Pää­si­äis­tä edel­tä­vä paas­to­nai­ka on saa­nut vii­me vuo­si­na usein eko­lo­gi­sen ko­ros­tuk­sen. Paas­ton ai­ka­na on ke­ho­tet­tu poh­ti­maan esi­mer­kik­si omaa ku­lu­tus­käyt­täy­ty­mis­tään. Ovat­ko kaik­ki toi­vo­ma­ni han­kin­nat lo­pul­ta tar­peel­li­sia? Voi­si­ko vä­hem­pi ku­lut­ta­mi­nen saa­da huo­mi­on kiin­nit­ty­mään on­nel­li­suut­ta tuot­ta­viin, ai­neet­to­miin asi­oi­hin ja li­sä­tä sitä kaut­ta myös kii­tol­li­suut­ta.

Eko­lo­gi­suus on tär­keä ar­vo. Se tar­koit­taa muun mu­as­sa luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den säi­lyt­tä­mis­tä sekä ku­lu­tuk­sen suh­teut­ta­mis­ta maa­pal­lon luon­non­va­ro­jen riit­tä­vyy­teen. Ih­mi­sen teh­tä­vä on Raa­ma­tun mu­kaan­kin suo­jel­la luon­toa, sa­mal­la kun ih­mi­nen hyö­dyn­tää sitä omiin tar­pei­siin­sa. Luo­ma­kun­nan tu­ho­a­mi­nen on taas sel­ke­äs­ti vää­rin.

Ää­rim­mäi­nen eko­a­jat­te­lu ot­taa luo­ma­kun­nan voin­nin ja eri­tyi­ses­ti tu­le­vai­suu­den ih­mi­sen kä­siin unoh­ta­en, et­tä lo­pul­ta luo­ma­kun­nan tila on ja on ai­na ol­lut Ju­ma­lan val­las­sa. Ju­ma­la ei ole pas­sii­vi­nen toi­mi­ja vaan ak­tii­vi­nen Luo­ja. ”Hän yl­lä­pi­tää kaik­ki”, to­de­taan Kris­ti­no­pis­sa luo­mis­työs­tä. Ju­ma­lan luo­va työ jat­kuu edel­leen.

Eko­lo­gi­suus voi saa­da vää­ris­ty­neet mit­ta­suh­teet, jos sii­tä tu­lee kris­ti­tyn elä­män pää­tar­koi­tus. Sil­loin voi unoh­tua, et­tä tär­kein­tä ih­mi­sel­le on löy­tää Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ja saa­da omat syn­nit an­teek­si.

Paas­to­a­mi­sen ydi­na­ja­tus ei ole Raa­ma­tun mu­kaan eko­lo­gi­nen. Paas­ton ai­ka on tar­koi­tet­tu it­sen­sä tut­ki­mi­seen. Yk­si osa tätä voi ol­la oman ku­lu­tuk­sen tark­kai­le­mi­nen ja tur­has­ta luo­pu­mi­nen. En­nen muu­ta paas­to kut­suu kui­ten­kin tut­ki­maan omaa si­sin­tään sii­tä nä­kö­kul­mas­ta, mit­kä asi­at ovat it­sel­le tär­kei­tä, ja ovat­ko ne nii­tä asi­oi­ta, jot­ka ovat pe­las­tuk­sen ja ian­kaik­ki­sen elä­män kan­nal­ta olen­nai­sia.

Mart­ti Lut­he­rin mu­kaan paas­to­a­mi­nen on ”hy­vää ul­ko­nais­ta ku­ri­na­lai­suut­ta”. Sen avul­la ei kui­ten­kaan an­sai­ta au­tuut­ta ei­kä se kor­vaa us­koa. It­sen­sä tut­ki­mi­sen li­säk­si paas­to kut­suu mei­tä us­ko­maan syn­nit an­teek­si. Se ke­hot­taa ole­maan kuu­li­ai­nen Ju­ma­lan tah­dol­le ja kan­ta­maan ris­tiä.