Syn­ti on paha asia. Se rik­koo rak­kau­den. Se erot­taa ih­mi­sen Ju­ma­las­ta ja lä­him­mäi­ses­tä.

He­se­kiel kir­joit­taa: ”Jos van­hurs­kas luo­puu van­hurs­kau­des­taan ja te­kee sel­lais­ta mikä on vää­rin, hän kuo­lee vää­rien te­ko­jen­sa täh­den. Hän on teh­nyt sel­lais­ta mikä on vää­rin, ja sik­si hän kuo­lee.” (Hes. 18:26.)

Vaik­ka pro­feet­ta kir­joit­taa näin, Ju­ma­la ei kui­ten­kaan tah­do kos­taa syn­ti­sel­le. Hän tah­too pa­laut­taa ek­sy­neen yh­tey­teen­sä. Her­ral­la on pe­las­tuk­sen oh­jel­ma. Hän aut­taa.

Te­kee­kö Ju­ma­la vää­rin?

Pro­feet­ta He­se­kiel on näh­nyt Is­ra­e­lin kan­san us­kot­to­muu­den. Kir­jan 18. lu­vus­sa hän ku­vaa is­ra­e­li­lais­ten syn­te­jä. Is­ra­e­li­lai­set oli­vat se­koit­ta­neet oi­ke­aan ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen ym­pä­röi­vien kan­so­jen us­kon­nol­li­sia me­no­ja. Tämä joh­ti epä­ju­ma­lien pal­von­taan, jos­sa osa vil­pit­tö­mäs­ti an­ne­tuis­ta uh­reis­ta oli jou­tu­nut vää­riin kä­siin. Ah­neet ko­ron kis­ko­jat oli­vat ah­dis­tel­leet ve­lal­li­sia ja us­kot­to­muus avi­o­suh­teis­sa oli ai­heut­ta­nut ah­din­koa.

He­se­kiel sa­noo: ”Mikä tei­dän on, is­ra­e­li­lai­set? Tei­dän maas­san­ne ho­e­taan sa­nan­part­ta: – Isät söi­vät raa­ko­ja ry­pä­lei­tä, las­ten ham­pai­ta vih­loo.” (Hes. 18:2.) Tämä lau­se ku­vaa yli su­ku­pol­vien ulot­tu­vaa pa­huu­den vai­ku­tus­ta.

Ju­ma­la vi­has­tui kan­saan­sa. Täs­tä syys­tä He­se­kiel en­nus­taa ran­gais­tus­ta, jos­sa Ju­ma­la aset­taa kan­san­sa tuo­mi­on al­le: ”Kaik­ki ih­mi­set, niin isät kuin po­jat, ovat mi­nun val­las­sa­ni, mi­nun mää­rät­tä­vis­sä­ni, ja kuo­le­ma on vain sen osa­na, joka on syn­tiä teh­nyt.” (Hes. 18:4.) Te­kee­kö Ju­ma­la vää­rin, kun hän va­roit­taa edes­sä ole­vas­ta tuo­mi­os­ta?

Yk­si­lön vai yh­tei­sön syn­ti?

Van­ha tes­ta­ment­ti kir­joit­taa usein Is­ra­e­lis­ta, Ju­ma­lan kan­sas­ta kuin per­soo­nas­ta, jol­ta Ju­ma­la edel­lyt­tää täy­del­lis­tä us­kol­li­suut­ta. Kos­ka Ju­ma­la edel­lyt­ti us­kol­li­suut­ta koko kan­sal­ta, myös yk­si­lön rik­ko­muk­set lu­et­tiin kan­san syyk­si. Jos Ju­ma­lan kan­sa sal­li kes­kuu­des­saan vää­rin­te­ki­jöi­tä, se tuli ko­ko­nai­suu­te­na näis­tä rik­ko­muk­sis­ta osal­li­sek­si. He­se­kiel va­roit­taa Ju­ma­lan tah­don hyl­kää­mi­ses­tä ja sii­tä seu­raa­vis­ta vaa­rois­ta.

Oman vir­heen tun­nis­ta­mi­sen vai­keus

Oman tai yh­tei­sön vir­heen tun­nis­ta­mi­nen on vai­ke­aa. Mon­ta ker­taa saa­tam­me aja­tel­la, et­tä mi­nus­sa tai meis­sä ei ole mi­tään vi­kaa.

