JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kiitollisuus ulottuu omenoista hääjuhlaan

Nykyiset blogit
18.9.2024 9.25

Juttua muokattu:

18.9. 09:35
2024091809355620240918092551

Täs­sä syk­sys­sä on taas pii­san­nut elä­män rik­kaut­ta – ar­jen, juh­lan ja oman mie­len pro­ses­siin heit­täy­ty­mi­sen muo­dos­sa. Vä­lil­lä mei­naa pien­tä Eli­naa ihan hui­ma­ta, mut­ta niin sitä vain men­nä pors­ku­tel­laan eteen­päin. Kun vä­lil­lä tun­tuu, et­tä omat voi­mat lop­puu, on hyvä kä­per­tyä tai­vaal­li­sen Isän hel­maan ja kat­sel­la vain ja ih­me­tel­lä.

Tänä syk­sy­nä ome­noi­ta tuli ihan val­ta­vas­ti liki sata vuot­ta van­hoi­hin, kor­kei­siin ome­na­pui­him­me. Joka syk­sy tääl­lä Hyö­mä­es­sä tois­tuu jok­seen­kin seu­raa­van­lai­nen elo­kuun lop­pu­puo­lel­la al­ka­va näy­tel­mä: Yk­si jos toi­nen ta­lo­yh­ti­ön vä­es­tä käy päl­lis­te­le­mäs­sä ome­na­pui­den ti­lan­net­ta – kat­sel­laan lä­hel­tä ja kau­kaa pui­ta ja nii­den he­del­miä. Yh­des­sä ja­e­taan ha­vain­to­ja: Mikä puis­ta le­pää tä­män vuo­den, mi­hin puo­les­taan tu­lee pal­jon ome­noi­ta ja mis­sä suu­rim­mat ja hie­noim­mat yk­si­löt? Päi­vi­tel­lään tip­pu­vien ome­noi­den mää­rää. Aloi­te­taan sit­ten maa­han mä­dän­ty­neit­ten tai pu­don­neit­ten ome­noit­ten ka­saa­mi­nen pui­den al­ta. Osa hy­vis­tä maa­han pu­don­neis­ta ke­rä­tään ja teh­dään so­seek­si, lo­put vie­dään tun­ki­ol­le. Pui­den alus­to­jen sii­vo­a­mi­nen on vi­he­li­äis­tä puu­haa: Ken­gän poh­jis­sa on mo­nen sen­tin ker­ros mä­dän­ty­neen ome­nan ja mul­lan se­koi­tus­ta. Usein ruo­ho­kin on eh­ti­nyt kas­vaa, ja ome­noi­ta on kai­vet­ta­va siel­tä myös kä­sin.

Sit­ten joku va­raa ajan tu­tuk­si tul­leel­le me­hus­tu­sa­se­mal­le. Tänä vuon­na mei­na­si men­nä haas­ta­vak­si; sa­noi­vat, et­tä vain sata ki­loa ome­naa voi­daan pu­ris­taa. To­te­sin, et­tei tule mi­tään moi­ses­ta, kos­ka meil­tä tu­lee pal­jon ome­noi­ta. Vä­hän mök­säh­din ja aloin et­siä toi­sel­le me­hus­tu­sa­se­mal­le ai­kaa. En­nen kuin eh­din soit­taa toi­saal­le, tu­tul­ta me­hus­tu­sa­se­mal­ta soit­ti­vat ja sa­noi­vat: "Tuo­ta noin, kyl­lä­hän me tei­dän po­ruk­ka muis­te­taan, ka­tos. Teil­lä­hän on yleen­sä nii­tä nuo­ria mie­hiä apu­na. Ja tuo­ta, kyl­lä­hän sinä sen edes­men­neen su­ku­lais­pa­pan­kin ker­ran hoi­dit niin hy­vin, et­tä ei­kö­hän tuo asia jär­jes­ty. Ote­taan tei­dät lau­an­tai­na ja va­ra­taan kun­nol­la ai­kaa."

Me­hus­tus­ta edel­tä­vä­nä päi­vä­nä ko­koon­tuu ome­na­pui­den al­le kaik­ki kol­men asun­non ta­lo­yh­ti­ös­tä kyn­nel­le ky­ke­ne­vät. On­pa mu­kaan py­rit­ty saa­maan jo ko­toa len­tä­neet nuo­ru­kai­set­kin käyt­tä­en hy­väk­si tut­tu­ja kei­no­ja: lah­jon­ta ja ki­ris­tys sekä muu­ten tun­tei­siin ve­to­a­mi­nen. Sit­ten pai­no­te­taan, et­tä ei ole mi­kään pak­ko, mut­ta jos kui­ten­kin pää­si­sit­te.

Al­kuun pää­se­mi­nen on hi­ve­nen nih­ke­ää. Muis­tu­tel­laan toi­si­am­me, et­tei mä­dän­nei­tä ei­kä lin­tu­jen hak­kaa­mia saa lait­taa me­hus­tet­ta­vak­si me­ne­viin. Maas­ta ote­tut pi­tää pyyh­kiä fro­tee­pyyh­kee­seen mah­dol­li­sis­ta ros­kis­ta. Tun­nel­ma ko­ho­aa yleen­sä sitä mu­kaa, kun kas­sit al­ka­vat täyt­tyä ome­nois­ta. Pi­pot vi­nos­sa ja rä­kä­tip­pa pos­kel­la tou­ho­tam­me me­ne­mään ja kil­lis­te­lem­me toi­si­am­me ome­na­puun ok­sien al­ta. Syn­tyy pa­re­ja, jot­ka toi­mi­vat tii­mis­sä ke­rää­mäl­lä sa­maan pus­siin. Täy­si kas­si nos­te­taan sit­ten yh­des­sä mön­ki­jän pe­rä­kär­ryyn. Puis­sa ole­vil­le Tar­za­neil­le huu­del­laan oh­jei­ta: "Ra­vis­ta lu­jem­min!" "Ko­e­ta nous­ta oi­ke­an/va­sem­man puo­leis­ta haa­raa hie­man ylem­mäs, siel­lä on iso­ja!" "Älä vaan pu­toa!"

Kun kol­me­kym­men­tä kes­to­kas­sia ome­noi­ta oli ke­rät­ty ja tun­get­tu au­toi­hin, sa­noi osal­la poi­mi­jois­ta jär­ki, et­tä nyt oli­si hyvä lo­pet­taa. Osa in­toi­li vie­lä jat­ka­van­sa aa­mus­ta, mut­ta Il­mo­jen Val­ti­as puut­tui on­nek­si pe­liin ja an­toi aa­muk­si kaa­to­sa­teen. Il­lal­la, kun ome­nat on ke­rät­ty, on tul­lut ta­vak­si syö­dä yh­des­sä jo­ta­kin. Tänä vuon­na iha­na, vas­ti­kään vi­hit­ty nuo­ri­pa­ri pais­toi tal­koo­vä­el­le piz­zo­ja piz­zau­u­nis­sa. Sii­nä sit­ten vaih­det­tiin aja­tuk­sia ome­nois­ta ja elä­mäs­tä. Il­lan ai­ka­na oli jouk­koom­me liit­ty­nyt rak­kai­ta mat­ka­ys­tä­viä avuk­si ja ilok­si. Toi­vat­pa ko­neel­lis­ta­kin apua pien­kuor­maa­jan muo­dos­sa, mikä mah­dol­lis­ti ome­noi­den ke­rää­mi­sen suo­raan kas­siin kor­ke­am­mal­ta­kin puis­ta.

Me­hus­tu­sa­se­mal­la on iha­na van­han ajan tun­nel­ma. Ve­si­pa­dan al­la rä­ti­see tuli ja pu­ris­tin jys­kyt­tää ome­nat me­huk­si. Ko­ke­muk­ses­ta kaik­ki tie­tä­vät oman paik­kan­sa ja toi­men­sa. Me­hua tuli tänä vuon­na enem­män kuin kos­kaan, rei­lut 385 lit­raa. Kan­nat­ti tut­kail­la pui­ta, käy­dä kes­kus­te­lu­ja ome­na­sa­toon liit­ty­en, suo­rit­taa po­vai­lu­ja ome­na­me­hun mää­räs­tä ja ke­rä­tä sa­toa. Ta­lo­yh­ti­ön väen, jäl­ki­kas­vun ja myös joi­den­kin rak­kai­den lä­heis­ten pak­ka­seen saa­tiin ome­na­tuo­re­me­hua, joka on Ju­ma­lan lah­jaa se­kin.

Jo­ku­nen viik­ko en­nen ome­na­sou­via saim­me ko­kea myös juh­laa, kun tyt­tä­rem­me häi­tä vie­tet­tiin Utön saa­rel­la. Per­heem­me si­tees­tä tuol­le Suo­men ete­läi­sim­mäl­le pie­nel­le saa­rel­le olen avan­nut ai­kai­sem­mis­sa blo­gi­teks­teis­sä­ni ni­mel­lä Elä­mää Utös­sä osat 1–3.

