Syr­jäy­ty­mi­nen on yk­si suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan mer­kit­tä­vis­tä haas­teis­ta. Sil­lä tar­koi­te­taan yh­teis­kun­nal­lis­ta huo­no-osai­suut­ta, joka voi ol­la seu­raus­ta muun mu­as­sa työt­tö­myy­des­tä, köy­hyy­des­tä, päih­teis­tä tai mie­len­ter­vey­son­gel­mis­ta. Syr­jäy­ty­mi­sen koh­dal­la pu­hu­taan usein osat­to­muu­des­ta, joka vies­tii sii­tä, et­tä ih­mi­nen ei enää ky­ke­ne täy­si­pai­noi­ses­ti osal­lis­tu­maan yh­teis­kun­nan toi­min­toi­hin. Va­li­tet­ta­vaa on, et­tä syr­jäy­ty­mi­nen on usein myös yli­su­ku­pol­vis­ta eli se saat­taa siir­tyä van­hem­mil­ta lap­sil­le.

Yh­te­nä si­vis­tys­val­ti­on ja hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­nan mit­ta­ri­na pi­de­tään sitä, mi­ten hy­vin se huo­leh­tii hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ole­vis­taan. Vah­vis­ta­mal­la ih­mi­sen osal­li­suut­ta ja toi­mi­juut­ta yh­teis­kun­nan jä­se­ne­nä eh­käis­tään sa­mal­la hä­nen syr­jäy­ty­mis­tään. Kun kris­tit­ty ru­koi­lee päät­tä­jien ja esi­val­lan puo­les­ta, hän voi pyy­tää, et­tä päät­tä­jil­lä oli­si yh­tei­nen tah­to pa­ran­taa syr­jäy­ty­nei­den ase­maa yh­teis­kun­nas­sa.

Myös rau­ha­nyh­dis­tys­ten toi­min­nas­sa on tär­ke­ää, et­tä ih­mi­sel­lä on ai­to mah­dol­li­suus ol­la sii­nä mu­ka­na elä­män­ti­lan­tees­ta riip­pu­mat­ta. On hyvä ajoit­tain kiin­nit­tää huo­mi­o­ta sii­hen, et­tei­vät toi­min­ta ja tie­do­tus kes­ki­ty lii­ak­si va­rain­ke­ruun ym­pä­ril­le. Se voi joh­taa ti­lan­tee­seen, jos­sa ta­lou­del­li­ses­sa ah­din­gos­sa ole­van tai jak­sa­mi­sen­sa kans­sa kamp­pai­le­van on vai­kea löy­tää it­sel­leen omaa paik­kaa. Vai­keuk­sien kes­kel­lä ih­mi­nen voi teh­dä täl­lai­sis­ta asi­ois­ta it­sel­leen tar­peet­to­mia us­ko­mi­sen es­tei­tä.

Kun ih­mi­nen on vaa­ras­sa syr­jäy­tyä, hän saat­taa eris­täy­tyä. Oma elä­män­ti­lan­ne voi ai­heut­taa hä­pe­än ja ar­vot­to­muu­den tun­tei­ta. Pit­kään jat­ku­nut ko­ro­na­pan­de­mia on vai­keut­ta­nut syr­jäy­ty­mis­ris­kis­sä ole­vien ti­lan­net­ta. Moni yk­si­näi­nen ja syr­jään ve­täy­ty­vä ih­mi­nen saat­taa sil­ti si­sim­mäs­sään kai­va­ta tu­le­van­sa löy­de­tyk­si. Kris­tit­ty saa ru­koil­la it­sel­leen roh­keut­ta ja nöy­ryyt­tä lä­hes­tyä täl­lais­ta lä­him­mäis­tä. Ju­ma­la on lu­van­nut kuul­la ru­kouk­sem­me (Matt. 7:11).

Ad­ven­tin ai­ka val­mis­taa tie­tä jou­luun. Sa­maan ai­kaan mo­nien ih­mis­ten nä­kö­a­laa su­men­ta­vat elä­män krii­sit ja ko­et­te­le­muk­set. Raa­ma­tun sa­no­ma neu­voo mei­tä omien jou­lu­val­mis­te­lui­dem­me kes­kel­lä muis­ta­maan apua tar­vit­se­vat lä­him­mäi­sem­me. Jee­sus it­se opet­taa: “To­ti­ses­ti: kai­ken, min­kä te olet­te teh­neet yh­del­le näis­tä vä­häi­sim­mis­tä vel­jis­tä­ni, sen te olet­te teh­neet mi­nul­le” (Matt. 25:40). Saam­me roh­kais­ta toi­si­am­me us­ko­maan sii­hen lu­pauk­seen, et­tä jou­lun sa­no­ma kuu­luu kai­kil­le. Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä saar­nat­tu evan­ke­liu­mi loh­dut­taa ja an­taa elä­mään uu­den nä­kö­a­lan.