Mie­lee­ni nou­see eräs­tä saa­ris­to­lais­per­het­tä koh­dan­nut ta­paus, jos­sa meri toi ran­taan ar­vok­kaan löy­dön. Lain mu­kaan sii­tä oli­si pi­tä­nyt teh­dä il­moi­tus vir­ka­val­lal­le ja li­säk­si mak­saa tul­li. Per­heen si­säl­lä syn­tyi mo­ni­vai­hei­nen kes­kus­te­lu. Lo­pul­ta per­heen­jä­se­net pää­si­vät so­puun ja päät­ti­vät hoi­taa asi­an lain edel­lyt­tä­mäl­lä ta­val­la.

Tä­män oi­ke­an pää­tök­sen myö­tä syn­tyi uu­si on­gel­ma, sil­lä per­he ha­lu­si suo­rit­taa tul­lin mak­sa­mi­sen mah­dol­li­sim­man jul­ki­ses­ti. He ha­lu­si­vat osoit­taa eri­no­mai­suut­taan. Vä­hä­va­rai­nen per­he voit­taa var­kau­den hou­ku­tuk­sen, mut­ta sa­mal­la se jou­tuu hen­gel­li­sen yl­pey­den syn­tiin.

Jo­kai­nen voi ker­toa ko­ke­muk­sia ih­mis­ten kes­ki­näi­ses­tä kil­pai­lus­ta, ah­neu­des­ta, ka­teu­des­ta ja yl­pey­des­tä. Myös oman hurs­kau­den osoit­ta­mi­nen on va­li­tet­ta­van yleis­tä, mut­ta oman vir­heen tun­nus­ta­mi­nen ää­rim­mäi­sen vai­ke­aa, jopa mah­do­ton­ta. Rii­ta­ti­lan­tees­sa vi­kaa nä­kyy usein toi­ses­sa.

He­se­kie­lin kir­jan koh­ta he­rät­te­lee kat­so­maan omaa elä­mää Ju­ma­lan sa­nan pei­lis­tä. Ju­ma­lan sa­naan si­dot­tu oma­tun­to pal­jas­taa sen, mitä ih­mi­nen ei it­se huo­maa tai mitä hän tah­toi­si pei­tel­lä tai vä­hek­syä.

Minä an­nan teil­le uu­den sy­dä­men

Ju­ma­la voi syn­nyt­tää kään­ty­mi­sen ha­lun ja an­taa voi­man pa­ran­nuk­sen te­ke­mi­seen. Ju­ma­la ei tah­do kuo­le­maa tai ran­gais­tus­ta edes ras­kaa­seen syn­tiin lan­gen­neel­le, vaik­ka in­hi­mil­li­sen oi­keus­ta­jun mu­kaan tuo­mio voi­si ol­la oi­kein. Her­ral­la on pe­las­tuk­sen oh­jel­ma: ”Kään­ty­kää, pa­lat­kaa.” Luo­pu­muk­sen, van­han elä­män ja kai­ken syn­nin, saa heit­tää pois pa­ran­nuk­ses­sa. Syn­tien an­teek­si­an­ta­mus Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä syn­nyt­tää uu­den elä­män; se an­taa sy­dä­meen uu­den hen­gen.

Ih­mi­nen ei ky­ke­ne te­ke­mään it­sel­leen uut­ta hen­keä tai sy­dän­tä. Ju­ma­la voi suo­rit­taa puh­dis­tuk­sen: ”Minä an­nan teil­le uu­den sy­dä­men ja tei­dän si­sim­pään­ne uu­den hen­gen. Minä otan tei­dän rin­nas­tan­ne ki­vi­sy­dä­men pois ja an­nan ti­lal­le elä­vän sy­dä­men.” (Hes. 36:26.)

He­se­kie­lin Ju­ma­lal­la on tuh­laa­ja­po­jan isän omi­nai­suus: hän ar­mah­taa. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi aut­taa pa­ran­nuk­seen ja kään­ty­mi­seen. Se lah­joit­taa lap­seu­den hen­gen.

Juho Kop­pe­roi­nen

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: Hes. 18:26–32

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 1/2016