On helppo sanoa, että kaikki on Jumalan lahjaa, mutta mahdotonta käsittää, mitä kaikkea se merkitsee. Kuin pintaraapaisuna voimme ajatella vaikkapa maailmankaikkeuden tähtitieteellistä mittakaavaa, maanpäällisen elämän mikroskooppisen pieniä ”rakennuspalikoita”, solujen kemiallisia reaktioita tai luonnonlakien välttämättömyyttä. Kaiken tämän luoja ja ylläpitäjä on Jumala. Jumala on antanut meille jokaiselle myös ainutlaatuiset, yksilölliset lahjat, omat luonteenpiirteemme ja persoonallisuuden.
Emme aina tunnista Jumalan lahjojen runsautta. Helposti ylpeilemme onnistumisillamme ja saavutuksillamme. Unohdamme, että ”jokainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi” (Jaak. 1:17). Psalmin jakeet avaavat silmiämme: ”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.” (Ps. 8:4–5.)
Opettaessaan Isä meidän -rukouksen jokapäiväisen leivän pyyntöön liittyvistä merkityksistä Luther kirjoittaa: ”Jumala antaa pyytämättäkin jokapäiväisen leivän kaikille, myös pahoille ihmisille”. Jokapäiväisen leivän lahjat pitävät sisällään kaiken sen, ”mitä ruumiimme ravinnokseen ja muuten välttämättä tarvitsee. Siihen kuuluu ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja, raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnollinen palvelusväki, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, suotuisat säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen”. Tämä kaikki on Jumalan lahjaa. Paavali muistuttaa: ”Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä.” (1. Tim. 6:7–8.)
Kaiken tämän yläpuolelle asettuu suurin lahja, jonka Jumala on ihmiskunnalle antanut: Vapahtajamme valmistama lunastus- ja sovitustyö. Tämän lahjan omistajana ihminen saavuttaa iankaikkisen elämän taivaassa. Kirkastaessaan ihmisille Messiasta ja elävän uskon lahjaa Johannes Kastaja totesi, että ”ei kukaan voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta” (Joh. 3:27). Paavali kirjoitti samasta asiasta: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja”. (Ef. 2:8.) Ajalliset lahjat jäävät kerran tänne, mutta elävä usko tuo pelastuksen. Tällaisesta lahjasta kannattaa pitää kiinni Jumalan voiman avulla.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys