Taneli Kalliokoski
Ruotsi
Etelä-Ruotsissa uskovaisten välillä voi olla pitkä matka, jolloin tapaamisia järjestyy harvoin. On kuitenkin helppoa olla yhdessä, kun on sama näköala uskomisen asioissa.
Olimme SRK:n ja SFC:n yhteisellä lähetysmatkalla Timo Lehtolan kanssa Etelä-Ruotsin alueella 22.–24. maaliskuuta. Matkan ensimmäisenä päivänä seurat oli järjestetty Motalaan Kanniaisen kotiin.
Motala sijaitsee suuren Vättern-järven rannalla noin 240 kilometrin päässä Tukholmasta. Matkustin Tukholman kupeessa sijaitsevalta Arlandan lentokentältä junalla Hallsbergiin, josta jatkoin Timo Lehtolan kyydillä loppumatkan Motalaan.
Kotiseurat Korneliuksen kotona
Ensimmäisen puheen tekstinä oli tuttu paimenpsalmi. Puheessa nousi esiin, miten Jumala pitää huolta meistä elämämme kaikkina päivinä, ja miten elinaikamme on Jumalan tiedossa jo ennen syntymäämme.
Timo Lehtola luki seurapuheensa tekstiksi katkelman Apostolien tekojen luvusta 10. Teksti oli katkelma kotiseuroista, jotka oli kutsuttu koolle roomalaisen sadanpäämiehen Korneliuksen kotiin.
– Seuratilaisuuden paikka ja koko eivät ole niitä tärkeimpiä asioita, vaan Jeesus on luvannut olla meidän keskellämme siellä, missä kaksi tai kolme hänen nimeensä kokoontuu, Lehtola puhui.
Mikä on tärkein asia?
Lauantaina matkamme jatkui kohti Boråsia, mutta pysähdyimme matkalla tutustumaan vanhaan ja kauniiseen Vadstenan kaupunkiin. Kaupungissa on laaja vanha kaupunginosa, mutta erityisinä maamerkkeinä siellä ovat luostari kirkkoineen sekä vanha kivinen linna.
Seurat Boråsissa järjestettiin Aila Lahtisen kodissa. Koolla seuroissa oli pieni joukko, mutta seuroista lähtiessämme totesimme, miten saimme taas olla hyvän Jumalan koulussa opetettavina. Meitä muistutettiin siitä, mikä on tärkein asia, ja miten me jokainen eri elämäntilanteissa tarvitsemme evankeliumia.
Kaksikieliset seurat
Sunnuntain seurat järjestettiin Tukholman lähistöllä Järfällan kunnassa Kallhällin St. Lukaksen kirkossa. Tukholmassa seuroissa oli mukana myös isompi lasten ja nuorten joukko. Seurat pidettiin Ruotsissa tuttuun tapaan kaksikielisinä siten, että molemmat puheet tulkattiin, jotta jokaisella olisi mahdollisuus kuunnella seuroja omalla äidinkielellään.
Alkuvuosina ja oikeastaan ensimmäisinä vuosikymmeninä suomalaisten siirtolaisten muutettua Ruotsiin saattoi seurakielenä usein olla pelkkä suomi. Nykyisin melkein kaikissa seuroissa ruotsin kieli on keskeisessä osassa.
Toimintaa helpottaa suuresti myös uusi laulukirja, josta löytyy jo yli 200 ruotsinkielistä Siionin laulua ja virttä.
Lue tämän viikon lehdestä myös Ruotsissa asuvan haastattelu.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys