An­ne Pel­to­mä­ki

Sie­vi

Lau­luil­ta Sie­vin kir­kos­sa oli us­koa vah­vis­ta­va ja roh­kai­se­va.

Vir­si 195, On rie­mu, kun saan tul­la sun Her­ra temp­pe­liis, ka­jah­ti voi­mak­kaa­na Sie­vin kir­kos­sa per­jan­tai­na 21. hel­mi­kuu­ta aloit­ta­en alu­eel­li­sen lau­luil­lan. Ti­lai­suu­den jär­jes­ti­vät Sie­vin rau­ha­nyh­dis­tyk­set.

Il­lan suun­nit­te­lua var­ten pe­rus­tet­tu työ­ryh­mä oli va­lin­nut lau­let­ta­vak­si yk­si­tois­ta virt­tä ja Sii­o­nin lau­lua. Eri-ikäi­sis­tä sie­vi­läi­sis­tä koot­tu esi­lau­lu­ryh­mä lau­loi ylei­sön tu­ke­na. Soi­tin­ryh­mä ja kant­to­ri An­ni Kal­li­o­kos­ki sä­es­ti­vät. Lau­lu­jen vä­lis­sä oli ker­ron­taa lau­lu­jen al­ku­pe­räs­tä, si­säl­lös­tä ja te­ki­jöis­tä. Ti­lai­suus strii­mat­tiin, jo­ten sitä on mah­dol­li­suus kuun­nel­la myös ne­tin vä­li­tyk­sel­lä.

Tär­keä evan­ke­liu­mi

Veli-Mat­ti Huh­ta­la piti ti­lai­suu­den lop­pu­puo­lel­la har­taus­pu­heen, jon­ka ai­hee­na oli kynt­ti­län­päi­vän teks­ti Luuk­kaan evan­ke­liu­mis­ta (Luuk. 2:25–32).

– Ai­ka on mei­dän ym­pä­ril­läm­me mo­nes­ti pe­lot­ta­va. Mei­dän va­pah­ta­jam­me Kris­tus on teh­nyt kai­ken mei­dän puo­les­tam­me. Tär­kein asia on, et­tä saa us­koa evan­ke­liu­min. Äs­ken lau­le­tun lau­lun sa­noin: ”Syn­nit pois­sa, rie­mui­ta saan, on­ni suu­rin kun siel­lä an­ne­taan. Pil­vet kaik­ki väis­tyy tiel­tä au­rin­gon, val­keus Kris­tus on” (SL 292:4), Huh­ta­la pu­hui.

Ti­lai­suus Sie­vin kir­kos­sa päät­tyi seis­ten lau­let­tuun Väi­nö Ha­vak­sen sa­noit­ta­maan kii­tos­vir­teen 344 Maan ja tai­vaan luo­ja. Ha­vas oli va­lit­tu sota-ai­ka­na Sie­vin kirk­ko­her­rak­si, mut­ta hän ei en­nät­tä­nyt toi­mia sii­nä vi­ras­sa päi­vää­kään, kos­ka kaa­tui rin­ta­mal­la.

Jo­ka­päi­väi­nen lei­pä

Kir­kon jäl­keen siir­ryt­tiin Sie­vin rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le. Keit­ti­ö­vä­ki oli val­mis­ta­nut mait­ta­van il­ta­pa­lan, las­ten kuo­ro esiin­tyi ja Pasi Pel­to­kor­pi piti pu­heen­vuo­ron ai­hees­ta Kii­tos ja ylis­tys.

– Jo­ka­päi­väi­nen lei­pä tu­lee Ju­ma­lal­ta ja kaik­ki se mitä, jo­ka­päi­väi­seen lei­pään kuu­luu. Täs­tä tu­lee Ju­ma­laa kiit­tää.

Hän to­te­si, et­tä ru­kous ”an­na meil­le mei­dän jo­ka­päi­väi­nen lei­päm­me” ei tar­koi­ta, et­tä saam­me, mitä it­se ha­lu­am­me.

– Saam­me sen, mitä Ju­ma­la on näh­nyt mei­dän par­haak­si. Ar­mo, to­tuus ja Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ovat tär­keim­mät kii­tok­sen ai­heet, Pel­to­kor­pi ker­toi.