Har­ri Kor­te­nie­mi

Kris­ti­tyt ovat maal­li­sen yh­teis­kun­nan jä­se­niä, mut­ta vie­lä tär­ke­äm­pää on ol­la us­kon kaut­ta osal­li­nen Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kan­sa­lai­suu­des­ta. Ju­ma­lan lap­si kul­kee tääl­lä maan pääl­lä kah­den maan kan­sa­lai­se­na koh­ti lo­pul­lis­ta ja oi­ke­aa isän­maa­ta, joka on tai­vaas­sa.

Jee­sus mak­saa temp­pe­li­ve­roa

Pie­ta­rin luo tuli juu­ta­lai­sia temp­pe­li­ve­ron kan­ta­jia, jot­ka esit­ti­vät hä­nel­le epäi­le­vän ky­sy­myk­sen: ”Kai tei­dän opet­ta­jan­ne mak­saa temp­pe­li­ve­roa?” Pie­ta­ri vas­ta­si myön­tä­väs­ti ve­ron­kan­ta­jien ky­sy­myk­seen. Temp­pe­li­ve­ron juu­ret ulot­tui­vat Is­ra­e­lin kan­san his­to­ri­aan, kun Ju­ma­la käs­ki Moo­sek­sen ke­rä­tä puo­len se­ke­lin lun­nas­ho­pea 20-vuo­ti­ail­ta ja sitä van­hem­mil­ta is­ra­e­li­lai­sil­ta mie­hil­tä ja käyt­tää se py­häk­kö­tel­tan ju­ma­lan­pal­ve­lus­ku­lui­hin. Se oli Ju­ma­lan edes­sä va­kuu­te­na, et­tä hei­dän hen­ken­sä on lu­nas­tet­tu. (2. Moos. 30:11–16.)

Jos ve­ron­kan­ta­jat oli­si­vat us­ko­neet Jee­suk­sen Mes­si­aak­si, ei­vät he oli­si Ju­ma­lan po­jal­ta temp­pe­li­ve­roa pe­ri­neet. Oli­han Je­ru­sa­le­min temp­pe­li Her­ran temp­pe­li, ”Isän huo­ne” (Joh. 2:16). Jee­sus ei kui­ten­kaan ha­lun­nut pa­hen­taa ke­rää­jiä, vaan mak­soi sekä hä­nen et­tä Pie­ta­rin temp­pe­li­ve­ron.

Yh­teis­kun­nan jä­se­ne­nä

Jee­suk­sen ai­ka­na mak­set­tiin temp­pe­li­ve­ron li­säk­si ve­ro­ja Roo­man val­ta­kun­nan tar­pei­siin. Mo­net is­ra­e­li­lai­set vi­ha­si­vat val­loit­ta­jia, ja juu­ta­lai­set pi­ti­vät hei­tä pa­ka­noi­na. Fa­ri­seuk­set häm­mäs­tyi­vät, kun Jee­sus suh­tau­tui kui­ten­kin myön­tei­ses­ti Roo­man val­lan ve­ron ke­rää­mi­seen. ”An­ta­kaa siis kei­sa­ril­le mikä kei­sa­ril­le kuu­luu ja Ju­ma­lal­le mikä Ju­ma­lal­le kuu­luu” (Matt. 22:21).

Ajal­li­nen yh­teis­kun­ta on Ju­ma­lan lah­ja. Jo pro­feet­ta ai­koi­naan käs­ki vie­raal­le maal­le pak­ko­siir­to­lai­suu­teen jou­tu­nut­ta kan­saan­sa toi­mi­maan sen kau­pun­gin par­haak­si, jo­hon Ju­ma­la oli hei­dät siir­tä­nyt sekä ru­koi­le­maan sen puo­les­ta (Jer. 29:7). Ny­kyi­sin­kin Ju­ma­lan lap­si ha­lu­aa ra­ken­taa omaa maa­tan­sa sekä hoi­taa yh­teis­kun­nan mää­rää­mät ve­rot ja mak­sut hy­vän oman­tun­non säi­lyt­tä­en.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kaa­na

