Matilda Lamminmäki kuvailee Espoon Rauhanyhdistystä lämminhenkiseksi ja vastaanottavaiseksi. – Täällä on mukavaa porukkaa ja kotoisa olo.
Jorma Kurtti
Matilda Lamminmäki kuvailee Espoon Rauhanyhdistystä lämminhenkiseksi ja vastaanottavaiseksi. – Täällä on mukavaa porukkaa ja kotoisa olo.
Jorma Kurtti
Aada Kukko
Turusta kotoisin oleva Matilda Lamminmäki on käynyt Espoossa seuroissa jo lapsena. Toimitalo oli tuolloin melko uusi ja modernin tuntuinen. Turusta Lamminmäki muutti Espooseen vuonna 2016. Aluksi hän kulki miehensä kanssa seuroissa sekä Helsingissä että Espoossa, mutta muutamaa vuotta myöhemmin oma kotirauhanyhdistys vakiintui.
– Aloitin säestäjän tehtävissä Espoossa vuonna 2019, ja muutamaa vuotta myöhemmin liityimme Espoon Rauhanyhdistyksen jäseniksi.
Seurasäestysvuorojen lisäksi miehensä nuorisotyötoimikunnan tehtävien kautta Lamminmäki on päässyt myös silloin tällöin mukaan nupeen säestämään.
Säestysvuorojen aikana Lamminmäki istuu lähellä urkuja. Varsinaista vakiintunutta istumapaikkaa ei ole, vaan istumaan mennään lasten perässä sinne, mihin mahtuu. Yleensä paikka löytyy kuitenkin vasemmalta puolelta seurasalia, eli urkujen puolelta.
Seurojen lisäksi Lamminmäelle tärkeimpiä toimintomuotoja ovat lasten pyhäkoulut ja naistenillat. Muun muassa perinteiset naisten retket Suomenlinnaan ovat olleet mieluisia.
– Naistenilloissa tulee käytyä aina kun jaksaa arki-illan päätteeksi lähteä. Niissä tulee monesti vastaan ihania kohtaamisia ja keskusteluita.
Lamminmäen mieleen on painunut myös taideilta, jossa oli esillä Helmiriitta Honkasen taideteoksia.
– Ilta oli kyllä ihana, tykkään niistä Helmiriitan töistä. Niitä taitaa olla esillä myös rauhanyhdistyksen seinällä.
Espoon rauhanyhdistyksellä käy suurimmaksi osin perheellisiä ja vanhempia ihmisiä, nuorisoa vähemmän. Lamminmäki on kuitenkin iloinnut siitä, että vaikka oman ikäisiä perheitä on vähän, on oma paikka joukon keskellä löytynyt.
– On ollut kiva huomata, että mukaan mahtuu nuorenakin ja ystävystyä voi kaikenikäisten kanssa.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys