Ter­veys on suu­ri Ju­ma­lan lah­ja. Se voi tun­tua elä­mäs­sä it­ses­tään­sel­vyy­del­tä. Sen ar­vo kir­kas­tuu usein vas­ta sil­loin, kun it­se tai joku lä­hei­nen sen me­net­tää. Jos­kus sai­raus tu­lee esil­le vä­hi­tel­len, toi­si­naan hy­vin äkil­li­ses­ti. Jo pie­ni, ohi­me­ne­vä­kin sai­raus kuor­mit­taa elä­mää.

Kes­kel­läm­me elää ih­mi­siä, joil­la on ter­vey­teen liit­ty­viä huo­lia tai osal­la di­ag­noo­si sai­rau­des­ta. Ter­vey­des­tä luo­pu­mi­nen on vai­ke­aa ja sai­raus tuo usein muu­tok­sia, jot­ka vai­kut­ta­vat ih­mi­sen jo­ka­päi­väi­seen elä­mään. Täl­löin on hyvä, jos vie­rel­lä on lä­him­mäi­siä kul­ke­mas­sa rin­nal­la.

Oli­pa ky­sy­myk­ses­sä fyy­si­nen tai hen­ki­nen sai­ras­tu­mi­nen, se muut­taa myös lä­heis­ten elä­mää. Kun sai­ras­tu­neen elä­mä ei ole­kaan tu­tuil­la rai­teil­la, se voi tuo­da neu­vot­to­muut­ta ja avut­to­muut­ta. Ny­kyi­nen lää­ke­tie­de ja ter­vey­den­hoi­to sekä eri­lai­set ver­tais­tu­ki­ryh­mät tar­jo­a­vat pal­jon apua eri­lai­sis­sa ky­sy­myk­sis­sä elä­vil­le.

On luon­nol­lis­ta, et­tä elä­män kuor­man ja ris­ti­rii­to­jen kes­kel­lä ih­mi­nen tun­tee huol­ta ja jopa ah­dis­tus­ta. Jo­kai­nen ko­kee vai­keu­det omal­la ta­val­laan. Jos ne jää­vät pit­kä­ai­kai­sik­si tun­ne­ti­loik­si ja al­ka­vat hai­ta­ta ta­va­no­mais­ta ar­kie­lä­mää, on tär­ke­ää ha­keu­tua avun pii­riin. Mo­net vai­keu­det voi­daan ajan mit­taan voit­taa, mut­ta jos­kus ne ovat mu­ka­na kau­an tai py­sy­väs­ti.

On mer­ki­tyk­sel­lis­tä pu­hua elä­män kuor­mis­ta avoi­mes­ti ja löy­tää it­sel­leen kul­loi­seen­kin ti­lan­tee­seen so­pi­va elä­män­ryt­mi. Oli­pa elä­män­ti­lan­ne mikä hy­vän­sä, ar­jen ryt­min yl­lä­pi­tä­mi­nen aut­taa eteen­päin. Omien ar­vo­jen­sa ja ta­voit­tei­den­sa poh­ti­mi­nen tuo sel­keyt­tä ja hel­pot­taa eteen tu­le­vis­sa va­lin­ta­ti­lan­teis­sa.

Raa­ma­tus­sa on esi­merk­ke­jä ki­peis­tä elä­män­vai­heis­ta ja kuor­mit­ta­vis­ta elä­män­ti­lan­teis­ta. Mo­nes­sa vai­ke­as­sa vai­hees­sa on tur­va löy­ty­nyt Ju­ma­las­ta. Ih­mi­sel­le on avau­tu­nut, et­tä Ju­ma­la pi­tää huo­len ei­kä mi­tään ta­pah­du Ju­ma­lan sal­li­mat­ta. Lu­kui­sat psal­mit ku­vaa­vat kau­niil­la ta­val­la sen, mi­ten elä­män myrs­kyis­sä ih­mi­set ovat ko­ke­neet ih­meel­lis­tä Ju­ma­lan siu­naus­ta ja joh­da­tus­ta.

Vaik­ka us­ko ei suo­jaa ko­et­te­le­muk­sil­ta ja sai­rau­del­ta, sil­lä on elä­mää suo­je­le­va vai­ku­tus. Ju­ma­lan lap­si saa ol­la evan­ke­liu­min hoi­dos­sa, jos­sa kuu­luu Ju­ma­lan rak­kaus.

Ju­ma­lan sana loh­dut­taa heik­koa ja elä­män ka­ri­kois­sa kul­ke­nut­ta: ”Mi­nun ar­mo­ni riit­tää si­nul­le. Voi­ma tu­lee täy­del­li­sek­si heik­kou­des­sa”. (2. Kor. 12:9)

Ol­li Lohi

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 9.10.2019

Ku­vi­tus­ku­va: Heik­ki Vuo­no­ka­ri