JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Uskovaiset ovat ylösnousseen todistajia

Sana sunnuntaiksi
7.4.2024 7.00

Juttua muokattu:

28.3. 14:08
2024032814081120240407070000

Päivi Martikainen

Päivi Martikainen

Pasi Kan­ni­ai­nen

Ylös­nous­sut Jee­sus il­mes­tyi omil­leen. Hän lä­het­ti hei­dät ju­lis­ta­maan ilo­sa­no­maa, joka va­paut­taa syn­nis­tä.

Olen­ko minä ylös­nous­seen to­dis­ta­ja? Tätä saat­toi­vat miet­tiä Mag­da­lan Ma­ria, Jo­han­na, Jaa­ko­bin äi­ti Ma­ria ja muu­ta­mat muut nai­set, jot­ka en­sim­mäi­se­nä koh­ta­si­vat hau­das­ta nous­seen Jee­suk­sen. Myös Kle­o­pas ja hä­nen ys­tä­vän­sä koh­ta­si­vat ylös­nous­seen Jee­suk­sen, kun mat­kal­la Em­mauk­seen Jee­sus liit­tyi hei­dän seu­raan­sa. Va­pah­ta­jan ta­van­neet rien­si­vät ker­to­maan uu­ti­sia mur­heen mur­ta­mil­le ys­tä­vil­leen, jot­ka tar­vit­si­vat roh­kai­sua ja loh­du­tus­ta.

Sul­jet­tu­jen ovien ta­ka­na ko­koon­tu­neet us­ko­vai­set kuu­li­vat siis jo tois­ta­mi­seen sa­mal­le päi­väl­le uu­ti­sia, joi­ta oli vai­kea us­koa. Nyt Em­mauk­sen tien kul­ki­jat ker­toi­vat koh­taa­mas­taan mie­hes­tä, jon­ka he oli­vat vii­mein lei­vän mur­ta­mi­ses­ta tun­nis­ta­neet Jee­suk­sek­si. Il­mas­sa oli su­rua, pel­koa ja epä­tie­toi­suut­ta, mut­ta myös oras­ta­vaa toi­voa. Tuo­hon het­keen saa­puu it­se ylös­nous­sut Kris­tus. Hän aloit­taa kes­kus­te­lun iha­nal­la ter­veh­dyk­sel­lä: ”Rau­ha teil­le!” Us­kos­saan ko­e­tel­lut, epäi­lys­ten kal­va­mat ope­tus­lap­set pe­läs­ty­vät suun­nat­to­mas­ti, sil­lä he luu­le­vat nä­ke­vän­sä aa­veen.

Ylös­nous­sut, elä­vä Jee­sus

Jee­sus pu­hut­te­lee rak­kaas­ti epäi­le­viä us­kon tien kul­ki­joi­ta. Kris­tuk­sen haa­vo­jen kos­ket­ta­mi­ses­sa elet­tiin ylös­nou­se­mu­sus­kon en­si het­kis­sä. Ope­tus­lap­set ovat vie­lä ai­van ih­meis­sään ja ilois­saan, kun Jee­sus jo ky­syy, on­ko heil­lä mi­tään syö­tä­vää. He nä­ke­vät Jee­suk­sen syö­vän pais­tet­tua ka­laa ja ym­mär­tä­vät taas vä­hän enem­män. Hän ei ole aa­ve, vaan elä­vä, hau­das­taan ylös­nous­sut Jee­sus.

Us­ko tu­lee kuu­le­mi­ses­ta ja kuu­le­mi­nen Ju­ma­lan sa­nan kaut­ta. Evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus avaa ope­tus­las­ten mie­let ym­mär­tä­mään Ju­ma­lan sa­nan kir­joi­tuk­sia: ”Näin on kir­joi­tet­tu. Kris­tuk­sen tuli kär­siä kuo­le­ma ja kol­man­te­na päi­vä­nä nous­ta kuol­leis­ta, ja kai­kil­le kan­soil­le, Je­ru­sa­le­mis­ta al­ka­en, on Hä­nen ni­mes­sään saar­nat­ta­va pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mis­ta. Te olet­te tä­män to­dis­ta­jat.”

Us­ko syn­tyy evan­ke­liu­mis­ta

Yli kah­den­tu­han­nen vuo­den jäl­keen us­ko­vai­nen ih­mi­nen voi ky­syä it­sel­tään: Olen­ko minä ylös­nous­seen to­dis­ta­ja? Olen­ko on­nis­tu­nut teh­tä­väs­sä­ni? Mie­leen nou­see var­mas­ti epäi­lyk­siä. Sa­mal­la saa kui­ten­kin iloi­ta sii­tä voi­mas­ta, joka ei ole ih­mi­ses­tä, vaan tai­vaan kor­keu­des­ta. Jee­sus on lä­het­tä­nyt Ju­ma­lan lu­paa­man Py­hän Hen­gen, jon­ka ih­mi­nen saa us­kon kaut­ta omis­taa sy­dä­mes­sään. Py­hän Hen­gen voi­mal­la us­ko­vai­nen tais­te­lee syn­tiä vas­taan.

