Olemme saaneet viime viikkoina monia pysäyttäviä suru-uutisia. Useampi lapsi, nuori ja työikäinen on saanut yllättäen taivaskutsun. Nykyaikana tieto tapahtumista leviää sekä median että yksittäisten ihmisten kautta laajalle. Uutisointi ja siihen liittyvä keskustelu saattavat sisältää sävyjä ja ruodintaa, joka satuttaa syvästi menetyksen keskellä eläviä ihmisiä.
Läheisen kuolemaan voi liittyä vaikeita kysymyksiä ilman ulkopuolisten kommentointiakin. Osaan kysymyksistä löytyy helpommin vastauksia kuin toisiin. Erityisesti lapsen tai nuoren yllättävä kuolema tuo paljon miksi-kysymyksiä. Näitä on hyvä pohtia perheen, ystävien ja kaikkien läheisten kesken, ikäkauteen sopivalla tavalla.
Odottamaton kuolema voi tuoda läheisille lamaantuneen olon ja sokkivaiheen, joka seuraa äkillistä menetystä. Surun matka on yksilöllinen, vaikka menetys on yhteinen. Joskus on sanottu, että kukaan ei sure väärin. Persoonalliset piirteet vaikuttavat muun muassa siihen, kuinka paljon ihminen haluaa jakaa kokemustaan muiden kanssa.
Surun matkaa ja sen eri vaiheita ei tule pakottaa tai kiirehtiä. Kuoleman aiheuttamassa surutyössä voi olla monenlaisia vaiheita, kuten järkytystä, ahdistusta, syyllisyyttä tai syyllisten etsintää. Ihmisen arkinen elämä jatkuu myös näiden kysymysten keskellä. Sureva tarvitsee lähelleen toisia ihmisiä, vaikka näiden kanssa ei kovin paljon asiaa jaettaisikaan. Seurakunnat tukevat läheisensä menettäneitä järjestämällä sururyhmiä, joista saa vertaistukea.
Myös uskovainen voi kohdata monenlaisia miksi-kysymyksiä, epäilyksiä tai kapinointia. Evankeliumi tuo lohdun kipuilevalle. Uskon kautta voi ymmärtää ja luottaa siihen, että Jumalan aikataulu kunkin ihmisen kohdalla on oikea (Ps. 139; Job 14:1–2, 5). Jollekin ihmiselle Jumala antaa vain muutaman tunnin, kuukauden tai vuoden mittaisen elämän.
Pitkäkin elämä on ikuisuuden rinnalla kuin tuulenhenkäys tai ohikiitävä hetki (Ps. 39), samoin kuin lyhyempi tai inhimillisesti kesken jäänyt elämä on Jumalan silmissä valmis ja täysi. Hän ottaa taivaalliseen asuinsijaansa jokaisen, joka on pannut uskon kautta toivonsa häneen.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys