Tar­ja Kor­ri

Kun mie­he­ni syys­kuun puo­li­vä­lis­sä ker­toi, et­tä oli il­moit­ta­nut mei­dät sii­vous­tal­koi­siin Kal­li­on lei­ri­kes­kuk­seen, ajat­te­lin en­sin, et­tä en eh­di. Seu­raa­vak­si mie­tin, mi­ten pal­jon mei­dän per­hees­täm­me on ol­tu Kal­li­os­sa lei­reil­lä. Tu­lin sii­hen tu­lok­seen, et­tä oli sel­väs­ti­kin mei­dän vuo­rom­me läh­teä sii­vo­a­maan.

Ko­koon­nuim­me sit­ten lo­ka­kui­se­na lau­an­tai­na lei­ri­kes­kuk­seen. Tal­koo­kut­sua oli lai­tet­tu Haa­pa­ve­den ja Ni­va­lan sii­o­nei­hin, ja eri-ikäi­siä ih­mi­siä oli­kin saa­pu­nut pai­kal­le mu­ka­vas­ti. Aa­mu­pa­lan, il­moit­tau­tu­mi­sen ja oh­jei­den ja­ka­mi­sen jäl­keen oli ai­ka aloit­taa työt.

Päi­vän ai­ka­na teh­tä­vät työt oli suun­ni­tel­tu hy­vin etu­kä­teen. Mu­ka­na oli kol­me lei­ri­kes­kuk­ses­ta huo­leh­ti­vaa ih­mis­tä, jot­ka tun­te­vat ta­lon ja tie­si­vät, mitä siel­lä pi­tää teh­dä. Pöy­däl­le oli ja­et­tu sii­vous­vä­li­neet äm­pä­rei­hin ja se­los­tuk­set, mon­ta­ko ih­mis­tä mi­hin­kin työ­koh­tee­seen oli­si hyvä men­nä ja mitä siel­lä pi­tää teh­dä. Osa po­ru­kas­ta läh­ti sii­vo­a­maan ma­joi­tus­ti­lo­ja, ja osa jäi sii­vo­a­maan sa­lia ja mui­ta ylei­siä ti­lo­ja. Ul­ko­na oli vä­keä rai­vaa­mas­sa pu­si­koi­ta sekä ha­ra­voin­ti­po­ruk­ka.

Ma­joi­tus­ti­lois­sa pes­tiin ik­ku­nat, sei­nät, kaa­pit ja ka­lus­teet. Ka­tot ja lam­put pyy­hit­tiin, pat­jat imu­roi­tiin ja pe­ti­vaat­teet ja ma­tot tuu­le­tet­tiin. Vain wc-ti­lat jäi­vät am­mat­ti­lais­ten sii­vot­ta­vik­si.

Sa­lis­sa ja olo­huo­nees­sa ole­vat kor­ke­at ka­tot, sei­nät ja ik­ku­nat saa­tiin sii­vot­tua lii­ku­tet­ta­van te­li­neen avul­la. Ne, joi­den pää­tä ei hui­man­nut, sai­vat kii­ve­tä te­li­neel­le sii­vo­a­maan.

Keit­ti­öl­lä oli oma ryh­mä, joka huo­leh­ti sii­tä, et­tä ruo­kaa on riit­tä­vän usein tar­jol­la – ja niin sitä oli­kin. Run­saan aa­mu­pa­lan jäl­keen oli koh­ta lou­nas, ja kah­via sai käy­dä juo­mas­sa sil­loin, kun it­sel­le sopi. Kos­ka työt saa­tiin val­miik­si en­na­koi­tua ai­kai­sem­min, päi­väl­lis­tä odo­tel­les­sa oli mah­dol­li­suus käy­dä sau­nas­sa.

Kal­li­on lei­ri­kes­kuk­sen sei­näl­lä on tii­vis­tel­mä sen his­to­ri­as­ta. Lei­ri­kes­kus si­jait­see Kuu­saan­jär­ven ran­nal­la Haa­pa­jär­vel­lä. Kal­li­on ti­lan on SRK:lle lah­joit­ta­nut Em­mi Kois­ti­la vuon­na 1980. Lei­ri­kes­kuk­sen pe­rus­ta­vas­sa ko­kouk­ses­sa toi­min­nan ta­voit­teek­si mää­ri­tel­tiin Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ las­ten, nuor­ten ja koko Sii­o­nin par­haak­si. Aluk­si esi­tyk­se­nä oli jär­jes­tää ju­han­nus­seu­ro­ja ul­ko­na ja na­vet­taan kuu­lu­vas­sa hei­nä- ja re­hu­la­dos­sa. Pa­rem­pien ti­lo­jen ra­ken­ta­mi­nen aloi­tet­tiin sa­nee­raa­mal­la na­vet­ta­ra­ken­nuk­seen keit­tiö- ja ruo­kai­lu­ti­lat sekä ves­sat. Ran­taan ra­ken­net­tiin sau­na.

Jo en­sim­mäi­se­nä ke­vää­nä pi­det­tiin usei­ta lei­re­jä. Aluk­si nu­kut­tiin ai­tois­sa ja puo­li­jouk­ku­e­tel­tois­sa. Ruo­ka­ve­si ha­et­tiin läh­tees­tä, ja pe­sey­ty­mi­nen ta­pah­tui jär­ves­sä ja ran­ta­sau­nas­sa. Ava­jais­seu­rat pi­det­tiin ju­han­nuk­se­na 1982.

Em­mi Kois­ti­la to­te­si Päi­vä­mie­hen haas­tat­te­lus­sa: "Saa ol­la kii­tol­li­nen, kuin oli­si Ju­ma­lan käm­me­nel­lä; tääl­tä on hyvä läh­teä tai­vaa­seen. Olen ai­na pyy­tä­nyt, et­tä Ju­ma­lan lap­sia oli­si lä­hel­lä, joil­ta sai­si siu­naus­ta pyy­tää ja ar­moa ker­jä­tä.” Olen saa­nut näh­dä ja kuul­la, mi­ten Em­mi Kois­ti­la sai ol­la mu­ka­na lei­reil­lä voin­tin­sa mu­kaan ja käy­dä siel­lä syö­mäs­sä. Syr­jäi­nen maa­ti­la sai uu­den elä­män sii­o­nin työs­sä. Per­hee­tön Kois­ti­la sai lei­rien myö­tä näh­dä pal­jon las­ten iloa omal­la ko­ti­pi­hal­laan.

Rip­pi­kou­lu­työ pää­si al­ka­maan 80-lu­vun puo­li­vä­lis­sä teh­ty­jen ma­joi­tus­ti­lo­jen myö­tä. Lei­ri­työ on ny­kyi­sin laa­jen­tu­nut kos­ke­maan kai­ke­ni­käi­siä. Las­ten, avi­o­puo­li­soi­den ja rip­pi­kou­lu­lais­ten lei­rit täyt­tä­vät ka­len­te­rin lä­hes täy­teen. Li­säk­si on eri­lai­sia vir­kis­tys­päi­viä ja rau­ha­nyh­dis­tys­ten omia lei­re­jä. Jos ka­len­te­ris­sa on ti­laa, lei­ri­kes­kuk­sen voi va­ra­ta vaik­ka oman su­vun käyt­töön. Ju­han­nus­seu­roil­la on edel­leen paik­kan­sa, ja sin­ne on vii­me vuo­si­na tul­tu asun­to­vau­nuil­la ja -au­toil­la myös yö­kun­tiin. Lei­ri­kes­kuk­sen ti­loi­hin so­pii ma­joit­tu­maan ny­ky­ään noin 126 hen­ki­löä.

Em­mi Kois­ti­lan lah­joi­tus, lu­ke­mat­to­mien ih­mis­ten si­tou­tu­mi­nen tal­koi­siin ja va­rain­ke­ruu­seen sekä Ju­ma­lan an­ta­ma siu­naus työl­le ovat mah­dol­lis­ta­neet pal­jon hy­viä het­kiä lei­ri­työs­sä. Toi­min­nan ta­voi­te on to­teu­tu­nut run­sain mää­rin. (His­to­ri­a­tie­dot Erk­ki Sa­ve­lan his­to­rii­kis­ta.)

Sii­vous­tal­koo­päi­vä­nä omas­sa ryh­mäs­sä­ni oli kak­si nuor­ta, jot­ka iloi­sin mie­lin te­ki­vät oman osuu­ten­sa. He to­te­si­vat: "Kyl­lä nyt on mu­ka­va tul­la lei­ril­le, kun on puh­taat huo­neet. Ja var­sin­kin, kun on it­se ol­lut sii­vo­a­mas­sa."