Jou­ko Luuk­ko­nen

Kas­te on hy­vän oman­tun­non liit­to Ju­ma­lan kans­sa ja py­syy Ju­ma­lan puo­lel­ta ai­na voi­mas­sa.

En­sim­mäi­sen lop­pi­ai­sen jäl­kei­sen sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jo­han­nes Kas­ta­ja kas­taa Jee­suk­sen Jor­da­nis­sa. Jo­han­nes vas­tus­te­lee. Hän ym­mär­tää, et­tä Jee­sus on hän­tä suu­rem­pi – Va­pah­ta­ja, jol­le hän on tie­tä rai­vaa­mas­sa. Toi­sen evan­ke­liu­min mu­kaan Jo­han­nes sa­noo, et­tä ”en kel­paa edes avaa­maan hä­nen ken­kien­sä nau­ho­ja” (Luuk. 3:16).

Jee­suk­sen vas­taus on kui­ten­kin vas­taan­sa­no­ma­ton: ”Näin mei­dän on teh­tä­vä, jot­ta täyt­täi­sim­me Ju­ma­lan van­hurs­kaan tah­don”.

On ti­lan­tei­ta, jois­sa in­hi­mil­li­nen mie­li ha­lu­ai­si nous­ta vas­tus­ta­maan Ju­ma­lan tah­toa. Mei­tä kut­su­taan evan­ke­liu­min työ­hön, koh­taam­me vai­keuk­sia ja saa­tam­me muu­toin poh­tia Ju­ma­lan tah­toa elä­mäs­säm­me. Jo­kai­nen saa ru­koil­la miel­tä tyy­tyä hä­nen tah­toon­sa.

Ho­vi­her­ran esi­merk­ki

Päi­vän kir­kol­li­nen ot­sik­ko on Kas­teen lah­ja. Eri­tyi­ses­ti koh­taam­me tä­män, kun per­hee­seen syn­tyy pie­ni lap­si ja viem­me hä­net kas­teel­le. Myös las­ten vas­taa­not­ta­mi­sen koh­dal­la on hyvä tyy­tyä Ju­ma­lan tah­toon.

Päi­vän Uu­den Tes­ta­men­tin lu­ku­kap­pa­leet avaa­vat kas­teen mer­ki­tys­tä. Toi­sen vuo­si­ker­ran teks­tis­sä ker­ro­taan Fi­lip­pok­sen ja eti­o­pi­a­lai­sen ho­vi­her­ran koh­taa­mi­ses­ta. Fi­lip­pos se­lit­tää ho­vi­her­ral­le pro­feet­ta Je­sa­jan kir­joi­tus­ta ja ju­lis­taa sen poh­jal­ta hä­nel­le evan­ke­liu­mia Jee­suk­ses­ta. Ho­vi­her­ra us­koo kuu­le­man­sa ja pyy­tää Fi­lip­pos­ta kas­ta­maan hä­net. Fi­lip­pos ky­syy: ”Jos koko sy­dä­mes­tä­si us­kot, se on mah­dol­lis­ta” (Ap. t. 8:37). Kun ho­vi­her­ra vas­taa us­ko­van­sa, Fi­lip­pos kas­taa hä­net.

Ho­vi­her­ran esi­merk­ki avaa sy­väl­li­ses­ti kas­teen lah­jaa. Kas­te ote­taan vas­taan us­ko­vai­sel­la sy­dä­mel­lä. Us­ko ei syn­ny kas­tees­sa, vaan kas­te vah­vis­taa sitä.

Us­ko syn­tyy vas­taa­not­ta­mal­la evan­ke­liu­min, joka lu­paa kuu­li­jal­le syn­nit an­teek­si. Uu­den tes­ta­men­tin lu­ku­kap­pa­lees­sa Paa­va­li kir­joit­taa Ti­tuk­sel­le: ”Tä­män Hen­gen hän vuo­dat­ti run­saa­na mei­dän pääl­lem­me Va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen kaut­ta, jot­ta me hä­nen ar­mon­sa an­si­os­ta tu­li­sim­me van­hurs­kaik­si ja sai­sim­me osak­sem­me ikui­sen elä­män” (Tit. 3:6–7).

Hy­vän oman­tun­non liit­to

Kas­te on hy­vän oman­tun­non liit­to Ju­ma­lan kans­sa (1. Piet. 3:21). Kris­ti­tyn va­el­lus on tais­te­lua syn­tiä vas­taan. Kun syn­ti tart­tuu, oma­tun­to oh­jaa puh­dis­ta­maan sy­dän­tä, syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­min kaut­ta. Kaik­ki tämä ta­pah­tuu Ju­ma­lan ar­mos­ta. Ju­ma­lan puo­lel­ta kas­teen liit­to py­syy ai­na voi­mas­sa.

Kun Jo­han­nes oli kas­ta­nut Jee­suk­sen, tai­vaas­ta kuu­lui ää­ni: ”Tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, jo­hon minä olen miel­ty­nyt”. Jo­han­nes sai tä­män kuul­la ja se vah­vis­ti hä­nen us­ko­aan.

Tä­män sa­man sa­no­man saa kuul­la yhä Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa, jos­sa Va­pah­ta­ja on yhä läs­nä Hen­ken­sä kaut­ta. Jee­sus lu­pa­si: ”mis­sä kak­si tai kol­me on kool­la mi­nun ni­mes­sä­ni, siel­lä minä olen hei­dän kes­kel­lään” (Matt. 18:20).

Evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä mai­nit­tu Ju­ma­lan van­hurs­kas tah­to ki­tey­tyy hy­vin pie­noi­se­van­ke­liu­mis­sa: ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).

Evan­ke­liu­mi: Matt. 3:13–17

Raa­mat­tu 1992: Sil­loin Jee­sus tuli Ga­li­le­as­ta Jor­da­nil­le Jo­han­nek­sen kas­tet­ta­vak­si. Jo­han­nes es­te­li ja sa­noi: ”Si­nä­kö tu­let mi­nun luok­se­ni? Mi­nun­han pi­täi­si saa­da si­nul­ta kas­te!” Mut­ta Jee­sus vas­ta­si hä­nel­le: ”Älä nyt vas­tus­te­le. Näin mei­dän on teh­tä­vä, jot­ta täyt­täi­sim­me Ju­ma­lan van­hurs­kaan tah­don.” Sil­loin Jo­han­nes suos­tui hä­nen pyyn­töön­sä.

Kun Jee­sus oli kas­tet­tu, hän nou­si heti ve­des­tä. Sa­mas­sa tai­vaat au­ke­ni­vat, ja Jee­sus näki Ju­ma­lan Hen­gen las­keu­tu­van kyyh­ky­sen ta­voin ja aset­tu­van hä­nen pääl­leen. Ja tai­vais­ta kuu­lui ää­ni: ”Tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, jo­hon minä olen miel­ty­nyt.”

Bib­lia: Sil­loin tuli Je­sus Ga­li­le­as­ta Jor­da­niin Jo­han­nek­sen tykö, kas­tet­taa hä­nel­tä; mut­ta Jo­han­nes kiel­si hä­nel­tä, sa­no­en: minä tar­vit­sen si­nul­ta kas­tet­taa, ja sinä tu­let mi­nun ty­kö­ni? Niin vas­ta­si Je­sus ja sa­noi hä­nel­le: sal­li nyt; sil­lä näin mei­dän so­pii kaik­kea van­hurs­kaut­ta täyt­tää. Ja hän sal­li hä­nen.

Kuin Je­sus kas­tet­tu oli, as­tui hän koh­ta ylös ve­des­tä: ja kat­so, tai­vaat au­ke­ni­vat hä­nel­le, ja hän näki Ju­ma­lan Hen­gen tu­le­van alas, niin­kuin kyyh­kyi­sen, ja tu­le­van hä­nen pääl­len­sä, ja kat­so, ää­ni tai­vaas­ta sa­noi: tämä on se mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, jo­hon­ka minä mie­lis­tyin.