Juha Sep­pä­lä

Lop­pi­ai­nen on kris­ti­kun­nan van­him­pia juh­lia. Juh­lan pe­rin­tei­nen nimi epi­fa­nia, Kris­tuk­sen il­mes­ty­mi­nen, muis­tut­taa jou­lun ta­pah­tu­mis­ta Bet­le­he­min sei­men luo­na.

Lop­pi­ai­sen evan­ke­liu­mi ker­too idän tie­tä­jis­tä, jot­ka saa­pui­vat kat­so­maan juu­ri syn­ty­nyt­tä juu­ta­lais­ten ku­nin­gas­ta. He ky­se­li­vät uu­den ku­nin­kaan syn­nyin­pai­kas­ta ku­nin­gas He­ro­dek­sel­ta, joka pe­läs­tyi ky­sy­myk­sen täh­den. Kan­san yli­pa­pit ja lai­no­pet­ta­jat oli­vat tut­ki­neet kir­joi­tuk­sia ja sik­si he tie­si­vät, et­tä uu­si hal­lit­si­ja syn­tyy Bet­le­he­mis­sä (Mii­ka 5:1). Yli­pa­pit ja lai­no­pet­ta­jat kyl­lä lu­ki­vat kir­joi­tuk­sia, mut­ta nii­den sa­no­ma ei syn­nyt­tä­nyt lii­ket­tä heis­sä.

Idän tie­tä­jät läh­ti­vät täh­den joh­ta­mi­na koh­ti Bet­le­he­miä. He­ro­des toi­voi heil­tä vies­tiä, jot­ta hän­kin voi­si tul­la ku­mar­ta­maan uut­ta hal­lit­si­jaa. Hä­nen to­del­li­set ai­keen­sa oli­vat kui­ten­kin hy­vin toi­sen­lai­set. Myö­hem­min unes­sa Joo­sef sai en­ke­lil­tä vies­tin, et­tä oli­si hyvä pa­e­ta Egyp­tiin Ma­ri­an ja Jee­sus-lap­sen kans­sa. He­ro­dek­sen tar­koi­tus oli et­siä ja sur­ma­ta Jee­sus-lap­si (Matt. 2:13).

Täh­ti on ver­taus­ku­va

Täh­ti py­säh­tyi Bet­le­he­min tal­lin yl­le. Siel­lä sei­mes­sä oli Jee­suk­sen syn­nyin­si­ja. Idän tie­tä­jät sai­vat ko­kea löy­tä­jän iloa. Löy­tä­mi­sen ilo on mah­dol­lis­ta tä­nä­kin ai­ka­na, jota nyt eläm­me. Täh­ti on ver­taus­ku­va Ju­ma­lan sa­nas­ta, joka oh­jaa ih­mi­sen Jee­suk­sen luo Py­hän Hen­gen kaut­ta ja voi­mas­ta.

Kris­ti­no­pin mu­kaan ih­mi­sen elä­män kal­lein asia on Kris­tuk­sen tun­te­mi­nen ja Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen (KO 1). Seu­ra­kun­tan­sa kes­kel­lä Jee­sus elää ja kut­suu ih­mis­tä luok­seen. Kut­sun esit­tä­vät hä­nen oman­sa. Jee­sus syn­tyi maa­il­maan, jot­ta hän voi­si kul­kea Ju­ma­lan tar­koit­ta­man so­vi­tuk­sen tien. Näin tai­vas oli­si meil­le avoin­na. Py­hän Hen­gen voi­mas­ta saar­na­taan sa­naa so­vi­tuk­ses­ta, jot­ta tur­huu­den teil­le ek­sy­nyt voi­si löy­tää tien Jee­suk­sen sei­men sekä ris­tin ja ylös­nou­se­muk­sen ih­meen luo.

Löy­tä­jän iloa on yhä mah­dol­lis­ta ko­kea. Jee­suk­sen omin sa­noin: ”Pyy­tä­kää, niin teil­le an­ne­taan. Et­si­kää, niin te löy­dät­te. Kol­kut­ta­kaa, niin teil­le ava­taan.” (Matt. 7:7.) An­teek­si­an­ta­muk­sen sana syn­nyt­tää sy­dä­meen ilon, sei­men lap­si syn­tyy ih­mis­sy­dä­meen tuo­den sin­ne tai­vaan rau­han.

Jee­sus on maa­il­man valo

Her­ran ylis­tä­mi­seen liit­tyi jo van­han lii­ton ai­kaan lah­jat: kul­ta ja suit­suk­keet (Jes. 60:6). Idän tie­tä­jil­lä oli lah­ja­na ku­nin­kait­ten ku­nin­kaal­le kul­taa, suit­suk­kei­ta ja mir­haa. He ku­mar­si­vat las­ta. Tämä lap­si oli syn­ty­nyt koko ih­mis­kun­taa var­ten, maa­il­man val­keu­dek­si.

