Tar­ja Kor­ri

"Minä N. N. lu­paan ja va­kuu­tan kaik­ki­val­ti­aan ja kaik­ki­tie­tä­vän Ju­ma­lan edes­sä ole­va­ni Suo­men val­ta­kun­nan luo­tet­ta­va ja us­kol­li­nen kan­sa­lai­nen. Tah­don pal­vel­la maa­ta­ni re­hel­li­ses­ti sekä par­haan ky­ky­ni mu­kaan et­siä ja edis­tää sen hyö­tyä ja pa­ras­ta."

Saim­me ol­la hel­mi­kuun alus­sa seu­raa­mas­sa so­ti­las­va­la­ti­lai­suut­ta Ro­va­nie­mel­lä. Tämä oli mei­dän per­hees­säm­me kuu­des ker­ta, ja täl­lä ker­taa poi­kia oli kak­si. Ti­lai­suus on juh­la­va ja ai­heut­taa ai­na­kin äi­din sy­dä­mes­sä vä­ris­tyk­siä, kun kuun­te­lee, mitä alok­kaat lu­paa­vat. Olen kui­ten­kin kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä kaik­ki poi­kam­me ovat tah­to­neet vel­vol­li­suu­ten­sa täyt­tää.

Vaik­ka mo­nis­sa pai­kois­sa on vä­hen­net­ty Ju­ma­lan sa­nan yl­lä­pi­tä­mis­tä, va­la­ti­lai­suu­des­sa lu­et­tiin Raa­ma­tun teks­ti ja pap­pi piti pie­nen pu­heen. Niil­le alok­kail­le, jot­ka ei­vät ha­lua osal­lis­tua va­laan, on jär­jes­tet­ty va­kuu­tus­ti­lai­suus, mis­sä sama asia va­kuu­te­taan kun­ni­an ja oman­tun­non kaut­ta.

Voi­si­ko jo­kai­nen meis­tä aja­tel­la toi­mi­van­sa niin kuin alok­kaat lu­paa­vat so­ti­las­va­las­sa? Muun mu­as­sa puo­lus­taa kai­kis­sa ti­lan­teis­sa isän­maan kos­ke­mat­to­muut­ta, sen lail­lis­ta val­ti­o­jär­jes­tys­tä sekä val­ta­kun­nan lail­lis­ta esi­val­taa? Tai jos tie­tää jo­tain ole­van te­keil­lä lail­li­sen esi­val­lan ku­kis­ta­mi­sek­si tai maan val­ti­o­jär­jes­tyk­sen ku­mo­a­mi­sek­si, il­moit­taa sii­tä vii­py­mät­tä vi­ra­no­mai­sil­le?

Myös si­vii­lie­lä­mää aja­tel­len lu­pauk­set ovat hy­viä: Va­las­sa lu­va­taan käyt­täy­tyä kun­nol­li­ses­ti ja ryh­dik­kääs­ti, to­tel­la esi­mie­hiä, nou­dat­taa la­ke­ja ja ase­tuk­sia sekä säi­lyt­tää us­ko­tut sa­lai­suu­det. Tah­do­taan ol­la ase­to­ve­rei­ta koh­taan suo­ra ja aut­ta­vai­nen. "Mil­loin­kaan en su­ku­lai­suu­den, ys­tä­vyy­den, ka­teu­den, vi­han tai pe­lon vuok­si en­kä myös­kään lah­jo­jen tai muun syyn täh­den toi­mi vas­toin pal­ve­lus­vel­vol­li­suut­ta­ni." Nä­mä­kin lu­pauk­set so­pi­vat jo­kai­sel­le ja ovat erit­täin tär­kei­tä muis­taa myös työ­e­lä­mäs­sä sekä luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä.

