JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jumala lähettää enkelinsä apua pyytävien luokse

Sana sunnuntaiksi
2.10.2022 6.00

Juttua muokattu:

23.9. 14:07
2022092314070120221002060000

Pixabay

Pixabay

Ar­to Ko­ta­jär­vi

Ju­ma­la lä­het­tää sa­nan­saat­ta­jan­sa aut­ta­maan hei­tä, jot­ka pyy­tä­vät hä­nel­tä apua. Us­kon esi­ku­va­na myös lap­si on Ju­ma­lan sa­nan­saat­ta­ja.

Mik­ke­lin­päi­vän eli en­ke­lien päi­vän nimi juon­tuu ylien­ke­li Mi­ka­e­lis­ta, joka tun­ne­taan Raa­ma­tus­sa tais­te­lus­ta pa­ho­lais­ta vas­taan. En­ke­lit ovat Ju­ma­lan sa­nan­saat­ta­jia, jot­ka ke­hot­ta­vat ih­mis­tä Ju­ma­lan sa­nan mu­kai­seen elä­mään.

”Minä olen kans­sa­si”

Mik­ke­lin­päi­vän raa­ma­tun­teks­teis­sä ker­ro­taan, mi­ten Ju­ma­la lä­het­tää en­ke­lin­sä ah­dis­tuk­ses­sa ole­vien ja Ju­ma­lal­ta apua pyy­tä­nei­den ih­mis­ten luo, vah­vis­taa hei­tä ja aut­taa va­pau­teen.

Pro­feet­ta Da­niel ker­too kir­jas­saan näys­tä, jos­sa ylien­ke­li Mi­ka­el tuli hä­nen avuk­seen Per­si­an en­ke­li­ku­nin­kaan ah­dis­ta­es­sa (Dan. 10). Pat­ri­ark­ka Jaa­kob näki unes­sa Ju­ma­lan en­ke­lien kul­ke­van ylös alas tai­vaa­seen ulot­tu­vis­sa por­tais­sa. Unes­sa Her­ra sa­noi hä­nel­le: ”Minä olen si­nun kans­sa­si ja var­je­len si­nua, min­ne iki­nä me­net­kin, ja tuon si­nut ta­kai­sin tä­hän maa­han” (1. Moos. 28:15).

Apos­to­li Pie­ta­ri oli van­git­tu­na ku­nin­gas He­ro­dek­sen mää­räyk­ses­tä. Tämä oli aset­ta­mas­sa Pie­ta­ria oi­keu­teen kan­san edes­sä. Vii­mei­se­nä yö­nä en­ke­li he­rät­ti Pie­ta­rin, ir­rot­ti hä­net kah­leis­ta ja saat­toi van­ki­lan por­teis­ta va­pau­teen. Pie­ta­ri iloit­see: ”Her­ra lä­het­ti en­ke­lin­sä ja aut­toi mi­nut He­ro­dek­sen kä­sis­tä, pe­las­ti mi­nut kai­kes­ta sii­tä, mitä tämä kan­sa toi­voi mi­nul­le ta­pah­tu­van” (Apt. 12:11).

Lap­si, esi­ku­va Ju­ma­lan lap­seu­des­ta

Päi­vän evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus aset­taa pie­nen lap­sen ope­tus­las­ten kes­kel­le vas­ta­tes­saan hei­dän ky­sy­myk­seen­sä, kuka suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa. Hän sa­noi: ”El­let­te kään­ny ja tule las­ten kal­tai­sik­si, te et­te pää­se tai­vas­ten val­ta­kun­taan” (Matt. 18:3). Jee­sus jou­tui opet­ta­maan hei­tä uu­des­taan­kin: ”Äl­kää es­tä­kö hei­tä tu­le­mas­ta mi­nun luok­se­ni, hei­dän kal­tais­ten­sa on tai­vas­ten val­ta­kun­ta” (Matt. 19:14).

Lap­sen elä­mä on esi­ku­va Ju­ma­lan lap­sen osas­ta. Lap­si tar­vit­see yk­sin­ker­tais­ta ruo­kaa, äi­din sy­liä, hoi­vaa ja loh­du­tus­ta. Ju­ma­lan lap­si­kin tar­vit­see Saa­ra-äi­din, Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan, osal­li­suut­ta py­sy­äk­seen us­ko­mas­sa. Lap­sen syn­ty­mä ja kas­vu ker­to­vat Ju­ma­lan luo­mis­työs­tä. Us­kon lap­si saa syn­ty­mä­lah­ja­na. Kuin­ka suu­ri sa­nan­saat­ta­ja pie­ni lap­si on­kaan!

Tai­vaal­li­nen siu­naus – ai­noa tar­peel­li­nen

Jee­suk­sen mu­kaan nöyr­ty­mäl­lä pie­nek­si ja lap­sen kal­tai­sek­si saa ol­la suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa. Köy­his­tä, sai­rais­ta ja avut­to­mis­ta tu­lee­kin suu­rim­pia, sil­lä hei­tä kor­ja­taan, hoi­de­taan, au­te­taan ja loh­du­te­taan.

Myös viet­te­lyk­siä, ku­ten maa­il­man­rak­kaut­ta, vas­taan tais­tel­les­sa saa nöyr­tyä heit­tä­mään pois kai­ken tur­han. Jee­sus ot­ti lap­sen sy­liin ja siu­na­si hän­tä tai­vaal­li­sel­la siu­nauk­sel­la. Ju­ma­lan las­ta­kin siu­na­taan Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa Jee­suk­sen ke­ho­tuk­ses­ta ja hä­nen ni­mes­sään. Sil­loin sy­dän iloit­see ai­no­as­ta tar­peel­li­ses­ta.

Tais­te­lu viet­te­lyk­siä vas­taan jat­kuu maan pääl­lä. Pa­ho­lai­nen tie­tää, et­tä sen ai­ka tais­te­lus­sa on ku­lu­mas­sa lop­puun, sik­si se on vi­hois­saan (Ilm. 12:12). On loh­dul­lis­ta tie­tää ja us­koa, et­tä pa­ho­lai­sel­le ei ole enää si­jaa tai­vaas­sa. ”Nyt on pe­las­tus tul­lut, mei­dän Ju­ma­lal­lam­me on ku­nin­kuus ja mah­ti ja hä­nen Voi­del­lul­laan val­ta” (Ilm. 12:10).

Evan­ke­liu­mi: Matt. 18:1–6, (7–9,) 10

Raa­mat­tu 1992: Ope­tus­lap­set tu­li­vat Jee­suk­sen luo ja ky­syi­vät: ”Kuka on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa?” Sil­loin Jee­sus kut­sui luok­seen lap­sen, aset­ti hä­net hei­dän kes­kel­leen ja sa­noi: ”To­ti­ses­ti: el­let­te kään­ny ja tule las­ten kal­tai­sik­si, te et­te pää­se tai­vas­ten val­ta­kun­taan. Se, joka nöyr­tyy tä­män lap­sen kal­tai­sek­si, on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa. Ja joka mi­nun ni­mes­sä­ni ot­taa luok­seen yh­den­kin täl­lai­sen lap­sen, se ot­taa luok­seen mi­nut. Mut­ta jos joku joh­dat­taa lan­kee­muk­seen yh­den­kin näis­tä vä­häi­sis­tä, jot­ka us­ko­vat mi­nuun, hä­nel­le oli­si pa­rem­pi, et­tä hä­nen kau­laan­sa pan­tai­siin myl­lyn­ki­vi ja hä­net upo­tet­tai­siin me­ren sy­vyy­teen. (Voi tätä maa­il­maa ja sen viet­te­lyk­siä! Viet­te­lys­ten täy­tyy kyl­lä tul­la, mut­ta voi sitä ih­mis­tä, jon­ka kaut­ta ne tu­le­vat! Jos kä­te­si tai jal­ka­si viet­te­lee si­nua, hak­kaa se poik­ki ja hei­tä pois. On­han pa­rem­pi, et­tä kä­si­puo­le­na tai jal­ka­puo­le­na pää­set si­säl­le elä­mään, kuin et­tä si­nut mo­lem­mat kä­det ja ja­lat tal­lel­la hei­te­tään ikui­seen tu­leen. Ja jos sil­mä­si viet­te­lee si­nua, re­päi­se se ir­ti ja hei­tä me­ne­mään. On­han pa­rem­pi, et­tä sil­mä­puo­le­na pää­set si­säl­le elä­mään, kuin et­tä si­nut mo­lem­mat sil­mät tal­lel­la hei­te­tään hel­ve­tin tu­leen.) Kat­so­kaa, et­tet­te hal­vek­si yh­tä­kään näis­tä vä­häi­sis­tä. Sil­lä minä sa­non teil­le: hei­dän en­ke­lin­sä saa­vat tai­vais­sa joka het­ki kat­sel­la mi­nun tai­vaal­li­sen Isä­ni kas­vo­ja.”