Juk­ka Liuk­ko­nen

Nel­jäs ad­vent­ti­sun­nun­tai kut­suu ih­mis­tä jou­lun ih­meen ja evan­ke­liu­min ilo­sa­no­man ää­rel­le. Myös epä­var­muu­den, hä­dän ja huol­ten kes­kel­lä saa us­koa omat syn­nit an­teek­si.

Tu­tun Luuk­kaan jou­lu­e­van­ke­liu­min li­säk­si Uu­des­sa tes­ta­men­tis­sa on usei­ta Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä ker­to­via evan­ke­liu­me­ja. Nel­jän­nen ad­vent­ti­sun­nun­tain teks­ti on osa niin kut­sut­tua Mat­teuk­sen jou­lu­e­van­ke­liu­mia. Se ker­too en­ke­lin il­mes­ty­mi­ses­tä Joo­se­fil­le, vaik­ka nel­jäs ad­vent­ti on omis­tet­tu Jee­sus-las­ta odot­ta­val­le Ma­ri­al­le. Joo­sef oli Na­sa­re­tis­sa asu­va puu­sep­pä ja ku­nin­gas Daa­vi­din jäl­ke­läi­nen. Muu­ten Raa­mat­tu ker­too hä­nen taus­tas­taan hy­vin vä­hän.

Joo­sef va­lit­si, Ju­ma­la tah­toi toi­sin

Luuk­kaan evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan, kuin­ka en­ke­li Gab­riel Ju­ma­lan vies­tin­tuo­ja­na il­mes­tyi Ma­ri­al­le ja ker­toi, et­tä tämä syn­nyt­tää lap­sen, joka on Ju­ma­lan poi­ka (Luuk. 1:26–38). Kun Joo­sef sai tie­tää tä­män, hä­nen aja­tuk­sis­saan oli kak­si vaih­to­eh­toa: joko toi­mia lain mu­kai­ses­ti ja luo­vut­taa kih­lat­tu, joka vai­kut­taa lan­gen­neen, jul­ki­ses­ti tuo­mit­ta­vak­si tai pur­kaa avi­o­liit­to­so­pi­mus ja jät­tää tämä sa­las­sa. Hurs­kaa­na mie­he­nä Joo­sef mie­les­sään va­lit­si jäl­kim­mäi­sen, Ma­ri­an kan­nal­ta hel­pom­man vaih­to­eh­don. Rat­kai­su oli var­mas­ti pit­kän poh­din­nan tu­los.

Tä­hän ti­lan­tee­seen Ju­ma­la lä­het­ti myös Joo­se­fin luok­se en­ke­lin, joka pu­hut­te­li hän­tä Daa­vi­din po­jak­si vii­ta­ten hä­nen su­kuun­sa: ”Ii­sain kan­nos­ta nou­see ver­so, vesa puh­ke­aa sen juu­res­ta ja kan­taa he­del­mää” (Jes. 11:1). Joo­sef­kin sai ot­taa vas­taan ilo­sa­no­man: Ma­ria odot­taa Ju­ma­lan poi­kaa, joka syn­tyy Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta, il­man ajal­lis­ta isää. Ma­ria on se pro­fee­tan en­nus­ta­ma neit­syt, joka syn­nyt­tää Va­pah­ta­jan, syn­tiin lan­gen­nei­den ih­mis­ten pe­las­ta­jan.

En­ke­lin sa­nat roh­kai­si­vat Joo­se­fia ja sai­vat hä­net muut­ta­maan mie­len­sä ja tu­ke­maan Ma­ri­aa, tu­le­vaa puo­li­so­aan, teh­tä­väs­sään. Lap­sen syn­nyt­tyä Joo­sef tun­nus­ti po­jan Daa­vi­din pe­ril­li­sek­si an­ta­mal­la hä­nel­le Ju­ma­lan käs­kyn mu­kai­ses­ti ni­men Jee­sus, joka mer­kit­see ”Her­ra pe­las­taa”.

Us­ko syr­jäyt­ti epäi­lyk­set

In­hi­mil­li­sel­le jär­jel­le Ma­ri­an ja Joo­se­fin ko­ke­mat ta­pah­tu­mat ovat kä­sit­tä­mät­tö­miä. On hy­vin kos­ket­ta­vaa, kuin­ka us­ko vai­kut­ti hei­dän sy­dä­mis­sään. Se syr­jäyt­ti miel­tä vai­van­neet epäi­lyt.

Jee­sus-lap­sen syn­ty­mi­nen neit­sees­tä on mah­dol­lis­ta ym­mär­tää vain us­kon kaut­ta. Ma­ri­al­le en­ke­lin il­moi­tus mer­kit­si Her­ran pal­ve­li­jat­ta­re­na ole­mis­ta, Joo­se­fil­le puo­li­son­sa tu­ke­mis­ta ja per­hee­ni­sän vas­tuun ot­ta­mis­ta. Mo­lem­mat ha­lu­si­vat nöy­räs­ti toi­mia Ju­ma­lan tah­don mu­kai­ses­ti.

