In­ke­ri Heik­ka­la

Iik­ka Heik­ka­lan ke­sä­työ­päi­vät saat­ta­vat al­kaa jo aa­mu­yös­tä. Näin hän ku­vai­lee yh­den työ­päi­vän­sä al­kua:

– Au­rin­ko on juu­ri käy­nyt alim­mil­laan ja pais­taa vie­lä ma­ta­lal­la pui­den lat­vo­jen vä­lis­tä. Se vär­jää suos­ta nou­se­van ve­si­höy­ryn kul­tai­sek­si. Jos­ta­kin kau­kaa suon toi­sel­ta lai­dal­ta kuu­luu kur­kien huu­te­lua. Kel­ta­väs­tä­räk­ki va­roit­te­lee pie­nen män­nyn lat­vas­sa. Sil­lä on pesä jos­sa­kin lä­hel­lä. Pie­nel­lä suo­lam­mel­la mi­nua tark­kai­lee jout­sen­pa­ri. Kä­ki­kin al­kaa kuk­ku­maan jos­sa­kin kau­ka­na. Aa­mun läm­me­tes­sä lin­tu­jen lau­lua al­kaa vä­hi­tel­len kuu­lua joka puo­lel­ta.

Heik­ka­la on 18-vuo­ti­as lu­ki­o­lai­nen Li­min­gas­ta ja ke­sä­töis­sä Eu­ro­fins Ah­ma Oy:ssä. Hä­nen teh­tä­viin­sä kuu­luu mo­nen­lai­sia lin­nus­to­sel­vi­tyk­siä, esi­mer­kik­si lin­ja­las­ken­to­ja ja kot­ka­tark­kai­lua. Heik­ka­lan va­paa-ai­ka ku­luu lin­tu­har­ras­tuk­sen, jää­kie­kon ja fris­bee­gol­fin pa­ris­sa. Met­säs­tys, luon­nos­sa ret­kei­ly ja eri ur­hei­lu­la­jit ovat myös tär­kei­tä va­paa-ajan­viet­to­ta­po­ja. Li­min­gan­lah­den lin­tu­maas­tot ja luon­to ovat tul­leet hy­vin tu­tuik­si.

– Työs­sä saa ol­la pal­jon ul­ko­na, mikä on mu­ka­vam­paa kuin is­tu­mi­nen si­säl­lä tie­to­ko­neen ää­res­sä. Työ­teh­tä­vät ovat myös ai­ka sa­man­lai­sia kuin va­paa-ajan lin­tu­har­ras­tus, Heik­ka­la ku­vai­lee.

Iik­ka Heik­ka­la ko­kee, et­tä työ on tosi ren­toa, ei­kä sik­si ai­na edes tun­nu työl­tä. Työ­teh­tä­viä on eri puo­lel­la Suo­mea ja vä­lil­lä jou­tuu ole­maan vii­kon­kin pois­sa ko­toa. Pit­kät reis­sut tuo­vat mu­ka­vaa vaih­te­lua ar­keen. Heik­ka­lan mu­kaan ke­sä­kuus­sa lin­tu­jen lau­lu­ai­kaan työt aloi­tet­tiin tosi ai­kai­sin aa­mu­yöl­lä ja nuk­ku­maan men­tiin jo il­ta­päi­vän puo­lel­la. Työ­ai­ka jou­du­taan so­vit­ta­maan lin­tu­jen omaan ak­tii­vi­suu­sai­kaan.

– Vaik­ka työ on vä­lil­lä mel­ko yk­si­näis­tä puur­ta­mis­ta, tun­tuu hy­väl­tä, kun saa rau­has­sa kat­sel­la ja kuun­nel­la Luo­jan luo­mis­työn ih­mei­tä kau­ka­na kai­kes­ta maa­il­man pa­huu­des­ta, hän to­te­aa.

Työ­hön haas­tet­ta tuo­vat tai­dot, joi­ta Heik­ka­la on ke­rän­nyt jo har­ras­tus­ten­sa kaut­ta: kyky tun­nis­taa lin­tu­ja ja nii­den ää­niä sekä kyky suun­nis­taa ja liik­kua luon­nos­sa. Luon­nos­sa liik­ku­es­sa pi­tää ol­la si­nut myös it­sen­sä kans­sa.

Ke­sä­työ vah­vis­taa Iik­ka Heik­ka­lan tu­le­vai­suu­den suun­ni­tel­mia. Haa­veis­sa on läh­teä lu­ki­on jäl­keen opis­ke­le­maan bi­o­lo­gi­aa yli­o­pis­toon.

– Työ luon­nos­sa sitä tut­kien ja seu­ra­ten voi­si ol­la tu­le­vai­suu­des­sa mie­len­kiin­toi­nen ja an­toi­sa am­mat­ti, hän ki­teyt­tää.