Päivikki Dosseh
Liberia–Guinea
Liberian ja Guinean uskovaiset haluavat kertoa muille saamastaan uskon lahjasta ja siten levittää hyvää sanomaa.
Lähetysmatkalaisia oli Liberiassa vastassa trooppinen kuumuus ja lämmin tervetulotoivotus lentoterminaalin ulkopuolella kylttien kera: ”God’s peace!” Marraskuiselle kahden viikon lähetysmatkalle Liberiaan ja Guineaan osallistuivat puhujina Arto Tölli ja Aimo Koskelo. Päivikki Dosseh toimi englannin kielen tulkkina Liberiassa ja ranskan tulkkina Guineassa.
Matkalla oli yhteensä 18 seuratilaisuutta; päivässä pidettiin 1-3 seurat. Vaikka kuumuus, pitkät välimatkat, kuoppaiset tiet ja monenlaiset yllätykset koettelivat toisinaan, Jumala siunasi matkan. Matkalaiset kohtasivat uskomatonta palvelualttiutta, lämpöä ja välittämistä. He kokivat olevansa odotettuja ja kauan kaivattuja.
Kummassakaan maassa ei ole vielä omaa puhujaa, joten seuroja kokoonnutaan kuuntelemaan WhatsAppin kautta sunnuntaisin uskovaisten koteihin ja pihoihin. Ihan kaikissa seurapaikoissa ei kuitenkaan vielä ole bluetooth-kaiuttimia tai toimivia älypuhelimia, jotta saarnojen kuuntelu onnistuisi. Myös pitkät välimatkat ja teiden huono kunto rajoittavat seuroihin pääsyä.
Seurajärjestäjien hartaana toiveena onkin saada hankittua sekä enemmän seurapaikkoja että kaiuttimia ja puhelimia seurojen kuuntelua varten.
Konkreettisia vaikutuksia
Vaikka Jumalan sana on sama sekä Afrikan mantereella että Suomessa, seurameno on maapallon toisella puolella hiukan erilaista. Seurojen alkamisaikaa ei katsota kellosta, vaan väkimäärästä. Kuulijat nyökyttelevät puheen aikana, eläytyvät siihen ja toteavat usein ”aamen”, etenkin silloin kun puhuja on saarnannut evankeliumia.
Seurat eivät välttämättä ala ja lopu lauluun. Lähetysmatkan Liberiassa pidetyissä seuroissa kuitenkin laulettiin seurojen aluksi ja lopuksi. Seuravieraat ihastelivat jälkeen päin, kuinka virvoittavaa oli kuunnella kaiuttimista muualla äänitettyä vahvaa, englanninkielistä Siionin laulujen ja virsien veisuuta.
Guineassa laulaminen seurojen yhteydessä ei ole vielä tavallista, mutta sielläkin kuunneltiin eräänä iltana lähetysseurojen päätteeksi Suviseuroissa äänitetty virsi 618, Ratki taivaassa. Väki istui pienen talon pihassa eräässä maaseutukylässä. Ilta oli jo pimentynyt, mutta lämpötila lähenteli 30 astetta. Samettinen tähtitaivas levittäytyi yllä ja ihmisiä ympäröi yölintujen ääntely. Virsi kaikui tummenevaan iltaan vahvana ja seuravieraat kuuntelivat sitä aivan hiljaa. Siinä oli läsnä kaksi kulttuuria ja kuitenkin vain yksi usko.
Matkalla näki konkreettisesti, mitä elävä usko saa aikaan: halun tehdä työtä evankeliumin hyväksi. Se antaa sydämeen halun olla oppaana lähetysmatkalaisille, järjestää seuroja, antaa kotinsa seurojen käyttöön ja huolehtia siitä, että seuravieraille järjestetään kauempaakin kyyti seuroihin.
Diakoniatyötä suunnitteilla
Guinean Conakryssa asuva Charlotte Diallo kertoi, että haluaa tukea miestään Josephia kirkon puheenjohtajan vastuullisessa tehtävässä. Diallojen kotipihassa järjestetään seurat joka sunnuntai. Pihaan on rakennettu kiinteä katos, jonka alle mahtuu tuolit yli sadalle seuravieraalle.
Pari muuta naista suunnitteli innokkaasti diakoniatoimintaa alueelleen: tarkoituksena on alkaa käymään sairaaloissa ja vankiloissa tervehtimässä sairaita ja vankeja ja viedä heille samalla ruokaa ja juomaa. Naisia ei kuulemma käännytetä pois sairaalan tai vankilan ovilta. Vaikka kristityt ovat ahtaalla muslimienemmistöisessä maassa, omasta uskosta muille kertominen tuntui olevan uskovaisille itsestäänselvää.
Lue huomenna Päivämiehen välissä ilmestyvästä Siionin Lähetyslehdestä myös guinelaisen uskovaisen haastattelu.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys