Suurta sovituspäivää on usein kutsuttu Vanhan testamentin pitkäksiperjantaiksi. Israelin kansan keskuudessa kyseiseen päivään sisältyi Herran Moosekselle antaman määräyksen mukaan paastoaminen sekä ylimmäisen papin toimittama sovitusuhri. Päivää vietettiin kerran vuodessa, seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä (3. Moos. 23:26–27).
Sydämen paasto
Uudessa testamentissa on selkeä evankeliumikirjoittajien kuvaus pitkästäperjantaista ja siihen liittyvästä Uhrikaritsasta, Jeesuksesta (Mark. 15:21–32). Pitkäänperjantaihin ja pääsiäistä edeltävään aikaan liittyy myös meillä tämän päivän kristityillä paaston aika.
Paastonaikaan liittyy katumusta syntiemme tähden. Saamme myös tutkia Jumalan pyhyyttä ja rakkautta, joka näkyy Kristuksen kärsimisessä ja kuolemassa. Sydämen kristitty ymmärtää uskon kautta, että sydämen paasto on ulkonaisia merkkejä tärkeämpää. Paastonajan loppuosaa voi kutsua syvän paaston vaiheeksi, jolloin on tärkeää muistaa Kristuksen kärsimystä. Hän kantoi syntimme ja hänet uhrattiin meidän puolestamme.
Kaikkein pyhin
Suuren sovituspäivän sovituksen toimitti ylimmäinen pappi. Vain Aaron pappina saattoi mennä pyhäkköteltan sisäosaan väliverhon taakse, liitonarkun eteen. Hänen tuli peseytyä ja pukeutua tullessaan kaikkein pyhimpään. Hän tuli suorittamaan sovitusmenoja itsensä, sukunsa ja kansansa edestä (3. Moos. 16:17).
Heprealaiskirjeessä on kuva ylimmäisestä papista, Jeesuksesta (Hepr. 4:14). Hän on kulkenut kärsimystien Uhrikaritsana. Hän on avannut tien kaikkein pyhimpään. Hänen kauttaan kulkee tie Isän kotiin, taivaaseen. ”Jeesus vastasi: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6.)
Heprealaiskirjeen kirjoittaja kuvaa kaikkein pyhintä, jossa liitonarkku sijaitsi. Liitonarkussa oli mannaa sisältävä astia ja Aaronin sauva, joka puhkesi lehteen, sekä liiton taulut (Hepr. 9:4). Aaron priiskoitti sonnin verta sekä syntiuhripukin verta liitonarkun päälle ja arkun eteen maahan. Samoin hänen tuli toimittaa uhrieläinten verellä koko pyhäkön ja ulkona olevan alttarin puhdistusmenot. (3. Moos. 16:14–19.)
Jeesuksen puhdistava veri
Kuva Vanhan liiton pyhäkköteltan ja kaikkein pyhimmän sekä alttarin priiskoituksesta on tärkeä. Kyseessä on esikuva Uuden liiton veren priiskoituksesta. Jumalan ainoan Pojan, Jeesuksen, veri on vuotanut Golgatalla meidän ja kaikkien ihmisten puolesta. Hänen valtakunnassaan yhä kuulutetaan Pyhän Hengen anteeksiantamuksen sanomaa hänen nimessään ja veressään. Armoalttarin äärellä saa katuva syntinen kuulla Uhrikaritsan eli Jeesuksen veren äänen.
Pitkänperjantain tapahtumat kuvaavat, kuinka keskipäivän aikaan aurinko pimeni ja pimeys tuli maan ylle. Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. (Luuk. 23:44–45.) Jeesuksen ristinkuoleman merkitys on suuri. Tie pyhäkköteltassa väliverhon taakse, kaikkein pyhimpään, oli avautunut ylimmäisen papin, Jeesuksen, ristinkuoleman kautta.
Synnitön uhri
Israelin kansa ja papit viettivät jumalanpalvelusta ja uhrasivat erilaisia polttouhreja syntiensä tähden päivittäin. Vuosittain oli myös tämä suuri sovituspäivä. Aaronin tehtävänä oli puhdistusmenojen jälkeen ottaa elävä pukki. Aaronin tuli laittaa kädet tämän ylle ja tunnustaa siinä israelilaisten kaikki synnit. Pukki sai kantaa israelilaisten synnit asumattomille seuduille. (3. Moos.16:20–21.)
Ylimmäinen pappi oli samalla tavalla syntinen kuin muutkin papit ja kansa. Mutta Jeesus oli synnitön: ”Toisin kuin muiden ylipappien, hänen ei tarvitse päivittäin uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien sovittamiseksi. Hän on antanut kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä.” (Hepr. 7:27.) Kristuksen sovitustyön tähden ei enää tarvita Vanhan liiton uhrijumalanpalveluksen kaltaisia ulkonaisia uhrimenoja. Kristus on Jumalalle kelpaava, täydellinen ja ikuisesti pätevä uhri.
Taivaan mannan omistajia
Jumalan ainoa Poika, Jeesus Kristus, on kantanut syntikuormamme. Kaikkeen, mikä on Jeesuksen verellä sovitettu, voi liittää jumalanpalveluksemme synnintunnustuksen sanat: Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää syntimme (Ps. 103:12). Kolmannen Mooseksen kirjan kuvaus puhdistusmenoista ja sovituksesta tuovat väistämättä sydämeen myös Ilmestyskirjan kuvan uskovaisista, jotka ovat osallisia Pyhän Hengen pappeina evankeliumin työstä ja elävästä jumalanpalveluksesta.
Uskovaiset saavat itse omistaa taivaan mannaa, syntien anteeksiantamusta: ”Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? – – Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin, ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen” (Ilm. 7:13–15).
Juha Seppälä
Tekstissä käsitellään seuraavaa raamatunkohtaa: 3. Moos. 16
Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 4/2014.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys