Tar­ja Kor­ri

Tänä vuon­na iso telt­ta ei nä­ky­nyt su­vi­seu­ra-alu­eel­le saa­vut­ta­es­sa, vaan vas­ta, kun oli kä­vel­lyt asun­to­vau­nul­ta noin ki­lo­met­rin ken­täl­le. Kes­kus­te­lim­me jo ko­to­na sii­tä, et­tä to­den­nä­köi­ses­ti ma­ja­paik­ka tu­lee ole­maan koh­tuul­li­sen kau­ka­na. Sii­tä asi­as­ta hy­viä puo­lia et­sit­tä­es­sä ker­roin, et­tä ai­na­kin päi­vän len­kit tu­lee teh­tyä huo­maa­mat­ta.

Tänä ke­sä­nä ih­mi­set oli­vat läh­te­neet liik­keel­le ta­val­lis­ta ai­kai­sem­min. Jo kes­ki­viik­ko­na alu­eel­la oli kym­me­niä tu­han­sia ih­mi­siä, vaik­ka kaik­ki ken­tän pal­ve­lut ei­vät ol­leet vie­lä sil­loin käy­tös­sä ja aat­to­seu­rat­kin al­koi­vat vas­ta tors­tai­na.

Tä­nä­kin vuon­na ava­jai­set al­koi­vat juh­la­vas­ti li­pun­nos­tol­la seu­ra­kan­san lau­la­es­sa virt­tä 584: "Siu­naa ja var­je­le mei­tä, Kor­kein, kä­del­läs." Kau­nis rivi Suo­men lip­pu­ja sym­bo­li­soi seit­se­mää maa­no­saa sekä SRK:n lä­he­tys­työn laa­juut­ta. Ava­jai­sis­sa oli pai­kal­la run­saas­ti seu­ra­vie­rai­ta sekä toi­mi­kun­tien jä­se­niä ja kut­su­vie­rai­ta. On tur­val­lis­ta ko­koon­tua esi­val­lan suo­jis­sa ja kii­tol­li­se­na sii­tä, et­tä paik­ka­kun­nan päät­tä­jät ja vi­ra­no­mai­set ovat myö­tä­mie­li­siä ta­pah­tu­mal­le.

Voi­ko­han ava­jais­ten alus­sa lau­let­tu su­vi­vir­si kuu­lua mis­sään kau­niim­min kuin täy­des­sä su­vi­seu­ra­tel­tas­sa lau­let­tu­na? "Taas lin­nut lau­lu­jan­sa vi­ser­tää kau­niis­ti. Myös ei­kö Her­ran kan­sa Luo­jaan­sa kiit­täi­si!” (VK 571:3.) SRK:n pu­heen­joh­ta­jan, Ou­lun hiip­pa­kun­nan piis­pan ja pää­toi­mi­kun­nan pu­heen­joh­ta­jan pu­heen­vuo­ro­jen jäl­keen Su­vi­seu­rat oli vi­ral­li­ses­ti al­ka­neet.

Tä­nä­kin vuon­na oh­jel­man run­ko oli py­sy­nyt sa­ma­na. Eni­ten oli seu­ro­ja ja lau­lu­tuo­ki­oi­ta. Nuor­te­nil­ta ja py­hä­kou­lu ko­ko­si­vat tel­tan täy­teen kuu­li­joi­ta, ja li­säk­si ul­ko­na ole­van näy­tön ym­pä­ril­le oli ko­koon­tu­nut suu­ri mää­rä vä­keä. Voi­si sa­noa, et­tä tel­tan ym­pä­ril­lä oli py­hä­kou­lun ai­ka­na sa­to­jen las­ten­rat­tai­den ko­koon­tu­mi­sa­jot.

