San­na Hur­me

Raa­he

Sa­lois­ten rau­ha­nyh­dis­tyk­sen luon­toil­las­sa kuul­tiin, et­tä ih­mi­sil­le on an­net­tu teh­tä­vä var­jel­la luon­toa ja ker­toa Luo­jan ih­meel­li­sis­tä te­ois­ta su­ku­pol­vil­le eteen­päin.

Sa­lois­ten Rau­ha­nyh­dis­tys jär­jes­ti myy­jäis­ten si­jaan oh­jel­mal­li­sen luon­toil­lan per­jan­tai­na 11. lo­ka­kuu­ta toi­mi­ta­lol­laan. Al­ku­har­tau­des­sa Mat­ti Yr­jä­nä an­toi il­lal­le kol­me ta­voi­tet­ta: Ju­ma­lan meil­le an­ta­man luon­non var­je­le­mi­sen teh­tä­väs­tä muis­tut­ta­mi­nen, ajal­lis­ten va­ro­jen ke­rää­mi­nen toi­mi­ta­lol­le ja tär­keim­pä­nä asi­a­na syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­nen ja us­ko­mi­nen.

Al­ku­har­tau­den jäl­keen tar­jol­la oli run­sas buf­fet­pöy­tä, jos­sa il­lan tee­maan so­pien ruo­ka­la­jit oli ni­met­ty eläin­ten mu­kaan. Ko­dal­la sai myös pais­taa nuo­ti­ol­la mak­ka­raa ja tik­ku­pul­lia sekä naut­tia no­ki­pan­nu­kah­vit.

Luo­jan luo­ma luon­to ihas­tut­taa

Erk­ki Ala­saa­re­la joh­dat­ti kuu­li­jat ih­met­te­le­mään ja ihas­te­le­maan Luo­jan töi­tä luon­nos­sa tai­dok­kain ku­vin ja vi­de­oin, elä­vän ker­ron­nan sekä eläi­miä ja luon­toa kä­sit­te­le­vien Raa­ma­tun ja­kei­den vä­li­tyk­sel­lä. Hä­nen mu­kaan­sa tem­paa­va esi­tys näyt­ti elä­väs­ti muun mu­as­sa tou­kan kuo­riu­tu­mi­sen kau­niik­si per­ho­sek­si, lin­tu­jen tun­ne­kir­jon, kih­la­pa­ri­jout­sen­ten si­tou­tu­mi­sen toi­siin­sa sekä ti­ais­ten kiin­nos­tuk­sen Suo­mi–Ve­nä­jä-jää­kiek­ko­pe­liin.

– Raa­ma­tus­sa on pal­jon luon­non ihas­te­lua, Ala­saa­re­la ker­toi. Muun mu­as­sa psal­mis­sa 65 ker­ro­taan, kuin­ka laak­sot lai­neh­ti­vat vil­jaa ja koko maa rie­muit­see ja lau­laa (PS. 65:14).

– Nyt syk­syl­lä saam­me ihas­tel­la luon­nos­sa pu­nais­ta vä­riä, kun puut va­ras­toi­vat leh­ti­vih­re­än en­si ke­vät­tä var­ten. Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan myös pal­jon eläi­mis­tä, siel­lä mai­ni­taan jopa 100 eläin­la­jia, Ala­saa­re­la ker­toi ja ker­ta­si lin­tu­jen muut­to­lii­ket­tä:

– Suo­mi on lin­tu­jen ko­ti­maa. Ne tal­veh­ti­vat ete­läs­sä, mut­ta ne ei­vät pesi siel­lä. Ke­vääl­lä ne pa­laa­vat Suo­meen pe­si­mään.

Ala­saa­re­la muis­tut­ti sii­tä, kuin­ka ih­mi­sil­le on an­net­tu luon­non var­je­li­jan teh­tä­vä: Ker­to­kaa Luo­jan ih­meel­li­sis­tä te­ois­ta lap­sil­le ja las­ten­lap­sil­le (5. Moos. 6).

Ötök­kä­maa­il­maa Ala­saa­re­la toi esil­le ku­vin ja lau­luin. Kai­kil­le tut­tu hä­mä­häk­ki­lau­lu ka­jah­ti hie­nos­ti il­moil­le yh­teis­lau­lu­na sekä las­ten erik­seen lau­la­min sä­keis­töin.

Luon­to pu­hut­te­lee ja opet­taa

Luon­to opet­taa mei­tä mo­nin ta­voin. Il­lan ku­va­koos­te näyt­ti, kuin­ka lin­tu­e­mo ruok­kii en­sin poi­ka­sen, joka eni­ten ruo­kaa tar­vit­see – ei sitä, joka eni­ten ker­jää. Psal­mis­sa 84 kir­joi­te­taan: ”Si­nun alt­ta­ri­si luo­ta on var­pu­nen­kin löy­tä­nyt ko­din, pääs­ky­nen pe­sä­pai­kan, jos­sa se kas­vat­taa poi­ka­sen­sa” (Ps. 84:4).

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa on jo­kai­sen tur­val­lis­ta mat­ka­ta. Luo­jan hy­vään huo­len­pi­toon il­lan esi­tyk­ses­sä­kin oh­jat­tiin luot­ta­maan: ”Kat­so­kaa tai­vaan lin­tu­ja: ei­vät ne kyl­vä, ei­vät ne leik­kaa ei­vät­kä ko­koa va­ras­toon, ja sil­ti tei­dän tai­vaal­li­nen Isän­ne ruok­kii ne” (Matt. 6:26).

Ala­saa­re­la päät­ti luon­toil­lan Sii­o­nin lau­lun sa­noi­hin: ”Voin tur­val­li­sin mie­lin kat­soa tu­le­vaan ja lap­sen lail­la luot­taa hoi­vaa­si rak­kaim­paan. Kä­te­ni kä­des­sä­si lä­hel­lä sy­dän­tä­si, jään si­nuun tur­vaa­maan.” (SL 344:5.)

Vie­lä oli il­las­sa jäl­jel­lä ar­von­ta ja na­ru­tus sekä yl­lä­tys­voit­to sil­le, jon­ka pen­kin al­ta löy­tyi sy­dän­tar­ra.