Tar­ja Son­ni­nen

Kan­non­kos­ki

Kan­non­kos­ke­lai­set­kin ha­lu­a­vat, et­tä Han­ka­sal­men ju­han­nus­seu­rois­sa is­tu­taan jat­kos­sa tu­ke­vas­ti.

Kan­non­kos­kel­la toi­vo­tet­tiin vä­keä ter­ve­tul­leek­si pit­sa- ja pen­kin­jal­kail­taan, joka pi­det­tiin va­pu­naat­to­na 30. huh­ti­kuu­ta seu­ra­kun­ta­ta­lol­la. Il­lan oh­jel­mas­sa oli pit­sail­ta­pa­la, kah­vit, na­ru­tus­ta, har­taus ja mu­ka­vaa yh­des­sä­o­loa.

Nuo­ret ot­ti­vat vas­tuun keit­ti­ös­tä: osa huo­leh­ti pöy­dän an­ti­mis­ta, toi­set taas as­ti­oi­den tis­kaa­mi­ses­ta. Il­lan pie­nim­mil­lä osal­lis­tu­jil­la riit­ti jän­ni­tys­tä na­ru­tuk­ses­sa. Seu­ra­kun­ta­ta­lo täyt­tyi iloi­sis­ta ää­nis­tä ja pen­kin­jal­ka­kas­saa saa­tiin mu­ka­val­la ta­val­la kar­tu­tet­tua yh­tei­ses­ti.

Huol­to­va­paat pen­kit hel­pot­ta­vat

Ta­pah­tu­mas­ta ker­ty­neil­lä va­roil­la ha­lu­taan var­mis­taa, et­tä Han­ka­sal­men ju­han­nus­seu­rois­sa is­tu­taan jat­kos­sa tu­ke­vas­ti. Tu­le­va­na ke­sä­nä jär­jes­tä­mis­vuo­ros­sa ole­vat rau­ha­nyh­dis­tyk­set hank­ki­vat yh­des­sä SRK:n kans­sa me­tal­li­set pen­kin­ja­lat.

Kus­tan­nuk­sien ja­kaan­tu­mi­ses­ta on so­vit­tu si­ten, et­tä SRK:lta tu­lee puo­let ja toi­nen puo­li ja­kaan­tuu kul­le­kin jär­jes­tä­väl­le rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le jä­sen­mää­rän suh­tees­sa. Vii­me vuon­na ju­han­nus­seu­ro­jen jär­jes­tä­mis­vas­tuus­sa ol­leet hank­ki­vat penk­ki­lan­kut.

Ai­em­mat, pui­set pen­kin­ja­lat ei­vät ole ol­leet lei­ri­kes­kuk­sen omai­suut­ta, vaan nii­tä on lai­nat­tu yk­si­tyi­sil­tä. Pen­kin­jal­ko­jen kul­jet­ta­mi­nen on ol­lut jär­jes­tä­mis­vas­tuus­sa ol­leil­le yk­si yli­mää­räi­nen teh­tä­vä. Me­tal­li­set pen­kin­ja­lat ovat tu­ke­vat, pit­käi­käi­set ja huol­to­va­paat, ja nii­tä voi­daan säi­lyt­tää lei­ri­kes­kuk­sel­la.

Ju­ma­la avaa sy­dä­men

Ti­lai­suu­den aluk­si lau­let­tiin Sii­o­nin lau­lu 116, jos­sa lau­le­taan: ”Suo työs­sä val­ta­kun­ta­si alt­tii­na pal­vel­la ai­na. Myös uh­ri­miel­tä vai­ku­ta ar­moo­si jo au­te­tuis­sa.”

Har­tau­den piti Jo­han­nes Lep­pä­nen joh­dan­to­naan Apos­to­lien te­ko­jen jae 43 lu­vus­ta 10. Har­tau­des­sa saa­tiin kuul­la, et­tä kai­kil­le kuu­luu Ju­ma­lan ar­mo. Ei ole eroa sil­lä, on­ko mies tai nai­nen, juu­ta­lai­nen tai kris­tit­ty, roo­ma­lai­nen tai min­kä maa­lai­nen ta­han­sa, ei ole eroa ihon­vä­ril­lä ei­kä mil­lään – kai­kil­le kuu­luu Ju­ma­lan ar­mo.

– Ju­ma­la ava­si Kor­ne­liuk­sen sy­dä­men ot­ta­maan vas­taan syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­min. Kor­ne­lius us­koi ja koko hä­nen huo­ne­kun­tan­sa us­koi. Tämä oli ih­meel­lis­tä, ku­vai­li Lep­pä­nen.

Hän jat­koi ker­to­mal­la, mi­ten mo­net pa­hen­tui­vat kuul­les­saan Jee­suk­sen ope­tus­ta sii­tä, et­tä il­man ve­ren vuo­da­tus­ta ei ole yh­tään an­teek­si­an­ta­mus­ta. Mo­net myös seu­ra­si­vat Jee­sus­ta, vaik­ka ei­vät us­ko­neet hä­neen. Jee­sus pu­hui sii­tä, mik­si hän tuli maa­il­maan: “Mut­ta sil­lä, joka syö mi­nun li­ha­ni ja juo mi­nun ve­re­ni, on ikui­nen elä­mä, ja vii­mei­se­nä päi­vä­nä minä he­rä­tän hä­net” (Joh. 6:54). Sik­si us­ko­vai­set saar­naa­vat Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä kaik­ki syn­nit an­teek­si.

– Tänä päi­vä­nä­kään ei käy­dä seu­rois­sa sik­si, et­tä sai­sim­me kah­vit ja ta­pai­sim­me mui­ta ih­mi­siä, vaan sik­si, et­tä py­syt­täi­siin us­ko­mas­sa ja kuul­tai­siin ian­kaik­ki­sen elä­män sa­nat ja pääs­täi­siin ker­ran tai­vaa­seen, täh­den­si Lep­pä­nen.

Hän muis­tut­ti, et­tä us­ko­vais­ten on käs­ket­ty saar­na­ta evan­ke­liu­mia. Har­tau­den lo­puk­si saa­tiin jää­dä edel­leen tur­val­li­ses­ti us­ko­maan kaik­ki syn­nit ja mur­heet an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja kal­liis­sa so­vin­to­ve­res­sä.