Ju­han­nus lä­hes­tyy. Moni poh­tii, läh­te­ä­kö nyt ju­han­nus­seu­roi­hin, kun ko­ro­nan tuo­mat ra­joi­tuk­set ovat pois­sa. Vai viet­täi­si­kö kes­ki­ke­sän juh­laa omas­sa rau­has­sa esi­mer­kik­si mök­keil­len ja ke­sä­luon­nos­ta naut­tien. Sii­nä sa­mal­la oli­si mah­dol­lis­ta kuun­nel­la etä­lä­he­tys­tä ju­han­nus­seu­rois­ta.

Ko­ro­na kat­kai­si mo­net ta­vat ja ru­tii­nit. Osal­le net­ti­seu­rois­ta tuli yh­tä vank­ka tapa kuin seu­rois­sa käy­mi­ses­tä, mut­ta moni on ku­vail­lut ti­lan­net­ta myös toi­sen­lai­sek­si: net­ti­seu­rat saat­ta­vat hel­pom­min lip­sah­taa ohi ja ti­lal­le tul­la mo­nen­lais­ta mu­ka­vaa ajan­vie­tet­tä.

Ju­ma­lan sa­nal­la on us­kon kan­nal­ta elin­tär­keä mer­ki­tys: Raa­mat­tu mai­nit­see us­kon tu­le­van Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­ses­ta (Room. 10:17). Sa­naa ja sen se­li­tys­tä voi kuun­nel­la niin seu­ra­ti­lai­suuk­sis­sa kuin etäyh­teyk­sin. Se ruok­kii ja ra­vit­see pai­kas­ta riip­pu­mat­ta.

Kaik­kien ei ole mah­dol­lis­ta läh­teä seu­roi­hin pai­kan pääl­le. Pol­ku Ju­ma­lan las­ten jouk­koon voi kui­ten­kin al­kaa ruo­hot­tua, mi­kä­li yh­tei­set ti­lai­suu­det jää­vä tar­koi­tuk­sel­la ko­ko­naan oh­jel­mas­ta. Vä­hi­tel­len voi sam­mua myös tar­ve kuul­la Ju­ma­lan sa­naa ja ko­kea yh­teyt­tä toi­siin us­ko­vai­siin.

Ju­ma­lan las­ten kes­kel­lä ole­mi­nen muis­tut­taa sii­tä, et­tä en us­ko yk­sin. Ym­pä­ril­lä on mui­ta­kin, joi­den sie­lu on kai­van­nut Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon ja hä­nen omien­sa kes­kel­le. Nämä toi­set­kin tah­to­vat kil­voi­tel­la ja kuul­la syn­nis­tä va­paut­ta­vaa evan­ke­liu­mia. Täl­lai­nen ko­ke­mus on mo­nel­le vah­vis­ta­va.

Sa­nan­kuu­los­sa ih­mi­nen voi tun­tea sy­dä­men­sä syt­ty­vän ilos­ta. Tu­lee sel­lai­nen mie­li, et­tä näin se on, näin minä ha­lu­an us­koa. Mo­nel­la Ju­ma­lan lap­sel­la on täs­tä hen­ki­lö­koh­tai­sia ko­ke­muk­sia. Vä­sy­nyt ja ar­ki­ses­sa kil­voit­te­lus­sa nuu­tu­nut sie­lu saa Ju­ma­lan sa­nan al­la vir­kis­tä­vän hoi­don ja kas­te­lun.

Us­ko­vai­sen van­hem­man on hyvä kat­soa asi­aa myös lap­sen us­ko­ne­lä­män kan­nal­ta. Mitä tu­lee lap­se­ni tai nuo­re­ni elä­mään ti­lal­le, jos seu­rat jää­vät pois? Vah­vis­ta­vat­ko ti­lal­le tu­le­vat asi­at lap­se­ni us­koa? Mi­hin suun­taan ha­lu­an omal­la esi­mer­kil­lä­ni oh­ja­ta lap­se­ni ajan­käyt­töä nyt ja tu­le­vai­suu­des­sa? Ju­ma­lan sana ja us­ko­vais­ten yh­teys vah­vis­ta­vat myös lap­sen us­koa.