Mir­ja Heik­ki­lä, Ra­nua

Vii­me vii­kon­lop­pu­na pi­det­ty­jen Ra­nu­an opis­to­seu­rojen seu­ra­lau­lua sä­es­ti ja joh­ti yh­teen­sä 11 kant­to­ria. Vas­tuu­kant­to­ri te­kee suu­rim­man osan tal­koo­työs­tään en­nen seu­ro­ja.

– Kaik­ki pyy­tä­mä­ni lu­pau­tui­vat pal­ve­lu­teh­tä­vään, vas­tuu­kant­to­ri Raa­kel Pöyh­tä­ri ker­too tyy­ty­väi­se­nä.

Ta­voit­tee­na on, et­tä vuo­rot vaih­tui­si­vat vuo­sit­tain, mut­ta eten­kin lau­la­jia kut­su­taan use­am­min­kin.

Vas­tuu­kant­to­ri ja­kaa vuo­rot mah­dol­li­sim­man ta­sai­ses­ti kant­to­rei­den kes­ken.

– Vuo­ro­jen suun­nit­te­lus­sa pi­tää ot­taa huo­mi­oon saar­no­jen ajoi­tus ja esi­mer­kik­si se, et­tä eh­tool­li­sen ajal­le tar­vi­taan kak­si kant­to­ri­pa­ria. Seu­ra­toi­mi­kun­ta ja vii­me vuo­den vas­tuu­kant­to­ri ovat tu­ke­neet mi­nua teh­tä­väs­sä­ni, Pöyh­tä­ri ker­too.

– Olen ko­ke­nut vah­van yh­teen hii­leen pu­hal­ta­mi­sen mei­nin­gin. Nä­ky­mä­tön­tä työ­tä on pal­jon ja tal­koo­työn mää­rä val­ta­va. Olen kui­ten­kin eh­dot­to­mas­ti saa­nut it­se enem­män kuin pys­tyn an­ta­maan.

Vas­tuu­kant­to­ri kuu­luu opis­to­seu­ro­jen seu­ra­toi­mi­kun­taan, joka aloit­ti työn­sä jo yli vuo­si sit­ten.

Pöyh­tä­ri kut­sui työ­pa­rik­seen kant­to­ri­kol­le­ga Sir­pa Il­ves­luo­don. Työ­pa­ri aut­toi muun mu­as­sa työ­vuo­ro­jen laa­ti­mi­ses­sa ja vir­sien va­lin­nas­sa.

– Saim­me hy­vis­sä ajoin tie­tää pu­hu­jien teks­ti­koh­dat. Jos pu­hu­ja ei ol­lut ker­to­nut vir­si­toi­vet­taan, poh­dim­me, mikä vir­si so­pi­si saar­nan yh­tey­teen. Va­lit­sim­me yleen­sä ajat­to­mia, tut­tu­ja vir­siä.

Pöyh­tä­ri ker­too, et­tä vuo­sien ai­ka­na hi­ou­tu­nut opis­to­seu­ra­sys­tee­mi ja hy­väk­si to­det­tu ai­ka­tau­lu­tus aut­ta­vat en­si­ker­ta­lais­ta.

– Seu­ro­jen ajal­le jää lä­hin­nä sen var­mis­ta­mi­nen, et­tä kant­to­rit pää­se­vät tu­le­maan vuo­roon ajois­sa.