Jee­sus an­toi seu­raa­jil­leen teh­tä­vän saar­na­ta pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta (Matt. 28:19 ja Joh. 20:22–23). Tuon teh­tä­vän ja ope­tuk­sen pe­rus­ta­na on kir­joi­tet­tu Ju­ma­lan sana, Raa­mat­tu.

Päi­vä­mies kä­sit­te­lee us­kon pe­rus­tei­ta kuu­kau­sit­tain il­mes­ty­vis­sä opil­li­sis­sa ar­tik­ke­leis­sa. Täs­sä leh­des­sä tee­ma­na on Ju­ma­lan sana. Ar­tik­ke­li muis­tut­taa, kuin­ka Raa­mat­tu on Ju­ma­lan sa­naa, ja sen oi­kea ym­mär­tä­mi­nen vaa­tii us­koa. Raa­ma­tun tul­kin­ta sen pe­las­tus­sa­no­mas­ta kä­sin mää­rit­tää, mikä kris­til­li­ses­sä us­kos­sa on kes­keis­tä. Sik­si Raa­mat­tua on lu­et­ta­va sen kes­kuk­ses­ta eli Kris­tuk­ses­ta kä­sin. Kir­joi­tet­tu ja ju­lis­tet­tu Ju­ma­lan sana muo­dos­ta­vat erot­ta­mat­to­man ko­ko­nai­suu­den, sil­lä Kris­tuk­sen työ jat­kuu maan pääl­lä Py­hän Hen­gen työ­nä hä­nen seu­ra­kun­nas­saan.

Raa­mat­tu on Ju­ma­lan eri­tyi­nen il­moi­tus, joka on kir­joi­tet­tu Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta. Se ker­too, kuin­ka Ju­ma­la on kaik­ki­val­ti­as, kai­ken al­ku ja luo­ja. Tätä Ju­ma­la jou­tuu meil­le ih­mi­sil­le usein osoit­ta­maan, ku­ten osoit­ti myös Jo­bil­le epäi­lys­ten ja kiu­saus­ten kes­kel­lä (Job 38–41; 42:1–3).

Raa­mat­tu on en­nen kaik­kea pe­las­tus­his­to­ri­al­li­nen kir­ja, ja sen tär­kein asia on sa­no­ma Va­pah­ta­jas­ta. “Tämä on kir­joi­tet­tu sik­si, et­tä te us­koi­sit­te Jee­suk­sen ole­van Kris­tus, Ju­ma­lan Poi­ka, ja et­tä teil­lä, kun us­kot­te, oli­si elä­mä hä­nen ni­men­sä täh­den” (Joh. 20:31).

Ju­ma­lan sa­nan lu­ke­mi­nen vah­vis­taa us­koa, mut­ta us­ko saa al­kun­sa Sa­nan kuu­le­mi­ses­ta: ”Us­ko syn­tyy kuu­le­mi­ses­ta, mut­ta kuu­le­mi­sen syn­nyt­tää Kris­tuk­sen sana” (Room. 10:17). Sik­si Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan sa­nan­ju­lis­tuk­ses­sa läh­de­tään liik­keel­le ai­na Ju­ma­lan kir­joi­te­tus­ta sa­nas­ta, jota myös se­li­te­tään kir­joi­te­tul­la sa­nal­la. Näin kir­joi­tet­tu ja ju­lis­tet­tu sana muo­dos­ta­vat erot­ta­mat­to­man ko­ko­nai­suu­den, jota Pyhä Hen­ki avaa Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa ja he­rät­tää us­kon juu­ri evan­ke­liu­min saar­nan kaut­ta.

Kris­tuk­sen työn täy­tyy jat­kua kes­key­tyk­set­tä. Työ jat­kuu­kin Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa, kun siel­tä ju­lis­te­taan Ju­ma­lan sa­naa. Tämä ju­lis­tus ja seu­ra­kun­ta ovat erot­ta­mat­to­mia. Pyhä Hen­ki avaa Ju­ma­lan sa­naa tah­ton­sa, yk­sit­täi­sen ih­mi­sen ja koko seu­ra­kun­nan tar­peen mu­kaan. On loh­dul­lis­ta, et­tä us­ko ei pe­rus­tu ih­mi­sen oman ym­mär­ryk­sen va­raan, vaan sii­hen, et­tä Ju­ma­la avaa sa­nan­sa ja an­taa us­ko­nym­mär­ryk­sen.

Ar­to Töl­li