Jee­sus ky­syi Pie­ta­rin mie­li­pi­det­tä, ke­nel­tä tä­män maa­il­man ku­nin­kaat pe­ri­vät tul­lia ja ve­roa, omil­ta lap­sil­taan vai vie­rail­ta. Pie­ta­ri vas­ta­si: ”Vie­rail­ta”. Sii­hen Jee­sus to­te­si: ”Lap­set ovat siis va­paat”. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ku­nin­gas ei peri mak­sua hä­nen seu­raa­jil­taan. Ju­ma­lan lap­si saa omis­taa us­kon lah­jaa ”ra­hat­ta ja hin­nat­ta” pro­feet­ta Je­sa­jan sa­noin: ”Kuul­kaa, kaik­ki ja­noi­set! Tul­kaa ve­den ää­reen! Te, joil­la ei ole ra­haa, tul­kaa!” (Jes. 55:1.)

Jee­sus on mak­sa­nut kaik­ki syn­tim­me, jot­ta voi­sim­me ol­la va­pai­ta. Täl­lä­kin het­kel­lä tuo kut­su ja va­paut­ta­va syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen sa­no­ma on voi­mas­sa. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan saar­nas­sa an­ne­taan kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä.

Ju­ma­lan kä­des­sä on ih­mi­sen elä­mä ja kuo­le­ma. Jos Ju­ma­la huo­leh­tii var­pu­sis­ta, huo­leh­tii hän meis­tä­kin. Jos Ju­ma­la tie­tää hius­tem­me mää­rän, tie­tää hän mei­dän koko elä­mäm­me. (Luuk. 12:4–7.) Vuo­ri­saar­nas­sa­kin Jee­sus muis­tut­ti: ”Äl­kää siis huo­leh­ti­ko huo­mis­päi­väs­tä, se pi­tää kyl­lä it­ses­tään huo­len” (Matt. 6:34).

Evan­ke­liu­mi: Matt. 17:24–27

Raa­mat­tu 1992: Kun he saa­pui­vat Ka­per­nau­miin, tuli Pie­ta­rin luo temp­pe­li­ve­ron kan­ta­jia, jot­ka sa­noi­vat: ”Kai tei­dän opet­ta­jan­ne mak­saa temp­pe­li­ve­roa?” ”Mak­saa kyl­lä”, hän vas­ta­si. Kun hän meni si­säl­le ta­loon, Jee­sus ehät­ti ky­sy­mään: ”Mitä miel­tä olet, Si­mon? Keil­tä tä­män maa­il­man ku­nin­kaat pe­ri­vät tul­lia ja ve­roa, omil­ta lap­sil­taan vai vie­rail­ta?” ”Vie­rail­ta”, vas­ta­si Pie­ta­ri. Sil­loin Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Lap­set ovat siis va­paat. Mut­ta mik­si suot­ta suu­tut­tai­sim­me hei­dät? Mene jär­vel­le ja hei­tä on­ki ve­teen. Ota en­sim­mäi­nen kala, jon­ka ve­dät ylös, ja avaa sen suu. Siel­lä on ho­pe­a­ra­ha. Ota se ja mak­sa heil­le sekä mi­nun et­tä it­se­si puo­les­ta.”

Bib­lia: Kun he saa­pui­vat Ka­per­nau­miin, tuli Pie­ta­rin luo temp­pe­li­ve­ron kan­ta­jia, jot­ka sa­noi­vat: "Kai tei­dän opet­ta­jan­ne mak­saa temp­pe­li­ve­roa?" "Mak­saa kyl­lä", hän vas­ta­si. Kun hän meni si­säl­le ta­loon, Jee­sus ehät­ti ky­sy­mään: "Mitä miel­tä olet, Si­mon? Keil­tä tä­män maa­il­man ku­nin­kaat pe­ri­vät tul­lia ja ve­roa, omil­ta lap­sil­taan vai vie­rail­ta?" "Vie­rail­ta", vas­ta­si Pie­ta­ri. Sil­loin Jee­sus sa­noi hä­nel­le: "Lap­set ovat siis va­paat. Mut­ta mik­si suot­ta suu­tut­tai­sim­me hei­dät? Mene jär­vel­le ja hei­tä on­ki ve­teen. Ota en­sim­mäi­nen kala, jon­ka ve­dät ylös, ja avaa sen suu. Siel­lä on ho­pe­a­ra­ha. Ota se ja mak­sa heil­le sekä mi­nun et­tä it­se­si puo­les­ta."