Rau­ha­nyh­dis­tys­ten eri toi­min­ta­muo­dot tu­li­vat mi­nul­le tu­tuik­si jo lap­se­na. äi­ti­ni ja isä­ni vei­vät mi­nua ja si­sa­ruk­si­a­ni py­hä­kou­luun, päi­vä­ker­hoon, seu­roi­hin ja raa­mat­tu­luok­kaan. Opin myös jo var­hain osal­lis­tu­maan rau­ha­nyh­dis­tyk­sen työ­hön. Ke­rä­sin ros­kia ke­pin kans­sa ko­ti­paik­ka­kun­ta­ni ke­sä­seu­rois­sa ja myin su­vi­seu­rois­sa kyl­mä­lau­kus­ta jää­te­löä. Ne oli­vat mu­ka­via teh­tä­viä, ja nois­ta het­kis­tä jäi mi­nul­le hy­vät muis­tot.

Ju­ma­lan lap­set ovat his­to­ri­an eri ai­koi­na jär­jes­tä­neet evan­ke­liu­min työ­tä kul­loi­sen­kin yh­teis­kun­ta­jär­jes­tyk­sen mah­dol­lis­ta­mis­sa puit­teis­sa. Ju­ma­lan sa­naa esil­lä pi­tä­viä ti­lai­suuk­sia on pi­det­ty eri ni­mik­kei­den al­la ja nii­hin on ke­rät­ty va­ro­ja eri ta­voin.

Uu­den tes­ta­men­tin ai­ka­na jo Jee­sus it­se jär­jes­te­li evan­ke­liu­min työ­tä. Hän esi­mer­kik­si lä­het­ti ope­tus­lap­sen­sa kak­sit­tain mat­kaan ja an­toi heil­le oh­jei­ta lä­he­tys­mat­kan to­teut­ta­mi­seen (Mark. 6:7–13). Jee­suk­sen ylös­nou­se­muk­sen ja tai­vaa­seen as­tu­mi­sen jäl­keen työ­tä ja sen jär­jes­te­ly­jä ovat jat­ka­neet Jee­suk­sen seu­raa­jat.

Poh­joi­ses­sa ko­et­tiin voi­mak­kaat he­rä­tyk­sen ajat 1800-lu­vul­la. En­sim­mäi­set rau­ha­nyh­dis­tyk­set pe­rus­tet­tiin vuon­na 1888 Hel­sin­kiin, Tur­kuun ja Tor­ni­oon. SRK pe­rus­tet­tiin vuon­na 1914 koko maan rau­ha­nyh­dis­tys­ten kes­ku­syh­dis­tyk­sek­si.

Rau­ha­nyh­dis­tys ei ole sama asia kuin Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta tai Ju­ma­lan val­ta­kun­ta, mut­ta rau­ha­nyh­dis­tys­ten kaut­ta Ju­ma­lan lap­set te­ke­vät evan­ke­liu­min työ­tä. Rau­ha­nyh­dis­tys­ten sään­tö­jen mu­kaan nii­den kes­kei­sin teh­tä­vä on pi­tää esil­lä Ju­ma­lan sa­naa muun mu­as­sa seu­ro­ja jär­jes­tä­mäl­lä.

Seu­ro­jen li­säk­si rau­ha­nyh­dis­tyk­set jär­jes­tä­vät mo­nen­lais­ta muu­ta­kin toi­min­taa, esi­mer­kik­si lap­si- ja nuo­ri­so­työ­tä sekä di­a­ko­ni­a­työ­tä. Kai­ken työn ta­voit­tee­na on tu­kea Ju­ma­lan las­ten us­koa ja kut­sua epä­us­koi­sia Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.

Evan­ke­liu­mi on ih­meel­li­nen Ju­ma­lan voi­ma, joka tuo pe­las­tuk­sen kai­kil­le, jot­ka sen us­ko­vat (Room. 1:16). Sen esil­lä pi­tä­mi­nen on ar­vo­kas ja tär­keä teh­tä­vä. Jo­kai­nen yk­sit­täi­nen us­ko­vai­nen voi osal­lis­tua tä­hän työ­hön; joku esi­mer­kik­si sä­es­tä­jä­nä, keit­ti­ön työn­te­ki­jä­nä, sa­nan­pal­ve­li­ja­na tai jää­te­lön myy­jä­nä.

Paa­va­li muis­tut­taa, et­tä Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa on mo­nen­lai­sia pal­ve­lu­teh­tä­viä, mut­ta Her­ra on sama. Pyhä Hen­ki ko­ko­aa seu­ra­kun­nan, joka on Kris­tuk­sen ruu­mis maan pääl­lä. Täs­sä ruu­miis­sa jo­kai­sel­la jä­se­nel­lä on oma teh­tä­vän­sä. (1. Kor. 12:5–18.) Sen jä­se­ne­nä saam­me pal­vel­la Ju­ma­laa ja lä­him­mäi­si­äm­me.

Pek­ka Ait­ta­kum­pu

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 2/2015