Elo­kuun toi­sek­si vii­mei­nen vii­kon­lop­pu saa­res­sa oli iki­muis­toi­nen. Myrs­ky­lu­ke­miin yl­tä­nyt tuu­li pu­hal­si ete­lä–lou­nas-suun­nas­sa ko­vas­ti mut­ta läm­pi­mäs­ti. Hää­pa­ri, koti- ja tal­koo­vä­keä oli saa­pu­nut jo pit­kin viik­koa pai­kal­le. Per­jan­tai-il­ta­na myö­hään yh­tei­sa­lus keik­kui sy­si­mus­tal­la vaah­to­päi­sel­lä me­rel­lä koh­den Utön lai­tu­ria ja toi pai­kal­le juh­la­vä­en. Ei­pä oi­kein sa­nat rii­tä ku­vai­le­maan tun­nel­maa ja iloa lä­hei­sis­tä rak­kais­ta, jot­ka nä­ki­vät kai­ken vai­van ar­voi­sek­si saa­pua pai­kal­le te­ke­mään juh­laa. Hää­päi­vä oli kau­nis ja au­rin­koi­nen. Myrs­ky­si kui­ten­kin niin ko­vas­ti, et­tä tak­si­ve­neet ei­vät kul­ke­neet, ja hää­pa­ri ja pap­pi jou­tui­vat jää­mään alus­ta­vas­ta suun­ni­tel­mas­ta poi­ke­ten saa­reen yök­si ja läh­te­mään pa­luu­mat­kal­le yh­des­sä hää­vä­en kans­sa seu­raa­va­na päi­vä­nä läh­te­väl­lä yh­tei­sa­luk­sel­la. Kaik­ki iloit­si­vat, kos­ka pap­pi oli to­del­la mu­ka­va mies ja hää­pa­ri ra­kas ja iha­na. Saim­me ol­la yh­des­sä hei­dän kans­saan vie­lä koko il­lan­kin, ei­kä ol­lut kii­re mi­hin­kään. Juho-pa­pil­le muu­ten kii­tos vie­lä tä­tä­kin kaut­ta läs­nä­o­los­ta­si! Se oli meil­le mer­ki­tyk­sel­lis­tä. Si­nul­le an­net­tiin niin vii­sai­ta sa­no­ja muis­tut­ta­maan mei­tä po­loi­sia ih­mi­siä sii­tä, mikä on elä­mäs­sä tär­kein­tä ja min­kä va­raan ih­mi­sen sitä tu­li­si ra­ken­taa. Us­ko oh­jaa elä­mää ei­kä ole ir­ral­li­nen osa sitä.

Kun juh­la­päi­vä vaih­tui yök­si, as­tuin ulos juh­la­ra­ken­nuk­ses­ta, Hem­bygs­går­de­nil­ta. Yö saa­res­sa oli läm­min ja pi­meä. Ai­no­a­na va­lo­na kuu ja au­rin­ko­ken­no­va­lot ra­ken­nuk­sen te­ras­sil­la. Ma­jak­ka­kaan ei hei­tä va­lo­aan saa­ren poh­joi­sel­le puo­lel­le, jos­sa ky­sei­nen juh­la­ta­lo si­jait­see. Ka­tu­va­lo­ja ei pol­te­ta lau­an­tai-il­tai­sin, jol­loin lai­va tu­lee jo va­loi­san ai­kaan. Mai­to­kär­ry­jä työn­nel­les­sä ma­kuu­paik­kaa­ni koh­ti sy­dä­mes­tä nou­si val­ta­van suu­ri kii­tos Tai­vaan Isäl­le kai­kes­ta hy­väs­tä.

ElinaLumijärvi
Olen puolivuosisataa vanha yhdeksän lapsen äiti. Olen syntynyt Sallassa, mutta sukujuuriltani karjalainen. Ulkoilen paljon ja liikun pitkiäkin matkoja. Elämä on ollut sisältörikasta, rakasta, ajoittain myös raskasta ja koettelemusten täyteistä. Pienet lapset, vanhukset, eläimet ja musiikki ovat lähellä sydäntäni. Sähköpostini elina.lumijarvi@gmail.com.
15.10.2024

Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää. 5 Moos. 31:8

Viikon kysymys