JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Jumalan armossa kiinni

Puhutaan maasta ja taivaasta
12.10.2024 10.00

Juttua muokattu:

11.10. 10:06
2024101110060420241012100000
– Aviopuolison kanssa olen saanut jakaa kuorman ja taakan. Ihmisinä emme ole täydellisiä, mutta olemme armollisia toisillemme, toteaa Eija Hanhineva.  Vierellä puoliso Mikko.

– Aviopuolison kanssa olen saanut jakaa kuorman ja taakan. Ihmisinä emme ole täydellisiä, mutta olemme armollisia toisillemme, toteaa Eija Hanhineva. Vierellä puoliso Mikko.

Pasi Parkkila

– Aviopuolison kanssa olen saanut jakaa kuorman ja taakan. Ihmisinä emme ole täydellisiä, mutta olemme armollisia toisillemme, toteaa Eija Hanhineva.  Vierellä puoliso Mikko.

– Aviopuolison kanssa olen saanut jakaa kuorman ja taakan. Ihmisinä emme ole täydellisiä, mutta olemme armollisia toisillemme, toteaa Eija Hanhineva. Vierellä puoliso Mikko.

Pasi Parkkila

Raa­hen Vi­han­nis­sa asu­vat Ei­ja ja Mik­ko Han­hi­ne­va ovat teh­neet työ­u­ran­sa opet­ta­ji­na. Mik­ko on ol­lut eläk­keel­lä jo pa­ri­kym­men­tä vuot­ta. Myös Ei­ja viet­tää elä­ke­päi­viä, mut­ta käy vä­lil­lä opet­ta­jan si­jai­se­na kou­lus­sa, jos­sa hän työs­ken­te­li suu­rim­man osan opet­ta­jan uras­taan.

Han­hi­ne­vo­jen päi­vät täyt­ty­vät pi­ha­töis­tä sekä las­ten­las­ten kans­sa tou­hui­luis­ta. Mök­kei­ly on heil­le mie­lui­sa har­ras­tus – ke­sä­mök­ki si­jait­see lä­hel­lä ko­tia, ja sin­ne voi pis­täy­tyä vaik­ka il­ta­sel­taan. Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen vart­tu­nei­den ker­ho on Ei­jal­le ja Mi­kol­le tär­keä. He me­ne­vät sin­ne, jos vain suin­kin mah­dol­lis­ta.

Sy­dä­men rau­ha

Han­hi­ne­van ko­din olo­huo­ne on saa­nut ol­la us­kon­ys­tä­vil­le koh­taa­mis­paik­ka, jos­sa on vuo­si­kym­me­nien ai­ka­na pu­hut­tu ties­tä ja mat­kas­ta. Ar­mon mer­ki­tyk­ses­tä pu­hut­ta­es­sa Ei­jan ja Mi­kon aja­tuk­set kään­ty­vät pal­jol­ti Raa­mat­tuun.

– Ar­mo on niin suur­ta Ju­ma­lan rak­kaut­ta, et­tä sitä on vai­kea kä­sit­tää, Ei­ja poh­tii.

He ovat mo­lem­mat ko­ke­neet eri elä­män­vai­heis­sa, kuin­ka ar­mon evan­ke­liu­mi on tuo­nut mu­ka­naan rau­han sy­dä­meen. Eri elä­män­vai­heis­sa on saa­nut huo­ma­ta, et­tä sy­dä­mes­sä ole­va rau­ha on vä­lit­ty­nyt ih­mi­sil­le, jot­ka ei­vät ole us­ko­mas­sa.

– Oma elä­mä­kin saat­taa ol­la tie­tä­mät­täm­me saar­na­na toi­sil­le, vaik­ka hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta us­kos­ta ei roh­ke­ne­kaan usein ker­toa, Ei­ja sa­noo.

Ju­ma­lan kä­des­sä

Vart­tu­neem­mal­la iäl­lä on eh­ti­nyt ker­tyä mo­nen­lai­sia elä­män­ko­ke­muk­sia. Mik­ko ku­vai­lee, et­tä vai­keil­la­kin elä­män­vai­heil­la ja ki­pu­pis­teil­lä on ol­lut Tai­vaan Isän suu­ris­sa suun­ni­tel­mis­sa mer­ki­tyk­sen­sä.

– Van­hem­mal­la iäl­lä Ju­ma­la kir­kas­taa myrs­kyi­si­ä­kin uu­ti­sia lu­kies­sa ja kuul­les­sa, kuin­ka tur­val­lis­ta on muis­taa kai­ken ole­van Ju­ma­lan kä­des­sä.

Han­hi­ne­vat to­te­a­vat, et­tä ru­koil­les­sa voi asi­at vie­dä tai­vaal­li­sel­le Isäl­le ja jät­tää ne hä­nen hal­tuun­sa.

– Vai­kei­den­kin asi­oi­den kes­kel­lä on tur­val­lis­ta tie­tää, et­tä si­sa­ret ja vel­jet ru­koi­le­vat mei­dän puo­les­tam­me. Elä­män ro­sot ja vai­keu­det pi­tä­vät mei­tä roik­ku­mas­sa Ju­ma­lan ar­mos­sa kiin­ni, Ei­ja tii­vis­tää.

Mi­kol­le ar­mos­ta kes­kus­te­le­mi­nen muis­tut­taa myös nuo­ruu­des­ta. Hän ker­too, et­tä hän löy­si Ju­ma­lan ar­mos­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nan.

– Sa­mas­ta ih­meel­li­ses­tä ar­mos­ta saan tänä päi­vä­nä­kin edel­leen ol­la us­ko­mas­sa. On suu­ri ih­me, et­tä olen saa­nut säi­lyä us­ko­mas­sa, Mik­ko sa­noo.

Ar­mon ope­tet­ta­va­na

Lau­la­mi­nen ja mu­siik­ki ovat lä­hel­lä Ei­ja Han­hi­ne­van sy­dän­tä. Hä­nes­tä on eri­tyi­sen iha­naa se, mi­ten Sii­o­nin lau­luis­sa pu­hu­taan ar­mos­ta ja sii­tä, kuin­ka saa­daan elää an­teek­si­an­ta­muk­sen val­ta­kun­nas­sa.

Han­hi­ne­vat ovat ko­ke­neet, et­tä vai­kei­den­kin ai­ko­jen al­la Tai­vaan Isän ar­mos­ta on säi­ly­nyt halu kuu­lua Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.

– Olem­me myös ko­ke­neet, et­tä us­ko­vais­ten yh­teys ja kes­ki­näi­nen rak­kaus ovat jo­tain sel­lais­ta, mitä em­me ole ko­ke­neet mis­sään muu­al­la.

Us­ko­vai­set saa­vat ol­la ar­mon ope­tet­ta­va­na. Esi­mer­kik­si avi­o­lii­tos­sa on hyvä ol­la puo­li­soi­na ar­mol­li­sia toi­sil­leen ja van­hem­pi­na ar­mol­li­sia lap­sil­le.

– Avi­o­puo­li­son kans­sa olen saa­nut ja­kaa kuor­man ja taa­kan. Ih­mi­si­nä em­me ole täy­del­li­siä, mut­ta olem­me ar­mol­li­sia toi­sil­lem­me, Ei­ja miet­tii.

Ei­ja ja Mik­ko tuu­mi­vat, et­tä puo­li­soi­na heil­lä on kes­ke­nään eri­lai­sia ar­mo­lah­jo­ja, joil­la he täy­den­tä­vät toi­si­aan.

Mik­ko muis­te­lee läm­möl­lä sitä, kuin­ka hä­nel­lä pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­tu­aan Pyhä Hen­ki he­rät­ti ha­lun men­nä nuor­ten ko­koon­tu­mi­siin. Siel­lä ar­mo sai ol­la opet­ta­ja­na ja hän sai ope­tel­la kil­voit­te­le­maan Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa.

Ar­mos­ta us­ko­mas­sa

Han­hi­ne­vat ker­to­vat, et­tä Tai­vaan Isä on an­ta­nut läpi elä­män evan­ke­liu­min ol­la voi­ma­na ja ra­vin­to­na. Mik­ko toi­mi pit­kään sa­nan­pal­ve­li­ja­na. Hän ker­too ko­ke­neen­sa usein so­pi­mat­to­muut­ta ja heik­kout­ta, mut­ta ar­mon sana tu­lee­kin suo­raan Ju­ma­lal­ta.

– Vaik­ka pal­ve­lu­teh­tä­vä tun­tuu it­ses­tä usein vai­ke­al­ta, niin Ju­ma­la sa­nal­laan voi sil­ti pu­hu­tel­la ja ra­vi­ta sii­tä huo­li­mat­ta. Evan­ke­liu­mi on tär­kein, hän tii­vis­tää.

Hän muis­taa ti­lan­teen, jos­sa vai­ke­al­ta tun­tu­van pu­heen jäl­keen en­ti­siä op­pi­lai­ta oli ha­lun­nut tul­la kes­kus­te­le­maan.

– Saar­nas­ta oli sit­ten­kin us­kot­tu! Mik­ko ih­met­te­lee.

Hän muis­te­lee vie­lä, kuin­ka pal­ve­lu­vuo­roon läh­te­mi­nen tun­tui usein vai­ke­al­ta.

– Jos­kus vie­lä ko­tiin pa­la­tes­sa ”piti vie­lä pu­hal­lel­la”. Sil­loin Ei­ja ker­ran ky­syi: ”No sa­noi­vat­ko ne us­ko­vai­set siel­lä si­nun läh­ties­sä Ju­ma­lan rau­haan?”

Ju­ma­lan ar­mos­ta saam­me ol­la us­ko­mas­sa, he päät­tä­vät.

9.11.2024

Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. Room. 13:7

Viikon kysymys