Jee­sus it­se sa­noi kan­sal­le pu­hu­es­saan: ”Minä olen maa­il­man valo. Se, joka seu­raa mi­nua, ei kul­je pi­me­äs­sä, vaan hä­nel­lä on elä­män valo.” (Joh. 8:12.) Hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti on tär­ke­ää seu­ra­ta hän­tä ja hä­nen omi­aan. Hä­nen oman­sa ovat mat­kal­la tai­vaan kirk­kau­teen täh­den eli Ju­ma­lan sa­nan oh­jaa­mi­na. Ju­ma­lan sa­nan valo on au­rin­gon­kin va­loa kirk­kaam­pi. Sen teh­tä­vä­nä on Py­hän Hen­gen kaut­ta vah­vis­taa ja roh­kais­ta tai­vaan tien kul­ki­jaa. Niin on ol­lut ajas­ta ai­kaan. Jo van­han lii­ton mat­kaa­jil­le Je­re­mi­an kir­jas­sa on lu­pauk­sen sana: ”Minä an­nan teil­le tu­le­vai­suu­den ja toi­von” (Jer. 29:11).

Sa­no­ma sei­men lap­ses­ta le­vi­ää

Idän tie­tä­jät sai­vat unes­sa Ju­ma­lal­ta va­roi­tuk­sen: hei­dän ei tule men­nä He­ro­dek­sen luo, vaan pa­la­ta tois­ta tie­tä omaan maa­han­sa. Hei­dän mu­ka­naan le­vi­si sa­no­ma sei­men lap­ses­ta. Lop­pi­ai­sen sa­no­ma vies­tit­tää­kin näin lä­he­tyk­sen mer­ki­tyk­ses­tä.

Sa­no­ma sei­men lap­ses­ta on saa­vut­ta­nut myös tä­män poh­joi­sen maan ih­mi­set. Ju­ma­lan lä­het­ti­läät ovat ol­leet liik­keel­lä. Pi­me­än poh­jo­lan tal­ven kes­kel­lä­kin kai­kuu sa­no­ma Ju­ma­lan kirk­kau­des­ta, joka tu­lee il­mi Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa. Tä­män­kin ajan Ju­ma­lan lap­sia kos­ket­taa tuo teh­tä­vä: ”Men­kää siis ja teh­kää kaik­ki kan­sat mi­nun ope­tus­lap­sik­se­ni” (Matt. 28:18–20). Myös uu­den lii­ton kan­sa saa lu­pauk­sen: ”Minä olen tei­dän kans­san­ne kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun as­ti” (Matt. 28:20).

Evan­ke­liu­mi: Matt. 2:1–12

Raa­mat­tu 1992: Kun Jee­sus oli syn­ty­nyt Juu­de­an Bet­le­he­mis­sä ku­nin­gas He­ro­dek­sen ai­ka­na, Je­ru­sa­le­miin tuli idäs­tä tie­tä­jiä. He ky­syi­vät: ”Mis­sä se juu­ta­lais­ten ku­nin­gas on, joka nyt on syn­ty­nyt? Me näim­me hä­nen täh­ten­sä nou­se­van tai­vaal­le ja tu­lim­me osoit­ta­maan hä­nel­le kun­ni­oi­tus­tam­me.” Kuul­les­saan täs­tä ku­nin­gas He­ro­des pe­läs­tyi, ja hä­nen kans­saan koko Je­ru­sa­lem. Hän kut­sui kool­le kan­san yli­pa­pit ja lai­no­pet­ta­jat ja tie­dus­te­li heil­tä, mis­sä mes­si­aan oli mää­rä syn­tyä. ”Juu­de­an Bet­le­he­mis­sä”, he vas­ta­si­vat, ”sil­lä näin on il­moi­tet­tu pro­fee­tan kir­jas­sa:

– Sinä, Juu­dan Bet­le­hem,

et ole suin­kaan vä­häi­sin hei­mo­si val­ti­ais­ta,

sil­lä si­nus­ta läh­tee hal­lit­si­ja,

joka on kait­se­va kan­saa­ni Is­ra­e­lia.”

