JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Armollisuutta oppimassa

Puhutaan maasta ja taivaasta
10.10.2024 10.00

Juttua muokattu:

26.9. 13:45
2024092613453020241010100000
Minna Paakinaholla oli hymy herkässä, kun hän sai kukkakimpun viimeisenä työpäivänään ennen jäämistään virkavapaalle uupumuksen takia.

Minna Paakinaholla oli hymy herkässä, kun hän sai kukkakimpun viimeisenä työpäivänään ennen jäämistään virkavapaalle uupumuksen takia.

Kuva haastateltavalta

Minna Paakinaholla oli hymy herkässä, kun hän sai kukkakimpun viimeisenä työpäivänään ennen jäämistään virkavapaalle uupumuksen takia.

Minna Paakinaholla oli hymy herkässä, kun hän sai kukkakimpun viimeisenä työpäivänään ennen jäämistään virkavapaalle uupumuksen takia.

Kuva haastateltavalta

Pau­la Heik­ki­lä

Jo­kai­nen ih­mi­nen tar­vit­see ar­mol­li­suut­ta ja myö­tä­tun­tois­ta koh­taa­mis­ta. Ar­mol­lis­ta elä­mä­na­sen­net­ta niin it­se­ään kuin mui­ta­kin koh­taan on mah­dol­lis­ta ope­tel­la.

– Ar­mol­li­suus on myö­tä­tun­tois­ta ja hy­väk­sy­vää suh­tau­tu­mis­ta sekä it­seä et­tä toi­sia koh­taan. Sii­hen liit­tyy myös lem­peä ja ym­mär­tä­vä asen­ne, van­taa­lai­nen Min­na Paa­ki­na­ho ki­teyt­tää aja­tuk­si­aan ar­mol­li­suu­des­ta.

Ar­mol­li­suus tai sen puu­te voi tul­la esil­le esi­mer­kik­si niis­sä ti­lan­teis­sa, kun ih­mi­nen ko­kee epä­on­nis­tu­mis­ta tai kun on vaik­ka­pa toi­mi­nut eri ta­val­la kuin ha­lu­ai­si.

– Ajat­te­len, et­tä ar­mol­li­suus voi ol­la tai­toa an­taa ti­laa kas­vul­le ja op­pi­mi­sel­le. Se on myös suh­tau­tu­mis­ta­pa elä­mäs­sä eteen tu­le­viin asi­oi­hin ja ih­mi­siin. Hy­väk­syn ja ym­mär­rän, et­tä ih­mi­se­nä olem­me in­hi­mil­li­siä. Tar­vit­sem­me pal­jon ar­mol­li­suut­ta ja myö­tä­tun­toa. Us­ko­vai­si­na meil­lä vie­lä on eri­tyi­nen lah­ja, ar­mo ja an­teek­si­an­ta­mus, jot­ka saa­vat vai­kut­taa ja ol­la läs­nä kans­sa­käy­mi­sis­sä tois­tem­me kans­sa, Paa­ki­na­ho poh­tii.

Ar­mol­li­suut­ta voi ope­tel­la

Min­na Paa­ki­na­ho on ko­ke­nut, et­tä on hel­pom­pi ol­la ar­mol­li­nen toi­sil­le kuin it­sel­le. It­ses­sä ole­via va­ja­vuuk­sia ei ole ai­na help­po hy­väk­syä. Myös ai­kai­sem­mat elä­män­ko­ke­muk­set vai­kut­ta­vat sii­hen, mi­ten nä­em­me it­sem­me. Kun op­pii tun­te­maan it­se­ään ja tun­nis­ta­maan eri­lai­sia vaa­ti­muk­sia it­seä koh­taan, voi löy­tää ja op­pia ar­mol­li­suut­ta ja myö­tä­tun­tois­ta suh­tau­tu­mis­ta it­seen.

Myös eri­lais­ten haas­ta­vien ja voi­ma­va­ro­ja ku­lut­ta­vien elä­män asi­oi­den ja vai­hei­den ja­ka­mi­nen tois­ten kans­sa on tär­ke­ää.

– Sii­nä saa pei­liä toi­sis­ta. Vaik­ka ih­mi­si­nä olem­me­kin ai­nut­ker­tai­sia, moni muu­kin on ko­ke­nut elä­mäs­sään sa­man­lai­sia asi­oi­ta. On mah­dol­lis­ta saa­da toi­sil­ta ym­mär­rys­tä ja myö­tä­tun­toa, kun­han vain us­kal­taa ava­ta omia aja­tuk­si­aan ja ko­ke­muk­si­aan. Myös aja­tus sii­tä, et­tä elä­mäs­sä on asi­oi­ta, joi­hin em­me voi vai­kut­taa, voi aut­taa suh­tau­tu­maan nii­hin ar­mol­li­sem­min, Paa­ki­na­ho to­te­aa.

Ym­mär­rys­tä haas­ta­vis­sa ti­lan­teis­sa

Paa­ki­na­hon mu­kaan haas­ta­vis­sa ti­lan­teis­sa tar­vit­sem­me ym­mär­rys­tä ja myö­tä­tun­toa, myös loh­du­tus­ta. Ih­mis­suh­teis­sa ar­mol­li­suut­ta tar­vi­taan vaik­ka­pa eri­mie­li­syyk­sis­sä.

– Oli­si ar­vo­kas­ta, jos jak­sai­sim­me pyr­kiä ym­mär­tä­mään toi­nen toi­sem­me nä­ke­myk­siä tai ai­na­kin an­ta­maan toi­sel­le ti­laa.

Ar­mol­li­suut­ta tar­vi­taan myös luot­ta­muk­sen ra­ken­ta­mi­ses­sa sil­loin, kun on ko­ke­nut tul­leen­sa lou­ka­tuk­si. Elä­män vai­keis­sa ti­lan­teis­sa ar­mol­li­suus nä­kyy aut­ta­mi­se­na ja myö­tä­tun­to­na, jol­loin toi­sen ih­mi­sen läs­nä­o­lo ja tuki aut­ta­vat eteen­päin.

– Tun­ne sii­tä, et­tä täs­sä­kin ti­lan­tees­sa saan ol­la juu­ri sel­lai­se­na kuin olen, ki­pui­ne­ni ja heik­kouk­si­ne­ni, on val­ta­va voi­ma­va­ra, Paa­ki­na­ho sa­noo.

Kan­ta­pään kaut­ta op­pi­mis­ta

Paa­ki­na­ho on jou­tu­nut omas­sa elä­mäs­sään opet­te­le­maan ar­mol­li­suut­ta kan­ta­pään kaut­ta. Muu­ta­ma vuo­si sit­ten hän koki voi­mak­kaan työ­uu­pu­muk­sen, joka vai­kut­ti elä­mään ko­ko­nais­val­tai­ses­ti.

– Kun sain ker­rot­tua ti­lan­tees­ta­ni esi­hen­ki­löl­le­ni, hä­nen myö­tä­tun­toi­nen asen­teen­sa hel­pot­ti to­del­la pal­jon. Muis­tan hä­nen sa­nan­sa ai­na: "Min­na, meil­lä on vain yk­si elä­mä, ja sik­si on tär­keä pi­tää it­ses­tä huol­ta." Se to­del­la ha­vah­dut­ti.

Voi­ma­va­ro­jen pa­lau­tu­mi­nen vaa­ti pit­kän ajan ei­kä oma pol­ku ole tun­tu­nut hel­pol­ta. Uu­pu­muk­sen ko­ke­muk­sel­la on ol­lut kau­as­kan­toi­set seu­rauk­set, jot­ka tä­nä­kin päi­vä­nä vai­kut­ta­vat toi­min­taan mo­nes­sa ti­lan­tees­sa.

– Vii­me vuo­det ovat­kin ol­leet sa­nan­mu­kai­ses­ti ar­mol­li­suu­den ja myö­tä­tun­non opet­te­lua it­seä koh­taan. It­sen­sä kuun­te­le­mis­ta ja hy­vin­voin­nin eteen toi­mi­mis­ta, pie­nin as­ke­lin. Olen ko­ke­nut suu­re­na lah­ja­na lä­heis­ten ja ys­tä­vien tuen. Se, et­tä he ovat jak­sa­neet kuun­nel­la ja osoit­taa myö­tä­tun­toa, on ol­lut to­del­la mer­ki­tyk­sel­lis­tä. Kun­pa it­se­kin osai­sin ol­la sa­mal­la ta­val­la tu­ke­na toi­sil­le, Paa­ki­na­ho sa­noo.

Tär­keä voi­ma­va­ra

Ar­mol­li­suu­des­ta pu­hu­taan tänä päi­vä­nä pal­jon. Elä­mä, var­sin­kin työ­e­lä­mä, on hy­vin hek­tis­tä, vaa­ti­vaa ja kuor­mit­ta­vaa. Ih­mi­siä re­vi­tään mo­neen suun­taan. Esi­mer­kik­si so­si­aa­li­nen me­dia luo hel­pos­ti tun­net­ta, et­tä pi­täi­si ol­la tai teh­dä jo­tain enem­män.

Paa­ki­na­ho on huo­man­nut työs­sään ja opin­nois­saan, et­tä koh­taa­mi­sis­sa asi­ak­kai­den kans­sa kes­kus­tel­laan usein työn vaa­ti­mus­ten ja työs­sä jak­sa­mi­sen li­säk­si myös it­se luo­duis­ta vaa­ti­muk­sis­ta ja an­ka­ruu­des­ta it­seä koh­taan.

– Myös omien ra­jo­jen ja voi­ma­va­ro­jen tun­nis­ta­mi­nen ja nii­den tur­vaa­mi­nen tu­lee pu­heek­si. Ar­jen pai­neis­sa ar­mol­li­suus saat­taa unoh­tua. Olen ha­vain­nut, et­tä mo­nis­ta hy­vis­tä asi­ois­ta jou­tuu oi­kein muis­tut­ta­maan it­se­ään.

Paa­ki­na­ho liit­tää ar­mol­li­suu­teen myös sa­nat hy­väk­sy­mi­nen, tyy­ty­mi­nen ja kii­tol­li­suus. Ih­mi­nen tar­vit­see usein nöy­rää miel­tä ot­taa vas­taan ne asi­at, joi­ta elä­mään an­ne­taan.

– Myös vai­kei­siin vai­hei­siin voi kät­key­tyä siu­naus. On tur­val­lis­ta luot­taa sii­hen, et­tä Tai­vaan Isä joh­taa elä­määm­me ja päi­väm­me ja vai­heem­me ovat Hä­nen tie­dos­saan, hän muis­tut­taa.

9.11.2024

Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. Room. 13:7

Viikon kysymys