Juha Luok­ka­la

Joo­sef ja Ma­ria luot­ti­vat Ju­ma­laan ja sai­vat voi­maa teh­tä­vään, joka heil­le oli an­net­tu.

Jou­lun al­la ih­mi­sil­lä on tai­pu­mus kii­reh­tiä: jou­lu­lah­jat täy­tyy hank­kia ja koti ko­ris­tel­la juh­la­vak­si. Myös pai­me­net ke­dol­la kii­reh­ti­vät kat­so­maan Jee­sus-las­ta. Ad­ven­ti­nai­ka on jou­lun val­mis­te­lun ohel­la myös odo­tuk­sen ai­kaa. Nel­jäs ad­vent­ti on vie­lä eri­tyi­sel­lä ta­val­la odo­tuk­sen ai­kaa, kun muis­tel­laan Ma­ri­an odo­tu­sai­kaa.

Ma­ri­aa val­mis­tel­tiin teh­tä­vään

Ma­ri­an ja Joo­se­fin elä­mä oli mo­nel­la ta­paa eri­lai­nen kuin muil­la. Hei­dän per­hee­seen­sä oli mää­rä syn­tyä Ju­ma­lan poi­ka. Ras­kau­sai­ka­kaan ei ol­lut ta­val­li­sen us­ko­vai­sen per­heen odo­tu­sai­ka, vaan Ma­ria tuli jo kih­lau­sai­ka­na ras­kaak­si Py­hän Hen­gen voi­mas­ta. Ju­ma­la on tar­koit­ta­nut li­sään­ty­mi­sen avi­o­liit­toon, jo­ten ti­lan­ne oli han­ka­la Ma­ri­al­le ja Joo­se­fil­le. Joo­sef ei ha­lun­nut hä­päis­tä Ma­ri­aa jul­ki­ses­ti, oli­si­han ran­gais­tus voi­nut ol­la jopa kuo­le­ma täl­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa.

Joo­se­fin ja Ma­ri­an hätä oli al­kuun var­maan suu­ri. Mi­ten su­vun ja per­hei­den edes­sä tämä asia otet­tai­siin esil­le? Mi­ten Ma­ri­an kä­vi­si, jos tämä tu­li­si jul­ki laa­jas­ti? Ma­ri­aa oli jo kui­ten­kin val­mis­tel­tu tä­hän ti­lan­tee­seen. En­ke­li Gab­riel oli ker­to­nut, et­tä vaik­ka hän on neit­syt, hän tu­lee sil­ti ras­kaak­si ja syn­nyt­tää Ju­ma­lan Po­jan. Ma­ri­an miet­ties­sä, mi­ten se on mah­dol­lis­ta, Gab­riel va­kuut­ti, et­tä Ju­ma­lal­le kaik­ki on mah­dol­lis­ta. (Luuk. 1:26–38.)

Joo­se­fin poh­ties­sa näi­tä Ju­ma­lan en­ke­li il­mes­tyi hä­nel­le unes­sa. En­ke­li roh­kai­si hän­tä ot­ta­maan Ma­ri­an vai­mok­seen sekä ker­toi, et­tä pro­feet­to­jen en­nus­tus kä­vi­si täs­sä to­teen: ”Kat­so, neit­syt tu­lee ras­kaak­si ja syn­nyt­tää po­jan” (Matt. 1:23). Sa­mal­la hän kuu­li, et­tä lap­sel­le pi­täi­si an­taa ni­mek­si Jee­sus. Joo­sef us­koi ja oli kuu­li­ai­nen Ju­ma­lan tah­dol­le.

Ju­ma­la an­taa voi­mia

Ju­ma­la an­toi teh­tä­vän ja ko­et­te­le­muk­sen Ma­ri­al­le ja Joo­se­fil­le. Ti­lan­ne oli var­mas­ti kuor­mit­ta­va, mut­ta he ha­lu­si­vat luot­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen. Ju­ma­la oli val­mis­ta­nut kum­paa­kin tä­hän teh­tä­vään. Ju­ma­la oli an­ta­nut voi­man luot­taa hä­neen.

Jo­kai­sen ih­mi­sen elä­mäs­sä on ko­et­te­le­muk­sia ja teh­tä­viä. Ju­ma­la joh­taa elä­määm­me eteen­päin. Ai­na em­me ym­mär­rä Ju­ma­lan suun­ni­tel­mia ja tah­toa elä­mäs­säm­me. Saam­me pyy­tää Ju­ma­lal­ta voi­mia, et­tä jak­sai­sim­me lap­sen lail­la luot­taa hä­nen joh­da­tuk­seen­sa. Hä­nen tah­ton­sa mei­tä koh­taan on ai­na hyvä.

