JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jeesus teki ensimmäisen tunnustekonsa häissä

Sana sunnuntaiksi
19.1.2025 7.00

Juttua muokattu:

14.1. 16:09
2025011416095420250119070000

Lasse Kokko

Lasse Kokko

Ai­mo Hau­ta­mä­ki

Jee­sus teki ih­me­te­ko­ja he­rät­tääk­seen us­kon ja vah­vis­taak­seen jo us­ko­via. Pää­mää­rä­nä oli avun ja pe­las­tuk­sen tuo­mi­nen.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­ti ker­too ti­lan­tees­ta, jos­sa Jee­sus teki en­sim­mäi­sen tun­nus­te­kon­sa häis­sä. Hän muut­ti siel­lä ve­den vii­nik­si. Näin hän osoit­ti ju­ma­lal­li­sen voi­man­sa.

Häät oli­vat juu­ta­lai­suu­des­sa mer­kit­tä­vä ta­pah­tu­ma nuor­ten ih­mis­ten elä­mäs­sä. Ne saat­toi­vat kes­tää ko­ko­nai­sen vii­kon. En­nen kih­laus­ta ja avi­o­liit­toa nuo­ret oli­vat saa­neet ta­va­ta toi­si­aan val­vo­tus­ti muu­ta­man ker­ran. Täl­löin he tu­tus­tui­vat toi­siin­sa ja kes­kus­te­li­vat sii­tä, mitä toi­voi­vat elä­mäl­tä. Vas­ta vih­ki­ti­lai­suu­des­ta al­koi hei­dän yh­tei­nen elä­män­sä. Sik­si hää­juh­la oli suu­ri ta­pah­tu­ma heil­le, koko su­vul­le ja ys­tä­vä­pii­ril­le.

Avi­o­liit­to on eli­ni­käi­nen

Evan­ke­liu­mi­teks­tin Kaa­nan häi­hin­kin oli kut­sut­tu suu­ri mää­rä vä­keä. Sii­tä ker­too muun mu­as­sa ve­si­mää­rä, joka oli va­rat­tu juu­ta­lai­sen ta­van mu­kaan kä­sien ja jal­ko­jen pe­su­ja var­ten. Vet­tä oli va­rat­tu kuu­si 80–120 lit­ran ve­tois­ta, ki­vis­tä ve­si­as­ti­aa, eli lä­hes 600 lit­raa.

Jee­sus­kin oli saa­nut kut­sun äi­tin­sä kans­sa ti­lai­suu­teen. Tu­le­mal­la ti­lai­suu­teen Jee­sus osoit­ti ar­vos­ta­van­sa avi­o­liit­toa Ju­ma­lan aset­ta­ma­na liit­to­na. Ju­ma­la­han oli aset­ta­nut avi­o­lii­ton mie­hen ja nai­sen vä­li­sek­si eli­ni­käi­sek­si lii­tok­si. Tä­män Jee­sus vah­vis­ti sa­no­mal­la: ”min­kä Ju­ma­la on yh­dis­tä­nyt sitä äl­köön ih­mi­nen erot­ta­ko.” Erit­täin suur­ta avi­o­lii­ton ar­vos­tus­ta osoit­taa se, et­tä Jee­sus teki en­sim­mäi­sen tun­nus­te­kon­sa juu­ri häis­sä.

Ju­ma­la on tar­koit­ta­nut, et­tä avi­o­lii­tos­sa mies ja vai­mo ovat tois­ten­sa tu­ke­na niin ajal­li­sis­sa asi­ois­sa kuin us­ko­mi­sen asi­ois­sa. Tä­män li­säk­si hän an­toi heil­le teh­tä­vän uu­den su­ku­pol­ven syn­nyt­tä­mi­seen ja kas­vat­ta­mi­seen. Ju­ma­la tar­vit­see isiä ja äi­te­jä luo­des­saan uut­ta elä­mää. Näin he ovat Ju­ma­lan työ­to­ve­rei­ta. Us­ko an­taa luot­ta­muk­sen Ju­ma­lan uut­ta luo­vaan voi­maan ja an­taa hä­nel­le kai­ken val­lan uu­den elä­män syn­nyt­tä­mi­sen. Ju­ma­la on elä­män ja kuo­le­man Her­ra.

Jee­sus et­si tois­ten pa­ras­ta

Jee­sus oli avuk­si hää­pa­ril­le juh­la­jär­jes­te­lyis­sä. Kes­ken juh­lan lop­pui vie­rail­le tar­jot­ta­va vii­ni. Ma­ria, Jee­suk­sen äi­ti, ker­toi täs­tä Jee­suk­sel­le. Ma­ri­an luot­ta­mus­ta Jee­suk­seen ku­vas­ti se, et­tä hän an­toi pal­ve­li­joil­le neu­von: ”Mitä hän teil­le sa­noo­kin, teh­kää se.”