Tänä vuon­na seu­ra­ken­täl­lä ko­et­tiin, mi­ten luon­non­voi­mat voi­vat ai­heut­taa muu­tok­sen oh­jel­maan. Äk­kiä nous­sut uk­kos­myrs­ky ai­heut­ti suur­ta su­rua ja myös ai­neel­lis­ta va­hin­koa. Vaik­ka jär­jes­tä­jät oli­vat teh­neet par­haan­sa tur­val­li­suu­den ta­kaa­mi­sek­si, kaik­kea ei voi en­na­koi­da riit­tä­väs­ti. Kuu­lu­tuk­set ei­vät vält­tä­mät­tä ta­voit­ta­neet kaik­kia ih­mi­siä en­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la, ja vä­keä oli ken­täl­lä pal­jon vie­lä myrs­kyn al­ka­es­sa. Säät ja nii­den vaih­te­lut ovat ar­vaa­mat­to­mia.

Myrs­kyn jäl­keen il­ma sel­kiy­tyi kau­niik­si ke­säil­lak­si ja seu­ra­vie­rail­la oli halu käy­dä eh­tool­lis­pöy­tään. Koko ti­lai­suu­den ajan seu­ra­telt­ta oli täyn­nä ih­mi­siä lau­la­mas­sa. Sen lau­lun voi­maa ja tun­nel­maa tel­tas­sa on vai­kea ku­vail­la. Luu­len­pa, et­tä lau­lu­ja ke­ret­tiin lau­laa Sii­o­nin lau­lu­jen kir­jas­ta lä­hes joka ai­he­a­lu­een al­ta, ja kaik­ki ne nou­si­vat ru­kouk­se­na tai kii­tok­se­na tai­vai­siin.

Tä­nä­kin vuon­na esi­ru­kous­pyyn­tö­jä oli pal­jon. Esi­ru­kous­pal­ve­lus­sa it­se­kin ol­lee­na ja pyyn­nön jät­tä­nee­nä voin hy­vin yh­tyä erään pu­hu­jan sa­noi­hin en­nen esi­ru­kous­ten lu­ke­mis­ta: "Näit­ten pyyn­tö­jen taus­tal­la on to­del­lis­ta ah­dis­tus­ta. Esi­ru­kous­pyyn­töä ei ole help­po jät­tää. Näit­ten pyyn­tö­jen taus­tal­la on it­kua, ru­kouk­sia, toi­vei­ta ja odo­tus­ta, et­tä Ju­ma­la aut­tai­si. Ju­ma­la tie­tää nyt jo nämä pyyn­nöt, ja nämä pyyn­tö­jen jät­tä­jät ha­lu­a­vat kuul­la, kun nämä pyyn­nöt jä­te­tään Ju­ma­lan seu­ra­kun­nal­le."

Em­me ol­leet pai­kal­la lop­pu­seu­roi­hin as­ti, mut­ta ko­to­na pää­tös­sa­no­ja kuun­nel­les­sa saat­toi vain ih­me­tel­lä, mi­ten mo­nien eri ta­ho­jen kans­sa su­vi­seu­ra­or­ga­ni­saa­tio on te­ke­mi­sis­sä ja mi­ten val­ta­va mää­rä asi­oi­ta pi­tää ot­taa huo­mi­oon seu­ro­ja jär­jes­tä­es­sä. Ei ole pie­ni jut­tu pe­rus­taa muu­ta­mak­si päi­väk­si suu­ri kau­pun­ki lä­hes täy­del­li­si­ne pal­ve­lui­neen, ja vie­lä­pä tal­koo­voi­min. On kii­tol­li­nen mie­li vas­tuun­kan­ta­jia ja työ­vuo­ro­jen te­ki­jöi­tä koh­taan.

Pu­das­jär­ven Su­vi­seu­ro­jen pää­toi­mi­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja sa­noi ava­jais­pu­heen­vuo­ros­saan näin: Näis­sä­kin seu­rois­sa oh­jel­ma on tut­tuun ja tur­val­li­seen ta­paan seu­ra­pu­hei­ta ja lau­lu­ja. Pää­pu­hu­ja on säi­ly­nyt ai­na sa­ma­na. Us­kom­me ja ru­koi­lem­me, et­tä lu­pauk­sen­sa mu­kai­ses­ti Va­pah­ta­ja it­se on Py­hän Hen­gen kaut­ta tääl­lä kes­kel­läm­me." Seu­ro­jen pää­tar­koi­tus on säi­ly­nyt sa­ma­na. Tä­nä­kin vuon­na.