Ad­vent­ti­na val­mis­tau­du­taan jou­luun. Lah­jo­ja os­te­taan val­miik­si ja jou­lu­lau­lut soi­vat niin ko­deis­sa kuin kau­pois­sa­kin. Moni lau­lu muis­tut­taa mei­tä jou­lun rau­has­ta. To­del­li­nen rau­ha ja ilo tu­lee sy­dä­meen, kun saa us­koa syn­nit an­teek­si. Va­pah­ta­jan syn­ty­mä ta­pah­tui, jot­ta jo­kai­nen, joka ha­lu­aa us­koa, saa syn­nit an­teek­si ar­mos­ta, hä­nen so­vin­to­työn­sä täh­den.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 1:18–24

Raa­mat­tu 1992: Ma­ria, Jee­suk­sen äi­ti, oli kih­lat­tu Joo­se­fil­le. En­nen kuin hei­dän liit­ton­sa oli vah­vis­tet­tu, kävi il­mi, et­tä Ma­ria, Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta, oli ras­kaa­na. Joo­sef oli la­kia kun­ni­oit­ta­va mies mut­ta ei ha­lun­nut hä­päis­tä kih­lat­tu­aan jul­ki­ses­ti. Hän ai­koi pur­kaa avi­o­liit­to­so­pi­muk­sen kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa. Kun Joo­sef ajat­te­li tätä, hä­nel­le il­mes­tyi yöl­lä unes­sa Her­ran en­ke­li, joka sa­noi: ”Joo­sef, Daa­vi­din poi­ka, älä pel­kää ot­taa Ma­ri­aa vai­mok­se­si. Se, mikä hä­nes­sä on siin­nyt, on läh­töi­sin Py­häs­tä Hen­ges­tä. Hän syn­nyt­tää po­jan, ja si­nun tu­lee an­taa po­jal­le ni­mek­si Jee­sus, sil­lä hän pe­las­taa kan­san­sa sen syn­neis­tä. Tämä kaik­ki ta­pah­tui, jot­ta kä­vi­si to­teen, mitä Her­ra on pro­fee­tan suul­la il­moit­ta­nut: – Kat­so, neit­syt tu­lee ras­kaak­si ja syn­nyt­tää po­jan, ja hä­nel­le an­ne­taan ni­mek­si Im­ma­nu­el – se mer­kit­see: Ju­ma­la on mei­dän kans­sam­me. Unes­ta he­rät­ty­ään Joo­sef teki niin kuin Her­ran en­ke­li oli käs­ke­nyt ja ot­ti Ma­ri­an vai­mok­seen.

Bib­lia: Je­suk­sen Kris­tuk­sen syn­ty­mys oli näin: kos­ka Ma­ria hä­nen äi­tin­sä oli Jo­sep­hiin kih­lat­tu, en­nen kuin he yh­teen tu­li­vat, löyt­tiin hän ras­kaak­si Py­häs­tä Hen­ges­tä. Mut­ta et­tä Jo­seph hä­nen mie­hen­sä oli hurs­kas ja ei tah­to­nut hän­tä huu­toon saat­taa, ajat­te­li hän sa­lai­ses­ti hyl­jä­tä hä­nen. Kuin hän näi­tä ajat­te­li, kat­so, niin Her­ran en­ke­li il­mes­tyi hä­nel­le unes­sa ja sa­noi: Jo­seph, Da­vi­din poi­ka! Älä pel­kää ot­taak­ses Ma­ri­aa puo­li­so­as ty­kös; sil­lä se, mikä hä­nes­sä on siin­nyt, on Py­häs­tä Hen­ges­tä. Ja hä­nen pi­tää syn­nyt­tä­män Po­jan, jon­ka ni­men si­nun pi­tää kut­su­man Je­sus; sil­lä hän on va­pah­ta­va kan­san­sa hei­dän syn­neis­tän­sä. Mut­ta tämä on kaik­ki ta­pah­tu­nut, et­tä täy­tet­täi­siin, mitä Her­ral­ta on sa­not­tu prop­he­tan kaut­ta, joka sa­noo: Kat­so, neit­seen pi­tää ras­kaak­si tu­le­man ja syn­nyt­tä­män Po­jan, ja hä­nen ni­men­sä pi­tää kut­sut­ta­man Em­ma­nu­el; se on niin pal­jo sa­not­tu: Ju­ma­la mei­dän kans­sam­me. Kuin Jo­seph unes­ta he­rä­si, niin hän teki kuin Her­ran en­ke­li hä­nen käs­ki, ja ot­ti puo­li­son­sa ty­kön­sä.