou­ko­kuus­sa 2007. He hoi­ti­vat sil­loin myös kiin­teis­tön huol­to­työt ja sii­vouk­set. Vuon­na 2008 pal­kat­tiin eril­li­nen sii­voo­ja ja vuon­na 2010 aloit­ti muu­ta­ma pa­ris­kun­ta si­jais­ta­maan Top­pi­loi­ta joi­na­kin vii­kon­lop­pui­na, jot­ta he pys­tyi­vät pi­tä­mään toi­si­naan va­paa­ta.

Vuo­sien työ­ru­pe­a­man jäl­keen on Sau­li ja He­le­na Top­pi­las­ta ol­lut mu­ka­va jää­dä eläk­keel­le.

– Kii­tol­li­nen mie­li. On ol­lut niin iha­na työ­paik­ka, kun ym­pä­ril­lä on ol­lut us­ko­vai­sia ih­mi­siä ja saa­nut ol­la sa­mal­la seu­rois­sa, He­le­na Top­pi­la to­te­aa.

Kym­me­nen pa­ris­kun­taa

Top­pi­loi­den ai­ko­es­sa jää­dä eläk­keel­le oli ai­ka miet­tiä, mi­ten hei­dän työn­sä jat­kos­sa teh­dään. Teh­tä­viä hoi­ta­maan ky­syt­tiin ny­kyis­tä talk­ka­ri­ryh­män ve­tä­jää Mart­ti Kar­hu­maa­ta ja hä­nen puo­li­so­aan Mer­ja Kar­hu­maa­ta. Suu­ren teh­tä­vä­a­lu­een hoi­ta­mi­nen kak­sin kui­ten­kin mie­ti­tyt­ti hei­tä, var­sin­kin kun Mer­ja Kar­hu­maa on yhä työ­e­lä­mäs­sä ja mat­kaa­kin ko­toa Pat­ti­jo­el­ta on jon­kin ver­ran. Niin­pä pää­dyt­tiin vas­taa­van­lai­seen lei­ri­talk­ka­ri-käy­tän­töön kuin muis­sa­kin SRK:n lei­ri­kes­kuk­sis­sa.

Uu­teen talk­ka­ri­ryh­mään pää­dyt­tiin ot­ta­maan kym­me­nen pa­ris­kun­taa. Vii­kon­lop­pu­ja tai lei­ri­päi­viä tu­lee jo­kai­sel­le pa­ris­kun­nal­le 5–8 ker­taa vuo­des­sa, sen mu­kaan mi­ten kul­le­kin pa­ris­kun­nal­le so­pii.

– Olen teh­nyt lis­tan, mis­sä nä­kyy koko vuo­den lei­rit. Sin­ne pys­tyy jo­kai­nen it­se merk­kaa­maan, mil­loin pää­see, Mart­ti Kar­hu­maa ker­too.

Sai­ras­tu­mi­sen tai muun es­teen sat­tu­es­sa joku toi­nen pa­ris­kun­ta käy te­ke­mäs­sä vuo­ron.

– Tämä on tun­tu­nut su­ju­van to­del­la hy­vin, Kar­hu­maa jat­kaa.

Toi­min­nan muo­tou­tu­mi­nen

Sa­maan ai­kaan kiin­teis­tö­vas­taa­va­na aloit­ta­nut Pek­ka Top­pi­la hoi­taa kiin­teis­tön asi­oi­ta ja kor­jaus­töi­tä yh­teis­työs­sä talk­ka­ri­ryh­män kans­sa.

– Jos lei­rin ai­ka­na löy­de­tään kiin­teis­tös­tä joku vika, jota me ei vii­kon­lo­pun ai­ka­na ke­re­tä tai pys­ty­tä kor­jaa­maan, mer­ka­taan se lis­taan ja Pek­ka il­moit­taa, kun hom­ma on hoi­det­tu, Mart­ti Kar­hu­maa se­lit­tää.

Isom­pia kor­jaus­hom­mia on jo ai­em­min käy­nyt te­ke­mäs­sä Kiik­ku eli Kiin­teis­tö ja kun­nos­tus -ryh­mä. Sen toi­min­ta on ol­lut hie­man hil­jai­sem­paa vii­me ai­koi­na, mut­ta sitä on tar­koi­tus el­vyt­tää.

– Tämä vie­lä ha­kee muo­to­aan, ei­hän me kui­ten­kaan ol­la ol­tu kuin tam­mi­kuus­ta täs­sä, Mer­ja Kar­hu­maa sa­noo.

Lei­ri­ta­lon­mie­hien pu­he­lin­nu­me­rot on näh­ty tar­peel­li­sek­si lait­taa lei­ril­le.fi-si­vus­tol­le kul­loi­sen­kin lei­rin yh­tey­teen, jot­ta lei­rien oh­jaa­jat ja lei­ri­läi­set tie­tä­vät, kuka on hei­tä vas­tas­sa ja kei­hin he ot­ta­vat yh­teyt­tä kiin­teis­töön liit­ty­vis­sä asi­ois­sa.

– Toi­vom­me, et­tä mei­hin ote­taan yh­teyt­tä vain kiin­teis­töön liit­ty­vis­sä asi­ois­sa ja lei­rei­hin liit­ty­vis­sä asi­ois­sa kään­ny­tään lei­rien oh­jaa­jien puo­leen, ta­lon­mie­het huo­maut­ta­vat.

Van­hem­pien ja­lan­jäl­jis­sä

Uu­te­na kiin­teis­tö­vas­taa­va­na aloit­ta­neel­le Pek­ka Top­pi­lal­le mo­net ju­tut ovat tut­tu­ja vuo­sien var­rel­ta. Top­pi­la on kul­ke­nut van­hem­pien­sa mu­ka­na Sii­ka­tör­mäl­lä hom­mis­sa jo nuo­re­na poi­ka­na.

– Pe­ri­aat­tees­sa ai­na kun van­hem­mat ovat tar­vin­neet apua, olen ol­lut mu­ka­na. Var­sin­kin vii­me vuon­na, jos on ol­lut jo­tain on­gel­mia au­to­maa­ti­ois­sa tai säh­köis­sä, olen tul­lut avuk­si, hän ker­too.

Hie­man omia säh­kö­a­lan töi­tä vä­hen­tä­nyt Top­pi­la sa­noo näi­den hom­mien ole­van toi­saal­ta tut­tu­ja, mut­ta myös eri­lai­sia kuin oma var­si­nai­nen työ – ja sik­si myös kiin­nos­ta­via.

– Suu­rim­man osan näis­tä töis­tä teen vii­kol­la. Käy­tän­nös­sä siis huo­leh­din, et­tä tek­niik­ka on kun­nos­sa ja tiet au­rat­tui­na, Top­pi­la ku­vai­lee.