Kun Ke­sä­seu­ra­ra­dio avau­tui, An­na-Mai­ja Sor­va­ri ei mei­nan­nut malt­taa hie­vah­taa ra­di­on ää­res­tä mi­hin­kään.

– Oli kos­ket­ta­via haas­tat­te­lu­ja, iha­naa mu­siik­kia ja ra­ken­ta­via ar­tik­ke­lei­ta mo­nen­lai­sis­ta päi­vän­polt­ta­vis­ta ai­heis­ta, Sor­va­ri muis­te­lee su­vi­seu­ra­vii­kon oh­jel­ma­tar­jon­taa.

Tänä ke­sä­nä Sor­va­rit päät­ti­vät jää­dä mö­kil­leen etä­su­vi­seu­roi­hin, kos­ka mat­ka oli pit­kä ja vä­hän vä­syt­ti­kin.

– Hy­väl­tä, mut­ta vä­lil­lä myös hai­ke­al­ta tun­tui seu­ra­ta Su­vi­seu­ro­ja, sa­noo Sor­va­ri.

Hä­nel­le tuli ikä­vä sekä Es­poon et­tä Ka­na­ri­an us­ko­vai­sia ys­tä­viä, joi­den tie­si ole­van Su­vi­seu­rois­sa. Seu­rat vä­lit­tä­nyt Yo­u­Tu­be-ka­na­va oli läp­pä­rin ruu­dul­la au­ki aa­mu­ai­kai­ses­ta il­ta­myö­hään.

– Mu­ka­vas­ti vä­lit­tyi seu­ra­tun­nel­ma si­tä­kin kaut­ta.

Su­vi­seu­ra­per­jan­tai­na Sor­va­rit sai­vat muu­ta­man ys­tä­vän ja lau­an­tai­na kah­den lap­sen per­heet mö­kil­leen ja­ka­maan su­vi­seu­ra­tun­nel­maa.

– Pal­jon kuun­nel­tiin pu­hei­ta, lau­lu­ja ja muu­ta seu­ra­me­noa. Su­vi­seu­ra­tors­tain ja -per­jan­tain saar­nat pu­hut­te­li­vat. Ais­ti ihan kä­sin­kos­ke­tel­ta­vas­ti, mi­ten her­käl­lä mie­lel­lä sa­nan­pal­ve­li­jat mei­tä kuu­li­joi­ta pal­ve­li­vat. Kau­an odo­te­tut ja val­mis­tel­lut Su­vi­seu­rat oli­vat taas al­ka­mas­sa, sii­tä oli kai­kil­la kii­tol­li­nen mie­li. Hei­dän mo­net oma­koh­tai­set ker­to­muk­sen­sa toi­vat loh­tua ja vir­voi­tus­ta.

Het­kiä ra­di­on ää­rel­lä

Ke­sä­seu­ra­ra­dio täyt­tää tänä vuon­na 30 vuot­ta. Sor­va­rit ovat kuun­nel­leet Ke­sä­seu­ra­ra­di­o­ta alus­ta as­ti.

– Ke­sä­seu­ra­ra­dio on to­del­la tär­keä. Ra­di­on kaut­ta tu­lee ihan kuin juh­lan tun­tu ar­ki­as­ka­rei­siin­kin. Kun on lap­sen­lap­sia ja po­ruk­kaa, kuun­te­lu on pin­nal­li­sem­paa kai­ken tou­hun kes­kel­lä. Ilah­dut­ta­vaa on huo­ma­ta, et­tä lap­set­kin vä­lil­lä is­tah­ta­vat kuun­te­le­maan pu­hei­ta ja lau­la­vat mu­ka­na. Au­to­mat­kat tun­tu­vat ly­hy­em­mil­tä, kun pys­tyy kes­kit­ty­mään oh­jel­miin kun­nol­la. Ke­sä­seu­ra­ra­dio kul­kee mu­ka­na sekä mar­ja­met­sään et­tä len­kil­le, Ke­sä­seu­ra­ra­di­on suur­ku­lut­ta­ja ku­vai­lee.

Ke­sä­seu­ra­ra­di­on ajat­te­le­mi­nen tuo mie­leen muis­to­ja, jois­ta Sor­va­ri ker­too yh­den:

– Ajel­tiin Po­rin su­vi­seu­roi­hin 2017. Meil­lä oli kak­si al­le 10-vuo­ti­as­ta las­ten­las­ta kyy­dis­sä. Ke­sä­seu­ra­ra­di­os­ta tuli mat­kan ai­ka­na ar­kis­to­saar­no­ja. Yk­si pu­hu­jis­ta oli ala­jär­ve­läi­nen Ei­no Salo, puo­li­so­ni Hei­kin isoi­sä. Saar­nan ai­ka­na kuul­tiin eri­tyi­sen pal­jon kii­to­sää­niä. Lap­set ih­met­te­li­vät, et­tä mitä ih­met­tä, on­ko tuol­la Su­vi­seu­rois­sa su­sia! Ei­vät ol­leet kos­kaan kuul­leet mois­ta. Ai­ka har­voin enää kii­to­sää­niä kuu­lee.

Mök­ki­su­vi­seu­rat ai­em­min­kin

Ko­ro­na-ai­kaan Ke­sä­seu­ra­ra­dio tun­tui eri­tyi­sen tär­ke­äl­tä.

– Kun ei pääs­syt seu­roi­hin, Ke­sä­seu­ra­ra­dio oli kuin kei­das erä­maas­sa.

Sor­va­rit jär­jes­ti­vät mök­ki­su­vi­seu­rat ko­ro­na­ke­sä­nä 2021. Yh­tä lu­kuun ot­ta­mat­ta kaik­ki 11 las­ta per­hei­neen pää­si­vät mu­kaan. Seu­roi­hin val­mis­tau­dut­tiin huo­lel­la: oli työ­vuo­ro-, ma­joi­tus-, ra­vin­to­la-, ja ki­os­ki­vas­taa­vat. Löy­tyi asun­to­vau­nu-, telt­ta- ja riip­pu­mat­to­a­lu­eet sekä si­sä­ma­joi­tus. Oli han­kit­tu tu­tut su­vi­seu­ra­ruu­at. Oh­jel­maa seu­rat­tiin sekä strii­mi­nä et­tä blu­e­tooth-kai­ut­ti­men vä­li­tyk­sel­lä. Nois­ta päi­vis­tä jäi rak­kai­ta muis­to­ja.

Kii­tol­li­suus mo­nien pa­nok­ses­ta

Sor­va­ri ihas­te­lee ih­mi­siä, jot­ka luon­te­vas­ti jut­te­le­vat haas­tat­te­lu­ti­lan­teis­sa. Puo­li­son­sa me­net­tä­neen Ka­rin ja las­ten haas­tat­te­lu kos­ket­ti, muis­te­lut rak­kaas­ta puo­li­sos­ta ja äi­dis­tä. Kai­paus, mut­ta kui­ten­kin luot­ta­mus Ju­ma­lan huo­len­pi­toon pu­hut­te­li. Sa­moin mo­net muut­kin haas­tat­te­lut, kau­nii­ta oma­koh­tai­sia ko­ke­muk­sia us­kon vah­vis­tuk­sek­si.

– On in­hi­mil­lis­tä, et­tä ha­keu­tuu kuun­te­le­maan tut­tu­ja ää­niä, haas­tat­te­li­joi­ta ja haas­ta­tel­ta­via, ko­ti­sii­o­nin pu­hu­jien tut­tu­ja ää­nen­pai­no­ja. Mut­ta niin­kin on käy­nyt, et­tä joku ää­ni on tul­lut tu­tuk­si ra­di­on vä­li­tyk­sel­lä, vaik­ka ih­mis­tä ei hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti tun­ne­kaan, hy­myi­lee Sor­va­ri.

Hä­nel­tä Ke­sä­seu­ra­ra­dio saa hy­vää pa­lau­tet­ta:

– Ke­sä­seu­ra­ra­di­on oh­jel­mat ovat niin am­mat­ti­mai­ses­ti, hie­nos­ti toi­mi­tet­tu­ja ja mo­ni­puo­li­sia, et­tä nii­tä on ai­na ilo kuun­nel­la. Vaik­ka ei tar­koi­tuk­sel­la ase­tu jo­tain tiet­tyä oh­jel­maa kuun­te­le­maan, ilah­tuu usein, et­tä oli­pa hie­noa, kun sa­tuin avaa­maan ra­di­on juu­ri nyt. Ja se mu­siik­ki, iha­nat vir­ret ja Sii­o­nin lau­lut, nii­hin en iki­nä kyl­läs­ty.

Ke­sä­seu­ra­ra­di­on ar­vo­kas, kos­ket­ta­va pää­tös­lä­he­tys on toi­saal­ta odo­tet­tu, toi­saal­ta hai­kea ta­pah­tu­ma, jota Sor­va­ri ei voi jät­tää kuun­te­le­mat­ta.

– Kii­tok­set kai­kil­le, jot­ka olet­te mah­dol­lis­ta­neet meil­le kai­kil­le iha­nia kuun­te­lu­het­kiä.