SRK:n kuva-arkisto
SRK:n kuva-arkisto
Ihminen on luotu elämään toisten yhteydessä. Jokaiselle muotoutuu elämänsä aikana oma ainutlaatuinen elämänympäristönsä ja sosiaalinen verkostonsa, jossa hän rakentaa elämäänsä suhteessa toisiin ihmisiin.
Ihminen omaksuu vuorovaikutuksen taitoja ja vaikutteita jo pienenä lapsena vanhempien ja läheisten ihmisten hoidossa. Lapsen mieleen syntyy malli yhdessä olemisesta. Se luo pohjaa sille, miten hän myöhemmin ennakoi vuorovaikutustilanteita, osallistuu niihin ja tulkitsee niitä.
Sosiaalisen piirit muodostuvat usein yhdistävän tekijän vaikutuksesta. On helppo puhua, kun yhteistä jaettavaa on paljon. Aitoa vuorovaikutusta syntyy myös silloin, kun eri elämäntilanteissa olevat ihmiset kohtaavat ja osoittavat kuuntelemalla olevansa kiinnostuneita toistensa elämästä.
Yhteisen asian ympärillä olevat ihmiset muodostavat porukan, jolla ilmenee yhteisöllisiä piirteitä. Nykyisin näitä yhteisöjä on lukemattomia eri asioiden yhteyksissä ja sosiaalisen median verkostoissa.
Esimerkiksi kyläyhteisöissä on perinteisesti ollut tapana tehdä talkootyötä eli yhteistyötä toisten kanssa. Ihmiset kokivat yhdessä tekemisen tärkeänä, sitoutuivat siihen ja saivat myös paljon aikaan.
Ihmiset voivat kokea aivan erityistä yhteyttä toisiinsa silloin, kun elävä usko yhdistää heitä. Silloin ei ole kyse yhteisöllisyydestä, vaan osallisuudesta, johon Pyhä Henki on liittänyt.
Paavali kirjoittaa efesolaiskirjeessä: ”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät” (Ef. 2:19).
Paavali jatkaa Kristuksen ja hänen seurakuntansa kiinteästä yhteydestä: ”Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi” (Ef. 2:20–21).
Jumalan seurakunnan jäsenet julistavat Pyhän Hengen voimasta evankeliumin ilosanomaa. He kutsuvat armosta osattomia Jumalan perheen jäseneksi, Jumalan lapseksi.
Jumalan lasten osallisuudessa on läsnä Pyhä Henki, yhteinen rakkaus ja anteeksiantamus. Ne saavat toimimaan yhteiseksi hyväksi. Se koettiin todeksi myös alkuseurakunnan elämässä, jota yksi oheisen Päivämiehen artikkeli avaa.
Jumalan lasten osallisuus ei ole yhteyttä vain täällä ajassa, vaan myös kerran iankaikkisuudessa.
”Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä. Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen.” (2. Kor. 5:1,5.)
Olli Lohi
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys