Päi­vä­mies

Kou­lu­pai­kas­ta tuli il­moi­tus, et­tä pis­teet ei­vät ai­van riit­tä­neet si­sään­pää­syyn, lo­ma­reis­su pe­ruun­tui sai­ras­tu­mi­sen ta­kia, unel­mien työ­paik­ka jäi saa­mat­ta tai seu­rus­te­lu­kump­pa­ni ei ol­lut­kaan se oi­kea.

Jo­kai­nen koh­taa elä­män­sä ai­ka­na pet­ty­myk­siä. Jos­kus pet­ty­mys vä­hän kir­pai­see, jos­kus se voi tun­tua mel­kein maa­il­man­lo­pul­ta. Pet­ty­myk­sen tuo­mia tun­tei­ta ei kan­na­ta tu­kah­dut­taa, vaan ne on hyvä koh­da­ta ja niis­tä saa pu­hua ää­neen. Saa­mat­ta jää­nyt­tä kou­lu­paik­kaa tai seu­rus­te­lun lop­pu­mis­ta saa sur­ra. Suu­ret tun­teet ker­to­vat sii­tä, et­tä asia oli tär­keä.

Pit­kään jat­ku­va ala­ku­loi­suus ja su­re­mi­nen vie kui­ten­kin voi­mia ja hei­ken­tää hy­vin­voin­tia. Liik­ku­maan läh­te­mi­nen ja sel­lais­ten asi­oi­den te­ke­mi­nen, jois­ta naut­tii, ko­hot­taa kuin var­kain mie­li­a­laa. Kii­tol­li­suu­teen ja pie­niin­kin ilo­nai­hei­siin kes­kit­ty­mi­nen ir­rot­taa vä­hän ker­ral­laan pet­ty­myk­sen tun­tees­ta. Se mi­hin ajan ja aja­tuk­set suun­taa, voi­mis­tuu.

Kun pet­ty­myk­ses­tä on ku­lu­nut ai­kaa, voi miet­tiä, opet­ti­ko se it­sel­le jo­ta­kin. Eh­kä pet­ty­myk­sen tun­teen voi­ma näyt­ti, kuin­ka pal­jon asi­aa ha­lu­aa. Ken­ties se an­toi vain li­sää si­sua ja var­muut­ta sii­tä, et­tä ta­voit­te­lee omaa unel­maan­sa? Jos­kus taas voi huo­ma­ta, et­tä ky­sei­nen asia ei ol­lut­kaan it­seä var­ten, ja uu­si ovi avau­tuu.

Lo­pul­ta kaik­ki, niin pet­ty­myk­set kuin unel­mat­kin ovat Tai­vaan Isän kä­des­sä. Se­kin on suu­ri kii­tol­li­suu­den ai­he, et­tä saa heit­täy­tyä luot­ta­muk­seen.

Teks­tin taus­ta­na on käy­tet­ty mie­li.fi-verk­ko­si­vua.

Huo­men­na il­mes­ty­vä Päi­vä­mies ja Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­ti kä­sit­te­lee unel­mia ja pet­ty­myk­siä.