Elä­vä us­ko syn­tyy evan­ke­liu­mis­ta, joka pe­rus­tuu ylös­nous­seen Kris­tuk­sen täy­del­li­seen an­si­oon. Tämä syn­nis­tä va­pah­ta­va ilo­sa­no­ma kul­kee us­ko­vais­ten ih­mis­ten mu­ka­na. Kris­tus on kut­su­nut ja lä­het­tä­nyt jo­kai­sen us­ko­vai­sen ju­lis­ta­maan ilo­sa­no­maa. Evan­ke­liu­min kul­ke­mi­ses­ta Raa­mat­tu to­te­aa: ”Kuin­ka ku­kaan voi ju­lis­taa, el­lei hän­tä ole lä­he­tet­ty? On­han kir­joi­tet­tu: Kuin­ka iha­nat ovat ilo­sa­no­man tuo­jan as­ke­let!” (Room. 10:15.)

Ju­ma­lan suun­nit­te­le­ma pe­las­tus­tie, ar­mos­ta us­ko­mi­nen ja us­kos­ta vuo­ta­vat rak­kau­den teot ovat mah­dot­to­mia kä­sit­tää jär­jel­lä. Us­ko­vai­nen saa kui­ten­kin us­koa tur­val­li­sel­la mie­lel­lä ja tar­jo­ta ar­mo­e­van­ke­liu­mia muil­le­kin. Ju­ma­la voi aut­taa ih­mi­sen us­ko­maan. Us­ko­vai­se­na on tur­val­lis­ta elää, kun pää­mää­rä­nä on ian­kaik­ki­nen elä­mä tai­vaas­sa.

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 24:36–49

RAA­MAT­TU 1992: Yh­täk­kiä Jee­sus it­se sei­soi ope­tus­las­ten­sa kes­kel­lä ja sa­noi: ”Rau­ha teil­le.” He pe­läs­tyi­vät suun­nat­to­mas­ti, sil­lä he luu­li­vat nä­ke­vän­sä aa­veen. Mut­ta Jee­sus sa­noi heil­le: ”Mik­si te olet­te noin kau­huis­san­ne? Mik­si tei­dän mie­leen­ne nou­see epäi­lyk­siä? Kat­so­kaa mi­nun kä­si­ä­ni ja jal­ko­ja­ni: minä täs­sä olen, ei ku­kaan muu. Kos­ket­ta­kaa mi­nua, näh­kää it­se. Ei aa­veel­la ole li­haa ei­kä lui­ta, niin kuin te nä­et­te mi­nus­sa ole­van.” Näin pu­hu­es­saan hän näyt­ti heil­le kä­ten­sä ja jal­kan­sa. Kui­ten­kaan he ei­vät vie­lä tien­neet, mitä us­koa, niin ilois­saan ja ih­meis­sään he nyt oli­vat. Sil­loin Jee­sus ky­syi: ”On­ko teil­lä tääl­lä mi­tään syö­tä­vää?” He an­toi­vat hä­nel­le pa­lan pais­tet­tua ka­laa ja nä­ki­vät, kuin­ka hän ot­ti sen kä­teen­sä ja söi. Jee­sus sa­noi heil­le: ”Tätä minä tar­koi­tin, kun ol­les­sa­ni vie­lä tei­dän kans­san­ne pu­huin teil­le. Kai­ken sen tuli käy­dä to­teen, mitä Moo­sek­sen lais­sa, pro­feet­to­jen kir­jois­sa ja psal­meis­sa on mi­nus­ta kir­joi­tet­tu.” Nyt hän ava­si hei­dän mie­len­sä ym­mär­tä­mään kir­joi­tuk­set. Hän sa­noi heil­le: ”Näin on kir­joi­tet­tu. Kris­tuk­sen tuli kär­siä kuo­le­ma ja kol­man­te­na päi­vä­nä nous­ta kuol­leis­ta, ja kai­kil­le kan­soil­le, Je­ru­sa­le­mis­ta al­ka­en, on hä­nen ni­mes­sään saar­nat­ta­va pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mis­ta. Te olet­te tä­män to­dis­ta­jat. Minä lä­he­tän teil­le sen, min­kä Isä­ni on lu­van­nut. Py­sy­kää täs­sä kau­pun­gis­sa, kun­nes saat­te va­rus­tuk­sek­sen­ne voi­man kor­keu­des­ta.”

23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys