Pauli Määttä
Kolmivuotinen blogistin urani on nyt päättymässä. Kolme vuotta elämässä on lyhyt aika, mutta kyllä sinäkin aikana ehtii paljon tapahtua. On saatu ihastella uuden elämän alkua, kun on syntynyt lastenlapsia. On vietetty kastejuhlia, rippijuhlia, kihlajaisia, hääjuhlia. On ollut valmistujaisia, ja hautajaisiakin on sattunut useammat. On ollut iloa terveydestä ja terveyshuolia. Eli elämän koko kirjo on ollut läsnä.
Ympärillä on kuohunut. Ura alkoi keskellä syvintä koronaepidemiaa. Tuntui, että kaikki pysähtyy. Koko ajan korona on väijynyt taustalla, eikä se ole vieläkään poistunut. Sodan syttyminen lähellä aiheutti ahdistusta itselle ja monelle muulle. Ehkä olimme jo vähitellen alkaneet turtua sotauutisiin, kun uusi sota Israelissa toi sotauutiset taas pinnalle. Varsinkin, kun tapahtumapaikat ovat jo Raamatusta tuttuja ja monet ovat päässeet siellä vierailemaankin.
Korona pysäytti turvallisen elämänrytmin monella tavoin. Työpaikoilla siirryttiin, jos mahdollista, etätöihin. Suuret seurat jäivät parina kesänä väliin. Kotisiionin seuroihinkin saattoi välillä osallistua vain digitaalisesti. Vähitellen on päästy palaamaan takaisin. Toivottavasti pyrimme taas paikan päälle, kun se on mahdollista. Työelämästäkin kuuluu uutisia, että työntekijät halutaan takaisin konttorille. Monet hyvät ideat jäävät toteutumatta, kun sosiaalinen kanssakäyminen on vähäistä.
Kolmen vuoden kirjoitusrupeaman jälkeen tuntuu, että itsestään ja ajatuksistaan on kertonut melkein kaiken. Palautetta on jonkin verran tullut. Kiitos siitä. Yleensä jokin kohta kirjoituksesta on ilahduttanut. Hauska on ollut huomata, että lähes jokainen palaute on tullut eri asiasta. Palautetta on tullut milloin sähköpostilla, milloin kaupassa hyllyjen välissä tai seurojen ruokajonossa.
Blogistin kuukausi on lyhyt. Kun on saanut kirjoituksen julkaistua, on hetken ensimmäisenä paalupaikalla. Parin päivän päästä alkaa tippuminen, ja kohta huomaa olevansa yhtenä muiden joukossa. Parin viikon päästä alkaa pyöriä ajatus uudesta tekstistä. Aihe löytyy joskus helposti, joskus työläästi. Muutamia vinkkejäkin olen saanut. Useimmat olen niistä toteuttanut. Joskus on täytynyt perehtyä lähdekirjallisuuteenkin, jotta faktat olisivat suunnilleen oikein.
Kun deadline lähestyy, olen herännyt parina yönä mielessäni kirjoittamaan tekstiä. Onneksi itse tekstin tuottaminen on yleensä tapahtunut nopeasti.
Toivotan kaikille lukijoille hyvää Vapahtajan syntymäjuhlaa ja kuten Jouni Lesonen päätti blogistin uransa: Hyvää kotimatkaa sinulle, perille saakka.
Tero Karjalaisen kirjassa Kuusamon legendat kuvataan, kuinka kuusamolainen kommentoi mitä tahansa asiaa sanomalla: "Ei kait siinä." Olen ollut poissa Kuusamosta kohta puoli vuosisataa, mutta juuret lienevät sen verran vahvat, että voin päättää tämän tehtäväni tuohon kommenttiin: Ei kait siinä.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys