Jo­kai­nen syn­ty­vä lap­si on elä­män ih­me ja Ju­ma­lan lah­ja. Lap­si syn­tyy pie­ne­nä ja avut­to­ma­na ja tar­vit­see hoi­vaa. Tämä tar­ve ei lopu kas­va­es­sa­kaan.

Sii­hen liit­ty­vät tur­val­li­nen asui­nym­pä­ris­tö, ruo­ka, juo­ma, vaat­teet ja muut elä­mi­seen liit­ty­vät tar­peet. Lap­si ei pys­ty jär­jes­tä­mään nii­tä it­se, mut­ta ky­ke­nee kas­va­es­saan hil­jal­leen ot­ta­maan niis­tä it­se­näis­tä vas­tuu­ta.

Hoi­van li­säk­si lap­si tar­vit­see myös kas­va­tus­ta eli ope­tus­ta ja oh­jaa­mis­ta elä­mää var­ten. Kas­va­tus on eri­lais­ten tie­to­jen ja tai­to­jen sekä ar­vo­maa­il­man ja mo­raa­li­kä­si­tyk­sen opet­ta­mis­ta. Lap­si op­pii ot­ta­maan muut huo­mi­oon ja hä­nen it­se­tun­ton­sa ke­hit­tyy. Kas­va­tus pe­rus­tuu tur­val­li­suu­den luo­mi­seen.

Muu­ta­ma vuo­si­kym­men sit­ten las­ten kas­va­tuk­seen tuli uu­si il­miö: niin sa­not­tu va­paa kas­va­tus. Sen mu­kaan lap­si saa kas­vaa ja ke­hit­tyä va­paas­ti, il­man, et­tä hä­nen ke­hi­tys­tään ra­joi­te­taan. Aja­tel­tiin, et­tä van­hem­pien teh­tä­vä on to­teut­taa lap­sen toi­veet ei­kä tuot­taa hä­nel­le pet­ty­myk­siä.

Sit­tem­min on ha­vait­tu, et­tä va­paa kas­va­tus ai­heut­taa on­gel­mia sekä yh­tei­siin nor­mei­hin so­peu­tu­mat­to­muu­te­na et­tä ai­kui­se­na ko­et­ta­vien vas­toin­käy­mis­ten ja pet­ty­mys­ten tuo­ma­na ah­dis­tuk­se­na.

Paa­va­li neu­voi lap­sia: ”Lap­set, ol­kaa van­hem­mil­len­ne kuu­li­ai­sia Her­raa to­tel­len, sil­lä se on oi­kein. ’Kun­ni­oi­ta isää­si ja äi­ti­ä­si’ on en­sim­mäi­nen käs­ky, jo­hon liit­tyy lu­paus: ’jot­ta me­nes­tyi­sit ja eläi­sit kau­an maan pääl­lä.’” (Ef. 6:1–3.)

Heti pe­rään hän neu­voi van­hem­pia: ”Ja te isät, äl­kää he­rät­tä­kö lap­sis­san­ne vi­haa, vaan kas­vat­ta­kaa ja ojen­ta­kaa hei­tä Her­ran tah­don mu­kaan” (Ef. 6:4).

Kris­til­li­nen kas­va­tus pe­rus­tuu sekä ra­joi­hin et­tä rak­kau­teen. On oi­kein ja tar­peel­lis­ta opet­taa lap­sil­le ja nuo­ril­le, mikä on oi­kein ja mikä vää­rin. Näin voi oh­ja­ta hei­tä nou­dat­ta­maan yh­teis­kun­nan pe­li­sään­tö­jä.

Rak­kau­del­la luo­dut ra­jat tuo­vat tur­val­li­suut­ta ja tu­ke­vat lap­sen ja nuo­ren kas­vua. Sa­mal­la ne opet­ta­vat ym­mär­tä­mään, et­tä elä­mäs­sä ei voi saa­da kaik­kea.

Van­hem­mat jou­tu­vat ra­joit­ta­maan myös ihan käy­tän­nön asi­oi­ta. On hyvä ol­la ter­veel­li­set nuk­ku­maan­me­no­a­jat. Ko­din teh­tä­viin osal­lis­tu­mi­nen kan­nat­taa pie­nes­tä läh­tien. Lii­al­li­nen net­ti- ja so­me­ai­ka ei ole hy­väk­si.

Kris­til­li­seen kas­va­tuk­seen liit­tyy myös oh­jaa­mi­nen oman­tun­non hoi­ta­mi­seen, an­teek­si­pyy­tä­mi­seen ja -an­ta­mi­seen. Hyvä oma­tun­to on pa­ras ko­ti­o­pet­ta­ja myös lap­sen ja nuo­ren sy­dä­mes­sä. Ju­ma­lan ar­mo opas­taa kil­voit­te­le­maan us­kos­sa ja te­ke­mään va­lin­to­ja ja rat­kai­su­ja us­kon nä­kö­a­las­ta kä­sin.