Sil­loin He­ro­des kut­sui sa­laa tie­tä­jät luok­seen ja ot­ti heil­tä juur­ta jak­sain sel­vil­le, mil­loin täh­ti oli tul­lut nä­ky­viin. Sit­ten hän lä­het­ti hei­dät Bet­le­he­miin. ”Men­kää sin­ne”, hän sa­noi, ”ja ot­ta­kaa asi­as­ta tark­ka sel­ko. Kun löy­dät­te lap­sen, niin il­moit­ta­kaa mi­nul­le, jot­ta mi­nä­kin voi­sin tul­la ku­mar­ta­maan hän­tä.” Ku­nin­kaan sa­nat kuul­tu­aan tie­tä­jät läh­ti­vät mat­kaan, ja täh­ti, jon­ka he oli­vat näh­neet nou­se­van tai­vaal­le, kul­ki hei­dän edel­lään. Kun täh­ti tuli sen pai­kan ylä­puo­lel­le, mis­sä lap­si oli, se py­säh­tyi sii­hen. Mie­het nä­ki­vät täh­den, ja hei­dät val­ta­si suu­ri ilo. He me­ni­vät ta­loon ja nä­ki­vät lap­sen ja hä­nen äi­tin­sä Ma­ri­an. Sil­loin he maa­han heit­täy­ty­en ku­mar­si­vat las­ta, ava­si­vat ark­kun­sa ja an­toi­vat hä­nel­le kal­lii­ta lah­jo­ja: kul­taa, suit­su­ket­ta ja mir­haa.

Unes­sa Ju­ma­la va­roit­ti tie­tä­jiä pa­laa­mas­ta He­ro­dek­sen luo, ja niin he me­ni­vät tois­ta tie­tä ta­kai­sin omaan maa­han­sa.

Bib­lia: Kos­ka siis Je­sus syn­ty­nyt oli Bet­le­he­mis­sä Juu­dan maal­la, ku­nin­gas He­ro­dek­sen ai­kaan, kat­so, tie­tä­jät tu­li­vat idäs­tä Je­ru­sa­le­miin ja sa­noi­vat: Kus­sa on se syn­ty­nyt Juu­da­lais­ten ku­nin­gas? sil­lä me näim­me hä­nen täh­ten­sä idäs­sä, ja tu­lim­me hän­tä ku­mar­ta­en ru­koi­le­maan. Kuin ku­nin­gas He­ro­des sen kuu­li, häm­mäs­tyi hän ja kaik­ki Je­ru­sa­lem hä­nen kans­san­sa, Ja ko­ko­si kaik­ki ylim­mät pa­pit ja kir­ja­nop­pi­neet kan­san se­as­sa, ja ky­se­li heil­tä, kus­sa Kris­tuk­sen syn­ty­män piti.

Ja he sa­noi­vat hä­nel­le: Bet­le­he­mis­sä Juu­dan maal­la; sil­lä niin on prop­he­tan kaut­ta kir­joi­tet­tu: Ja sinä Bet­le­hem Juu­dan maas­sa, et sinä ole suin­kaan vä­hin Juu­dan pää­ruh­ti­nas­ten se­as­sa; sil­lä si­nus­ta on tu­le­va se Ruh­ti­nas, jon­ka mi­nun kan­saa­ni Is­ra­e­lia pi­tää hal­lit­se­man.

Sil­loin kut­sui He­ro­des tie­tä­jät sa­laa, ja tut­kis­te­li vi­sus­ti heil­tä, mil­lä ajal­la täh­ti il­mes­tyi, Ja lä­het­ti hei­dät Bet­le­he­miin, ja sa­noi: men­käät ja ky­sy­käät vi­sus­ti lap­ses­ta, ja kuin te löy­dät­te, niin il­moit­ta­kaat mi­nul­le, et­tä mi­nä­kin tu­li­sin ja ku­mar­tai­sin hän­tä.

Kuin he oli­vat ku­nin­kaan kuul­leet, me­ni­vät he mat­kaan­sa, ja kat­so, täh­ti, jon­ka he oli­vat näh­neet idäs­sä, kävi hei­dän edel­län­sä, niin­kau­van kuin hän edel­lä käy­den sei­sah­ti sen pai­kan pääl­le, jos­sa lap­si oli. Kuin he täh­den nä­ki­vät, ihas­tui­vat he san­gen suu­rel­la ilol­la, Ja me­ni­vät huo­nee­seen, löy­si­vät lap­sen äi­tin­sä Ma­ri­an kans­sa, maa­han lan­ke­si­vat ja ru­koi­li­vat hän­tä, ja ava­si­vat ta­va­ran­sa, ja lah­joit­ti­vat hä­nel­le kul­taa ja py­hää sa­vua ja mir­ha­mia.

Ja Ju­ma­la kiel­si hei­tä unes­sa He­ro­dek­sen tykö pa­la­ja­mas­ta; ja he me­ni­vät tois­ta tie­tä omal­le maal­len­sa.