Ju­ma­la on pai­na­nut ih­mi­sen sy­dä­meen kai­puun Ju­ma­lan puo­leen. Kaik­ki­na ai­koi­na ja kai­kis­sa kult­tuu­reis­sa se on nä­ky­nyt kor­ke­am­man voi­man et­si­mi­se­nä ja pal­vo­mi­se­na. Ny­kyi­nen tie­tee­seen no­jaa­va ih­mi­nen­kään ei pys­ty tätä kai­puu­ta pois­ta­maan. Kai­puun ai­heut­taa sie­lu, jon­ka Ju­ma­la luo­mi­ses­sa aset­ti ih­mi­sen sy­dä­meen.

Moni et­sii tä­hän kai­puu­seen vas­taus­ta. Ny­kyi­sin muo­tia ovat eri­lai­set hen­ki­syy­den muo­dot. Ne tuo­vat kui­ten­kin vain ly­hy­tai­kais­ta hy­vän olon tun­net­ta, Ju­ma­lan rau­haa niis­tä ei löy­dy.

Moni et­sii sy­dä­men rau­haa kris­til­li­sis­tä pe­rin­teis­tä. Ne ovat­kin vaa­li­mi­sen ar­voi­sia. On hyvä, et­tä kuu­lum­me kirk­koon, käym­me ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa ja eh­tool­li­sel­la, lu­em­me Raa­mat­tua ja ope­tam­me lap­sil­le il­ta­ru­kouk­sen. Il­man sy­dä­men us­koa ta­pak­ris­til­li­syys jää kui­ten­kin pin­nal­li­sek­si. ”Kir­jain näet tuo kuo­le­man, mut­ta Hen­ki te­kee elä­väk­si” (2. Kor. 3:6).

On oi­kein nou­dat­taa la­ke­ja, käyt­täy­tyä kun­ni­oit­ta­vas­ti toi­sia koh­taan ja teh­dä di­a­ko­ni­aa. Joku voi myös pyr­kiä nou­dat­ta­maan kris­til­li­syy­den ta­po­ja ja ope­tus­ta ja aja­tel­la näin ole­van­sa Ju­ma­lal­le kel­paa­va. Paa­va­li opet­ti kui­ten­kin: ”Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ei ole syö­mis­tä ei­kä juo­mis­ta, vaan van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa, jot­ka Pyhä Hen­ki an­taa” (Room. 14:17).

Ih­mi­sen hen­ki­nen ja hen­gel­li­nen et­sin­tä ei pää­ty, el­lei hän löy­dä sy­dä­mel­leen Ju­ma­lan rau­haa. Tämä rau­ha on löy­det­tä­vis­sä Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­min kaut­ta.

Elä­vä kris­til­li­syys on sy­dä­men kris­til­li­syyt­tä. Sy­dä­men us­ko avaa nä­kö­a­lan, jos­ta Paa­va­li kir­joit­ti: ”Hen­ki it­se to­dis­taa yh­des­sä mei­dän hen­kem­me kans­sa, et­tä olem­me Ju­ma­lan lap­sia” (Room. 8:16).

Sy­dä­men kris­til­li­syys ei ole or­ga­ni­saa­ti­ok­ris­til­li­syyt­tä. Jä­se­nyys ju­ri­di­ses­sa or­ga­ni­saa­ti­os­sa ei pe­las­ta, vaan us­ko. Us­ko oh­jaa sit­ten tois­ten us­ko­vien, Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan yh­tey­teen.

Jou­lun sa­no­ma muis­tut­taa mei­tä Va­pah­ta­jan so­vi­tus­työs­tä. En­ke­lien vies­ti pai­me­nil­le oli: ”Minä il­moi­tan teil­le ilo­sa­no­man, suu­ren ilon koko kan­sal­le. Tä­nään on teil­le Daa­vi­din kau­pun­gis­sa syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja. Hän on Kris­tus, Her­ra.” (Luuk. 2:10–11.)

Elä­vä jou­lun evan­ke­liu­mi an­taa sy­dä­mel­le rau­han: jou­lun rau­han ja ker­ran myös ikui­sen rau­han.