JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Kutsuva sana avaa sydämen lukkoja

Pääkirjoitukset
2.8.2023 8.00

Juttua muokattu:

31.7. 10:26
2023073110262420230802080000

Ke­sän suu­ret seu­rat, Ke­sä­seu­ra­ra­di­on toi­min­ta sekä rip­pi­kou­lut ovat sa­nan kyl­vä­mi­sen osal­ta kuin suu­ria maa­ti­lo­ja. Jee­suk­sen kyl­vö­ver­taus­ta mu­kail­len: kyl­vet­tä­vää alaa on pal­jon, mut­ta Ju­ma­lan sa­nan kyl­vö­sie­men ei lopu. Oi­ke­an­lai­sen sy­dä­men maa­pe­rän, suo­tui­sat kas­vuo­lo­suh­teet ja sie­me­nen kas­vun saa ai­kaan vain Ju­ma­la.

Il­mes­tys­kir­jan al­ku­puo­lel­la ku­va­taan, mil­lä ta­voin Jee­sus ha­lu­aa lä­hes­tyä jo­kais­ta ih­mis­tä: ”Minä sei­son ovel­la ja kol­ku­tan. Jos joku kuu­lee mi­nun ää­ne­ni ja avaa oven, minä tu­len hä­nen luok­seen, ja me ate­ri­oim­me yh­des­sä, minä ja hän.” Jee­sus ei pa­ko­ta seu­raan­sa, vaan tu­lee kut­su­en ja kol­kut­ta­en. Jos ih­mi­nen, Ju­ma­lan ar­mon voi­mas­ta, avaa oven, Jee­sus tah­too jää­dä tä­män seu­raan.

Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja pyr­kii lu­kit­se­maan ih­mi­sen sy­dä­men oven Jee­suk­sel­ta. Ih­mi­sen oma syn­ti­syys, epäi­lys ar­mon oma­koh­tai­suu­des­ta tai pel­ko us­koon liit­ty­vän ris­tin kan­ta­mi­ses­ta saat­ta­vat vai­kut­taa vah­van ruos­teen ta­voin sy­dä­men oven lu­kos­sa ja sa­ra­nois­sa. Ih­mi­nen ei ky­ke­ne­kään it­se avaa­maan tätä ovea Va­pah­ta­jal­le. Sen te­kee yk­sin Ju­ma­la.

Ke­sän suu­ris­sa seu­rois­sa, Ke­sä­seu­ra­ra­di­on lä­he­tys­ten ää­rel­lä ja rip­pi­kou­luis­sa on elä­vää sa­naa tar­jot­tu niin us­kon syn­ty­mi­sek­si kuin us­kos­sa säi­ly­mi­sek­si. Ju­ma­lan sana on muut­tu­ma­ton­ta to­tuut­ta. Sa­nan si­säl­tä­mä Ju­ma­lan laki osoit­taa edel­leen syn­nin ja vää­rän. In­hi­mil­li­set sei­kat, yh­teis­kun­nan luo­ma pai­ne tai yk­si­lön ko­ke­mat vai­keu­det ei­vät muu­ta Ju­ma­lan sa­nan to­tuut­ta. Evan­ke­liu­mi puo­les­taan tuo toi­von ja uu­den mah­dol­li­suu­den ka­tu­val­le, ar­moa kai­paa­val­le syn­ti­sel­le. Ar­mo al­kaa opet­taa Ju­ma­lan las­ta.

Ju­ma­lan sa­nan kyl­vön kas­vuo­lo­suh­teet näyt­tä­vät toi­si­naan haas­ta­vil­ta. Sa­nan­kyl­vä­jän teh­tä­vä ei ole ar­vi­oi­da kyl­vön on­nis­tu­mis­ta tai tu­le­vaa sa­toa, vaan ai­no­as­taan kyl­vää. Jee­sus muis­tut­taa, et­tä työ­tä tu­lee teh­dä niin kau­an kuin päi­vä on (Joh. 9:4). Ku­lu­va­na ke­sä­nä­kin sa­nan kyl­vö on koh­dan­nut hy­vää maa­pe­rää. Ju­ma­la on pois­ta­nut us­kon es­tei­tä, kut­su­nut, pa­ran­ta­nut sa­nal­laan ja an­ta­nut rau­han uu­des­ti­syn­ty­neen lap­sen­sa sy­dä­meen.