Kaik­ki­val­ti­as Ju­ma­la joh­dat­taa

Ajas­sam­me on pal­jon epä­var­muut­ta, hä­tää ja huol­ta. Ju­ma­la on osoit­ta­nut ai­kam­me ih­mi­sel­le tä­män pie­nuu­den: kaik­kiin elä­mäs­sä eteen tu­le­viin ti­lan­tei­siin ei voi­kaan it­se vai­kut­taa. Ma­ria ja Joo­sef an­toi­vat esi­mer­kin sii­tä, mi­ten kaik­ki­val­ti­aan Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen voi luot­taa kai­kis­sa elä­män vai­heis­sa.

Evan­ke­lis­ta Jo­han­nes ku­vai­lee jou­lu­e­van­ke­liu­mis­saan, kuin­ka Jee­suk­sen syn­ty­mäs­sä Ju­ma­lan sana tuli ih­mi­sek­si ja asui ih­mis­ten kes­kel­lä (Joh. 1:14). Sa­nan­sa mu­kaan Ju­ma­la asuu yhä val­ta­kun­nas­saan, jos­sa kuu­lu­te­taan vir­voit­ta­vaa an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia. Tä­män ilo­sa­no­man osal­li­suu­teen kut­su­taan kaik­kia tä­nä­kin jou­lu­na.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 1:18–24

Raa­mat­tu 1992: Ma­ria, Jee­suk­sen äi­ti, oli kih­lat­tu Joo­se­fil­le. En­nen kuin hei­dän liit­ton­sa oli vah­vis­tet­tu, kävi il­mi, et­tä Ma­ria, Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta, oli ras­kaa­na. Joo­sef oli la­kia kun­ni­oit­ta­va mies mut­ta ei ha­lun­nut hä­päis­tä kih­lat­tu­aan jul­ki­ses­ti. Hän ai­koi pur­kaa avi­o­liit­to­so­pi­muk­sen kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa. Kun Joo­sef ajat­te­li tätä, hä­nel­le il­mes­tyi yöl­lä unes­sa Her­ran en­ke­li, joka sa­noi: ”Joo­sef, Daa­vi­din poi­ka, älä pel­kää ot­taa Ma­ri­aa vai­mok­se­si. Se, mikä hä­nes­sä on siin­nyt, on läh­töi­sin Py­häs­tä Hen­ges­tä. Hän syn­nyt­tää po­jan, ja si­nun tu­lee an­taa po­jal­le ni­mek­si Jee­sus, sil­lä hän pe­las­taa kan­san­sa sen syn­neis­tä.” Tämä kaik­ki ta­pah­tui, jot­ta kä­vi­si to­teen, mitä Her­ra on pro­fee­tan suul­la il­moit­ta­nut: – Kat­so, neit­syt tu­lee ras­kaak­si ja syn­nyt­tää po­jan, ja hä­nel­le an­ne­taan ni­mek­si Im­ma­nu­el – se mer­kit­see: Ju­ma­la on mei­dän kans­sam­me. Unes­ta he­rät­ty­ään Joo­sef teki niin kuin Her­ran en­ke­li oli käs­ke­nyt ja ot­ti Ma­ri­an vai­mok­seen.

Bib­lia: (Je­suk­sen Kris­tuk­sen syn­ty­mys oli näin: kos­ka) Ma­ria hä­nen äi­tin­sä oli Jo­sep­hiin kih­lat­tu, en­nen kuin he yh­teen tu­li­vat, löyt­tiin hän ras­kaak­si Py­häs­tä Hen­ges­tä. Mut­ta et­tä Jo­seph hä­nen mie­hen­sä oli hurs­kas ja ei tah­to­nut hän­tä huu­toon saat­taa, ajat­te­li hän sa­lai­ses­ti hyl­jä­tä hä­nen. Kuin hän näi­tä ajat­te­li, kat­so, niin Her­ran en­ke­li il­mes­tyi hä­nel­le unes­sa ja sa­noi: Jo­seph, Da­vi­din poi­ka! Älä pel­kää ot­taak­ses Ma­ri­aa puo­li­so­as ty­kös; sil­lä se, mikä hä­nes­sä on siin­nyt, on Py­häs­tä Hen­ges­tä. Ja hä­nen pi­tää syn­nyt­tä­män Po­jan, jon­ka ni­men si­nun pi­tää kut­su­man Je­sus; sil­lä hän on va­pah­ta­va kan­san­sa hei­dän syn­neis­tän­sä. Mut­ta tämä on kaik­ki ta­pah­tu­nut, et­tä täy­tet­täi­siin, mitä Her­ral­ta on sa­not­tu prop­he­tan kaut­ta, joka sa­noo: Kat­so, neit­seen pi­tää ras­kaak­si tu­le­man ja syn­nyt­tä­män Po­jan, ja hä­nen ni­men­sä pi­tää kut­sut­ta­man Em­ma­nu­el; se on niin pal­jo sa­not­tu: Ju­ma­la mei­dän kans­sam­me. Kuin Jo­seph unes­ta he­rä­si, niin hän teki kuin Her­ran en­ke­li hä­nen käs­ki, ja ot­ti puo­li­son­sa ty­kön­sä.