Ree­ta Yli­kos­ki

Ni­va­la­lai­sen Päi­vi Mus­ta­jär­ven elä­mäs­sä lau­lu on kul­ke­nut ai­na mu­ka­na. Lap­suu­den­ko­dis­sa lau­let­tiin tai hy­räil­tiin as­ka­rei­ta teh­des­sä. Mum­mo­las­sa ke­siä viet­tä­es­sään Mus­ta­jär­vi lau­loi tu­vas­sa yk­sin vir­siä sil­lä ai­kaa, kun muu väki oli na­ve­tas­sa. Ta­voit­tee­na oli lau­laa joka kesä vir­si­kir­ja läpi. Myös Mus­ta­jär­ven omas­sa per­hees­sä lau­le­taan pal­jon, esi­mer­kik­si ruo­ka­vir­si ai­na, kun lap­set tu­le­vat ko­tiin syö­mään.

Mus­ta­jär­vi lau­loi lap­suu­des­sa kou­lu­jen ja nuo­ruu­des­sa opis­to­jen kuo­ros­sa. Kun­non sy­vä­su­kel­luk­sen kuo­ro­maa­il­maan hän sai 17-vuo­ti­aa­na, kun Ou­lun­sa­lon kirk­ko­her­ra Pek­ka Kin­nu­nen ky­syi joh­ta­maan seu­ra­kun­nan nuo­ri­so­kuo­roa. Kuo­ron joh­ta­mi­nen oli to­del­la pal­kit­se­vaa.

– Minä nuo­re­na pys­tyin an­ta­maan toi­sil­le nuo­ril­le lau­la­mi­sen elä­myk­siä ja vah­van yh­tei­söl­li­syy­den ko­ke­muk­sia ko­ti­seu­ra­kun­nas­sa ja lä­hi­paik­ka­kun­nil­la.

Vie­lä­kin en­ti­set kuo­ro­lai­set saat­ta­vat Su­vi­seu­rois­sa hui­ka­ta, et­tä vie­lä­kö lau­lat.

– No lau­lan! En­tä sinä? Näin ta­paa men­nä vuo­ro­pu­he­lum­me, Mus­ta­jär­vi ker­too.

Lau­lu on inst­ru­ment­ti­na hen­ki­lö­koh­tai­nen. Mus­ta­jär­vi ku­vai­lee, kuin­ka kuo­ron­joh­ta­jal­la on mer­kit­tä­vä roo­li sii­nä, mil­lai­sek­si kuo­ro ja sen hen­ki muo­tou­tu­vat. Lem­pe­än na­pak­ka oh­jaus ja kan­nus­ta­mi­nen luo­vat il­ma­pii­rin, jos­sa jo­kai­sen on tur­val­lis­ta ol­la oma it­sen­sä ja va­pau­tua lau­la­maan puh­taas­ti. Täl­löin kuo­ro läh­tee soi­maan eri ää­nis­sä niin, et­tä se tun­tuu ihan sel­kä­piis­sä as­ti ja iho me­nee ka­nan­li­hal­le.

– Kun lau­laa po­si­tii­vi­ses­sa ja hy­väk­sy­väs­sä il­ma­pii­ris­sä, ih­mi­sis­sä va­pau­tuu jo­tain ih­meel­lis­tä.

Lau­lu­har­ras­tuk­set täyt­tä­vät ison osan Mus­ta­jär­ven vii­kos­ta.

– Käyn Ni­va­lan ja Reis­jär­ven seu­ra­kun­nan kuo­rois­sa, jois­sa mo­lem­mis­sa on us­ko­vai­set joh­ta­jat, mikä te­kee kuo­rois­ta ai­van eri­tyi­set.

– Kuo­ro­har­ras­tus on ol­lut mi­nul­le psyy­kenlää­ke nu­me­ro yk­si läpi elä­män. Se on an­ta­nut hek­ti­sen per­he- ja työ­e­lä­män kes­kel­lä omaa ai­kaa. Olen ko­ke­nut, et­tä yh­des­sä lau­la­mi­nen li­sää elin­voi­maa ja ter­veyt­tä. Vaik­ka kuin­ka vä­sy­nee­nä läh­ti­si, ai­na saa ke­vein as­ke­lin ja mie­lin tul­la ta­kai­sin. Olen kii­tol­li­nen lau­lun lah­jas­ta.

Hän kan­nus­taa kaik­kia lau­lu­har­ras­tuk­sen pa­riin.

– Lau­lu­no­pet­ta­ja­ni ker­toi äs­ket­täin, et­tä lau­lu­tai­to­ja ke­hit­tää jo puo­len tun­nin lau­la­mi­nen vii­kos­sa. Seu­rois­sa yh­des­sä lau­la­mi­nen an­taa hy­vää har­joi­tus­ta myös kuo­ro­lau­luun. Siel­lä jo­kai­nen voi va­paas­ti lau­laa omal­la ää­nel­lään ja tun­tea vah­vaa yh­teyt­tä mui­hin us­ko­vai­siin.