Mikä oh­jaa si­nun elä­mää­si ja va­lin­to­ja­si? Mikä on elä­mäs­sä­si tär­kein­tä? Mo­ni­ar­voi­sen, ih­mi­sen omaa va­lin­nan­va­paut­ta ja yk­si­löl­li­syyt­tä ko­ros­ta­van ajan kes­kel­lä ei ole ai­na help­poa rat­kais­ta, mikä mi­nul­le tai lä­hei­sil­le­ni oli­si hy­väk­si. No­pea tek­no­lo­gi­nen ke­hi­tys on joh­ta­nut sii­hen, et­tä kaik­ki tie­to ja in­for­maa­tio – sekä hyvä et­tä va­hin­gol­li­nen – on kaik­kien saa­ta­vil­la.

Va­lin­to­jen te­ke­mi­nen ih­mi­sen elä­mään ei ole kui­ten­kaan tul­lut vas­ta tek­no­lo­gi­sen ke­hi­tyk­sen myö­tä. Ih­mi­nen on ai­na jou­tu­nut va­lit­se­maan hy­vän ja pa­han vä­lil­lä, pa­ra­tii­sis­ta saak­ka. Raa­ma­tus­ta löy­tyy esi­merk­ke­jä sii­tä, mi­ten ih­mi­set ovat eri ai­koi­na on­nis­tu­neet täs­sä va­lin­nas­sa. Rat­kai­se­vaa näis­sä ti­lan­teis­sa on ol­lut sy­dä­men tila, sy­dä­men us­ko. Moo­ses va­lit­si suu­rem­mak­si rik­kau­dek­si Ju­ma­lan lap­sen osan kuin ajal­li­sen ta­va­ran, me­nes­tyk­sen ja nau­tin­non, kos­ka hä­nen elä­mään­sä oh­ja­si sy­dä­men us­ko ja us­koon liit­ty­vä pää­mää­rä, ian­kaik­ki­nen elä­mä. Fa­ra­on ho­vis­sa toi­mi­nut Joo­sef­kaan ei voi­nut suos­tua Po­ti­fa­rin vai­mon hou­ku­tuk­siin, kos­ka hän ei ha­lun­nut rik­koa Ju­ma­laan­sa vas­taan.

Vas­taa­van­lai­sen va­lin­nan jou­tui te­ke­mään Da­niel, kun hä­nen oli­si tul­lut suos­tua epä­ju­ma­lan ku­mar­ta­mi­seen ja luo­pua elä­vän Ju­ma­lan pal­ve­le­mi­ses­ta. Hep­re­a­lais­kir­jees­sä sa­no­taan­kin, et­tä il­man us­koa ku­kaan ei ole Ju­ma­lan mie­len mu­kai­nen (Hepr. 11:6). Us­ko avaa myös ym­mär­ryk­sen sii­tä, et­tä elä­mä on ko­ko­naan Ju­ma­lan lah­jaa. Ju­ma­la an­taa elä­män ja ot­taa sen pois. Ih­mi­sel­lä ei ole oi­keut­ta puut­tua Ju­ma­lan luo­mis­työ­hön ei­kä elä­män jat­ku­mi­seen.

Us­ko ei ole mil­tään osin ih­mi­sen ai­kaan­saan­nos, vaan se­kin on Ju­ma­lan lah­ja. Me kaik­ki olem­me saa­neet sen syn­ty­mäs­säm­me. Mo­net ovat me­net­tä­neet elä­vän us­kon myö­hem­mäs­sä elä­mäs­sään syn­nin ja epä­us­kon täh­den. Us­kon me­net­tä­mi­nen mer­kit­see oi­ke­an suun­nan me­net­tä­mis­tä elä­mäs­sä. Enää ei ole pää­mää­rä­nä ian­kaik­ki­nen elä­mä. Ih­mi­nen jou­tuu elä­mään maa­il­mas­sa il­man Ju­ma­laa. Us­kon osal­li­suu­teen ja Ju­ma­lan yh­tey­teen on kui­ten­kin mah­dol­lis­ta pääs­tä uu­del­leen us­ko­mal­la Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mis­sa kaik­ki syn­nit an­teek­si. Evan­ke­liu­min us­ko­ja saa sy­dä­meen­sä Py­hän Hen­gen to­dis­ta­maan Ju­ma­lan lap­sen osas­ta ja oh­jaa­maan Ju­ma­lan tah­don mu­kai­seen elä­mään (Ef. 1:13,14; Tiit. 2:12).

Mo­ni­ar­voi­sen ja no­pe­as­ti muut­tu­van maa­il­man kes­kel­lä on tur­val­lis­ta us­koa ja teh­dä elä­män­va­lin­to­ja luot­ta­en Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen. Jee­suk­sen ope­tuk­sen mu­kai­ses­ti kan­nat­taa va­li­ta sitä mikä kiin­nit­tää lu­jem­min Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja hä­nen van­hurs­kau­teen­sa (Matt. 6:33). Kun sy­dä­men aar­tee­na on elä­vä us­ko, se oh­jaa elä­määm­me.

Han­nu Kal­lun­ki

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 15.3.2017