Us­ko on luja luot­ta­mus, ei­kä se nä­ky­mät­tö­mis­tä epäi­le (Hepr. 11:1). Muut­ta­mal­la ve­den vii­nik­si Jee­sus osoit­ti, et­tä hä­neen us­ko­mi­seen si­säl­tyy myös ajal­li­sen elä­män siu­naus. Tun­nus­te­kon­sa hän teki – ei syn­nyt­tääk­seen ihai­lua ih­me­te­koi­hin – vaan sik­si, et­tä ne he­rät­täi­si­vät us­kon hä­neen ja vah­vis­tai­si­vat sitä.

Jee­suk­sen te­ke­mien ih­meit­ten pää­mää­rä­nä ei ol­lut huo­mi­on he­rät­tä­mi­nen, vaan avun ja pe­las­tuk­sen tuo­mi­nen. Hän ei et­si­nyt ih­mei­tä te­ke­väl­lä voi­mal­laan omaan­sa, vaan tois­ten pa­ras­ta. Mo­net ni­mit­täin us­koi­vat hä­neen näh­des­sään ne tun­nus­te­ot, jot­ka hän teki (Joh. 2:23). Jee­sus sa­noi­kin kuu­li­joil­leen: ”Te et­te us­ko, el­let­te näe tun­nus­te­ko­ja ja ih­mei­tä” (Joh. 4:48).

Jee­sus kut­sui tai­vaa­seen

Avi­o­lii­ton vih­ki­mis­ti­lai­suu­des­sa an­ne­taan usein ke­ho­tus vih­ki­pa­ril­le: ”An­ta­kaa Kris­tuk­sen tul­la ko­tiin­ne. Ol­koon Ju­ma­lan sana va­lo­na yh­tei­sel­lä tiel­län­ne.”

Kris­tuk­sen tulo Kaa­naan häi­hin osoit­ti sii­hen kät­key­ty­vän ajal­li­sen siu­nauk­sen. Jee­sus an­toi kui­ten­kin vie­lä enem­män. Hän tuli kut­su­maan kaik­kia tai­vaal­li­siin häi­hin. Siel­lä hän it­se pal­ve­lee omi­aan.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mis­sa Kris­tus kut­suu häi­hin vie­väl­le tiel­le. Hän ha­lu­aa sil­lä tiel­lä kul­ke­via vah­vis­taa syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen sa­nal­la, jot­ta pääs­täi­siin pe­ril­le tai­vaal­li­seen hää­juh­laan tai­vaas­sa.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Joh 2:1–11

Raa­mat­tu 1992: Vii­kon kol­man­te­na päi­vä­nä vie­tet­tiin Ga­li­le­an Kaa­nas­sa häi­tä. Jee­suk­sen äi­ti oli siel­lä, ja myös Jee­sus ja hä­nen ope­tus­lap­sen­sa kut­sut­tiin häi­hin. Vii­ni lop­pui kes­ken, ja äi­ti sa­noi Jee­suk­sel­le: ”Heil­lä ei ole vii­niä.” Mut­ta Jee­sus vas­ta­si: ”An­na mi­nun ol­la, nai­nen. Mi­nun ai­ka­ni ei ole vie­lä tul­lut.” Hä­nen äi­tin­sä sa­noi pal­ve­li­joil­le: ”Mitä hän teil­le sa­noo­kin, teh­kää se.” Siel­lä oli kuu­si ki­vis­tä ve­si­as­ti­aa juu­ta­lais­ten ta­po­jen mu­kai­sia pe­su­ja var­ten; ne oli­vat pa­rin kol­men mi­tan ve­toi­sia. [Ve­to­mit­ta met­re­tes oli noin 40 lit­raa.] Jee­sus sa­noi pal­ve­li­joil­le: ”Täyt­tä­kää as­ti­at ve­del­lä”, ja he täyt­ti­vät ne reu­no­ja myö­ten. Sit­ten hän sa­noi: ”Ot­ta­kaa nyt sii­tä ja vie­kää pi­to­jen val­vo­jal­le”, ja he vei­vät. Val­vo­ja mais­toi vet­tä: se oli muut­tu­nut vii­nik­si. Toi­sin kuin pal­ve­li­jat, jot­ka oli­vat ve­den as­ti­as­ta ot­ta­neet, hän ei tien­nyt, mis­tä vii­ni oli pe­räi­sin. Hän kut­sui sul­ha­sen luok­seen ja sa­noi: ”Kaik­ki tar­jo­a­vat en­sik­si hy­vän vii­nin ja sit­ten, kun vie­raat al­ka­vat juo­pua, huo­nom­paa. Mut­ta sinä olet sääs­tä­nyt hy­vän vii­nin tä­hän as­ti.” Tämä oli Jee­suk­sen tun­nus­te­ois­ta en­sim­mäi­nen, ja hän teki sen Ga­li­le­an Kaa­nas­sa. Hän il­mai­si sil­lä kirk­kau­ten­sa, ja hä­nen ope­tus­lap­sen­sa us­koi­vat hä­neen.