"Jos mi­nut ase­te­taan esi­mie­sa­se­maan, tah­don ol­la alai­si­a­ni koh­taan oi­keu­den­mu­kai­nen, pi­tää huol­ta hei­dän hy­vin­voin­nis­taan, hank­kia tie­to­ja hei­dän toi­veis­taan, ol­la hei­dän neu­vo­nan­ta­ja­naan ja oh­jaa­ja­naan sekä omas­ta puo­les­ta­ni pyr­kiä ole­maan heil­le hy­vä­nä ja kan­nus­ta­va­na esi­merk­ki­nä."

Täs­sä so­ti­las­va­lan kap­pa­lees­sa on hy­viä neu­vo­ja jo­kai­sel­le esi­mie­hel­le ja oi­ke­as­taan kai­kil­le, jot­ka ovat tois­ten ih­mis­ten kans­sa te­ke­mi­sis­sä. Jo­kai­nen voi­si ol­la toi­sel­le ih­mi­sel­le hy­vä­nä ja kan­nus­ta­va­na esi­merk­ki­nä.

Va­lan van­no­mi­sen jäl­keen so­ti­laat lau­la­vat va­la­lau­lun:

"Kuul­los pyhä vala, kal­lis Suo­men­maa: si­nuun kos­kea ei vä­ki­val­ta saa!

Sua suo­je­lem­me, ve­rin var­je­lem­me. Ol­los huo­le­ton, poi­kas val­veill’ on.

Kuul­los pyhä vala, kal­lis Suo­men­maa: si­nuun kos­kea ei vä­ki­val­ta saa!

Kal­li­os ei hor­ju, vaa­ras poi­es tor­juu. Ol­los huo­le­ton, poi­kas val­veill’ on!"

(Suom. sa­nat Taa­vi Hahl)

Evers­ti kiit­ti pu­hees­saan ko­tien kas­va­tus­työ­tä ja ke­hot­ti ole­maan edel­leen so­ti­lai­den tu­ke­na, vaik­ka heis­tä pi­de­tään­kin ar­mei­jas­sa hyvä huo­li. Kai­kil­le ei ole vält­tä­mät­tä help­poa ja­kaa huo­neen­sa ja koko elä­män­sä mo­nen muun ih­mi­sen kans­sa. Tiuk­ka ku­ri­na­lai­suus ja sään­tö­jen si­säis­tä­mi­nen voi­vat ol­la al­kuun han­ka­lia. Ar­mei­jaa käy­mät­tö­män kor­viin jot­kut asi­at kuu­los­ta­vat ou­doil­ta ja jopa tur­hil­ta, mut­ta niil­lä on kou­lu­tuk­ses­sa omat tar­koi­tuk­sen­sa.

En­sim­mäis­ten poi­kiem­me ol­les­sa ar­mei­jas­sa maa­il­man­ti­lan­ne lä­hel­läm­me oli ai­van eri­lai­nen. Vaik­ka sil­loin­kin va­la­lu­paus tun­tui tosi lii­kut­ta­val­ta ja suu­rel­ta, nyt se tun­tuu vie­lä va­ka­vam­min otet­ta­val­ta. Evers­tin pu­hees­sa tuli il­mi se­kin, et­tei maal­lam­me ole täl­lä het­kel­lä va­ka­vaa so­ti­laal­lis­ta uh­kaa ja toi­saal­ta maam­me on hy­vin va­rus­tau­tu­nut, jos sel­lai­nen tu­li­si. Ru­kous on, et­tei ke­nen­kään enää tar­vit­si­si läh­teä tais­te­le­maan vi­hol­lis­ta vas­taan. Jo­kai­nen voi omal­la koh­dal­laan ol­la rau­han ja isän­maan asi­al­la.

"Ja on­nel­li­nen lap­sis­ta saa ol­la isän­maam­me. Kuin huo­mis­päi­vää kir­kas­ta kat­sel­la heis­sä saam­me. He isän­maam­me vai­hei­siin, sen pal­ve­luk­seen, teh­tä­viin kas­va­vat kes­kel­läm­me." (VK 582:7.)