Vee­ra Pu­roi­la ja Ii­na Ren­to­la

Jäm­sä

Seu­ra­pu­heis­ta ja kes­kus­te­luis­ta vä­lit­tyi­vät Ju­ma­lan rau­ha ja us­ko­vais­ten vä­li­nen rak­kaus.

Jäm­sän kris­til­li­sel­lä kan­sa­no­pis­tol­la vie­tet­tiin tam­mi­kuun 11. päi­vä Tal­vi­päi­vää seu­ro­jen mer­keis­sä. Päi­vän ai­ka­na kuul­tiin myös Jäm­sän opis­ton ka­ma­ri­kuo­ron lau­lua sekä voi­mal­lis­ta yh­teis­lau­lua. Il­lan päät­ti eh­tool­lis­mes­su Jäm­sän kir­kos­sa. Seu­ra­vie­rai­ta oli ihan pie­nis­tä lap­sis­ta van­huk­siin, mikä läm­mit­ti ta­pah­tu­maa jär­jes­tä­mäs­sä ol­lei­den opis­to­lais­ten miel­tä.

Kut­su kuu­luu jo­kai­sel­le

Tal­vi­päi­vä­nä alus­tuk­sen piti Ol­li Väns­kä, ja ai­hee­na oli Ju­ma­lan val­ta­kun­ta. Alus­tus al­koi tu­tul­la Sii­o­nin lau­lul­la 103 Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on.

– Tämä lau­lu avaa hy­vin Ju­ma­lan huo­neen kau­neut­ta ja iha­nuut­ta, Väns­kä to­te­si.

Hän ker­toi, mi­ten Jee­sus pu­huu Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta eri­lai­sin ver­tauk­sin. Sitä ver­ra­taan esi­mer­kik­si pel­toon kät­ket­tyyn aar­tee­seen ja kym­me­neen neit­sy­een.

Väns­kä oli poi­mi­nut rip­pi­kou­lu­lei­reil­tä alus­tuk­seen­sa nuor­ten aja­tuk­sia Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Vas­tauk­sis­sa tuli esil­le ar­mo ja an­teek­si­an­ta­mus sekä tur­va ja us­ko­vais­ten yh­teys.

– Ju­ma­lan val­ta­kun­taa et­si­tään yhä, ja päi­vit­täin sa­dat ih­mi­set kir­joit­ta­vat Goog­le-ha­kuun ky­sy­myk­siä ai­hees­ta. Ju­ma­lan suu­ri hy­vyys ja rak­kaus nä­kyy sii­nä, kun ih­mi­nen saa us­koa syn­tin­sä an­teek­si.

Väns­kä muis­tut­ti kuu­li­joi­ta sii­tä, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on silk­kaa an­teek­si­an­ta­mus­ta ja kut­su sin­ne kuu­luu ai­van jo­kai­sel­le, joka sen vain ha­lu­aa ot­taa vas­taan.

– On­ko Ju­ma­lan val­ta­kun­ta si­nul­le täl­lai­nen aar­re? Väns­kä vie­lä ky­syi ja muis­tut­ti, et­tä sitä oli­si jo­kai­sen hyvä miet­tiä elä­mäs­sään.

Us­ko on tär­keä

Alus­tuk­sen jäl­keen oli yh­teis­tä kes­kus­te­lua, jota oli joh­ta­mas­sa Pau­li Tah­ko­la. Pu­heen­vuo­rois­sa muis­tel­tiin kos­ket­ta­vas­ti elä­mää ja pa­ran­nus­ker­to­muk­sia, ja kes­kus­te­lu ai­heen ym­pä­ril­lä oli mo­ni­puo­lis­ta. Esiin nou­si us­kon tär­keys.

Yh­des­sä van­hem­man seu­ra­vie­raan pu­heen­vuo­ros­sa tuli esil­le aja­tus sii­tä, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa on sa­to­ja äi­te­jä, isiä, vel­jiä ja si­sa­ria sil­loin­kin, kun ko­to­na tai su­vus­sa ei ole mui­ta us­ko­vai­sia.

– Us­ko­vais­ten yh­teys aut­taa säi­ly­mään us­kos­sa, ja sii­tä on loh­tua vai­keis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa, kuul­tiin kes­kus­te­lus­sa.

Eräs pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­nut ker­toi, mi­ten hä­nen me­ne­tet­ty­ään lap­suu­de­nus­kon­sa hä­nen su­kun­sa ja lä­hi­pii­rin­sä al­koi­vat koh­del­la hän­tä tor­ju­vas­ti, ja sik­si us­ko­vais­ten seu­ras­sa ole­mi­nen tun­tui vai­ke­al­ta. Hän kui­ten­kin haki SRK:n rip­pi­lei­ril­le, sai siel­lä uu­sia ys­tä­viä ja koki avoi­men vas­taa­no­ton.

– Näi­den ko­ke­mus­ten roh­kai­se­ma­na aloin viet­tää enem­män ai­kaa us­ko­vais­ten kans­sa ja sain pa­ran­nuk­sen ar­mon. On tär­ke­ää koh­del­la us­kos­ta luo­pu­nei­ta rak­kau­del­la ja tuo­mit­se­mat­ta.

Yk­si opis­to­lai­sis­ta iloit­si, mi­ten us­ko­vai­sil­le on an­net­tu val­ta le­vit­tää Ju­ma­lan sa­naa.

– Ju­ma­lan sa­nan kaut­ta us­kos­ta osat­to­mat ja us­kon­sa me­net­tä­neet saa­vat mah­dol­li­suu­den tul­la osak­si val­ta­kun­taa. Pa­laa­mi­sen ar­mon saa­neen lä­hei­sil­le se on suu­ri ilo.

Lo­pus­sa vie­lä eräs opis­to­lai­nen us­kal­si vas­ta­ta ky­sy­myk­seen ai­hees­ta, et­tä mis­sä me­nee Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ra­jat.

– Ne kul­ke­vat siel­lä, mis­sä Pyhä Hen­ki on, eli sy­dä­mes­tä sy­dä­meen.

Pe­rin­net­tä he­rä­tel­lään

Jäm­sän kris­til­li­sel­lä kan­sa­no­pis­tol­la tal­vi­päi­vä­pe­rin­ne on pit­kä, mut­ta vä­lis­sä on ol­lut vuo­si­kym­me­niä, jol­loin Tal­vi­päi­viä ei ole jär­jes­tet­ty.

Jäm­säs­sä asu­va Tai­na Ar­vo­la muis­te­li, mi­ten ai­ka­naan opis­to oli Tal­vi­päi­vien ai­kaan ai­na ää­ri­ään myö­ten täyn­nä seu­ra­vie­rai­ta.

– Pu­hei­ta kuun­nel­tiin au­las­sa ja käy­tä­vis­sä, kun sa­liin ei mah­tu­nut. Tal­vi­päi­vä­pe­rin­teen on toi­vot­tu ak­ti­voi­tu­van uu­del­leen, ja nyt tätä pe­rin­net­tä on jo he­rä­tel­ty eloon tänä sekä vii­me vuon­na, Ar­vo­la to­te­si.