JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Vanhurskaan rukous on voimallinen

Matkaevääksi
1.5.2024 6.00

Juttua muokattu:

30.4. 13:49
2024043013495820240501060000

Juha Ai­ras

Mil­loin muis­tat ru­koil­lee­si? Tun­sit­ko kii­tol­li­suut­ta? Oli­ko si­nul­la hätä tai pel­ko? Olit­ko uu­den edes­sä epä­tie­toi­nen? Ha­lu­sit­ko ru­koil­la ys­tä­vä­si puo­les­ta?

Raa­mat­tu kan­nus­taa mei­tä ru­koi­le­maan ja kiit­tä­mään. Suur­ten vai­keuk­sien kes­kel­lä saam­me apua ru­kouk­ses­ta (Jaak. 5:13).

Kau­an sit­ten sai­ras­tuin va­ka­vas­ti. Lää­kä­ri­ni to­te­si, et­tä saa­tan pian kuol­la. Pel­kä­sin it­se­ni ja per­hee­ni puo­les­ta. Odo­tel­les­sa­ni hoi­toon pää­syä mo­net ys­tä­vät ot­ti­vat yh­teyt­tä ja ker­toi­vat ru­koil­leen­sa puo­les­tam­me. Koin konk­reet­ti­ses­ti, kuin­ka ru­kouk­set kan­toi­vat. Saa­toin läh­teä leik­kauk­seen tur­val­li­sel­la mie­lel­lä. Läh­ties­sä­ni laa­din lai­na­pa­pe­rit seu­raa­van ke­sän ta­lo­han­ket­tam­me var­ten. Ju­ma­la an­toi tu­le­vai­suu­den ja toi­von (Jer. 29:11). Pel­ko otet­tiin pois.

Mie­lee­ni pa­laa usein muis­ti­ku­va pie­nen mö­kin pi­hal­ta yli kuu­den­kym­me­nen vuo­den ta­kaa. Van­ha mies, uk­ki­ni, roik­kui iso­ko­kois­ten mies­ten kau­las­sa mök­kin­sä pi­ha­por­til­la. Hän saat­te­li poi­ki­aan. Seu­ra­sin vie­res­tä, kuin­ka isä hy­väs­te­li läh­ti­jöi­tä. Hän ker­toi jo­kai­sel­le erik­seen ru­koil­leen­sa mum­mi­ni kans­sa poi­kien­sa puo­les­ta, et­tä he löy­täi­si­vät ta­kai­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.

Van­ha isä kuo­li. Ju­ma­la he­rät­ti yh­den po­jan tun­non ja hän sai pa­ran­nuk­sen ar­mon. Uk­ki­ni ja pal­jon ai­em­min kuol­lut mum­mi­ni ei­vät sitä tääl­lä ajas­sa näh­neet. Esi­ru­kouk­sen voi­ma on mer­kil­li­nen.

Ru­kous on sy­dä­men pu­het­ta Ju­ma­lan kans­sa. Se ei ole vel­vol­li­suus ei­kä pak­ko. Me saam­me pu­hel­la asi­ois­tam­me Ju­ma­lal­le kuin rak­kaal­le isäl­le: ”Ab­ba, ra­kas Isä!” (Gal. 4:6.) Elä­män kii­reis­sä koen, et­tä ru­kouk­seen hil­jen­ty­mi­nen on jos­kus vai­ke­aa. Vai­ke­aa se oli Jee­suk­sen ope­tus­lap­sil­le­kin. He pyy­si­vät: ”Her­ra, ope­ta mei­tä ru­koi­le­maan” (Luuk. 11:1). Jee­sus opet­ti heil­le Her­ran ru­kouk­sen, jos­sa pyy­däm­me eväi­tä sekä ajal­li­seen elä­määm­me et­tä us­kol­lem­me.

Van­hurs­kaan ru­kous on voi­mal­li­nen ja se saa pal­jon ai­kaan (Jaak. 5:16). Ru­kouk­sen voi­ma ei ole mei­dän tai­dois­sam­me. Meil­lä on kui­ten­kin mah­dol­li­suus muis­taa lä­hei­si­äm­me, lap­si­am­me ja las­ten­lap­si­am­me, kun ker­rom­me omis­ta asi­ois­tam­me Ju­ma­lal­le.

Ru­kous aut­taa kes­tä­mään ko­et­te­le­muk­sis­sa ja kiu­sauk­sis­sa. Jee­sus it­se sa­noo: ”Mitä iki­nä te ru­kouk­ses­sa pyy­dät­te, us­ko­kaa, et­tä olet­te sen jo saa­neet, ja se on tei­dän” (Mark. 11:24). Em­me eh­kä saa vas­taus­ta ru­kouk­siim­me vä­lit­tö­mäs­ti, mut­ta Ju­ma­la vas­taa ai­ka­naan. Koen, et­tä olen saa­nut enem­män kuin olen ym­mär­tä­nyt edes toi­voa.

Saam­me edel­leen ru­koil­la, et­tä Ju­ma­la an­tai­si meil­le nöy­ryyt­tä tyy­tyä hä­nen tah­toon­sa ja var­je­li­si mei­dät kai­kes­ta pa­has­ta. Pyy­däm­me, et­tä hän aut­tai­si löy­tä­mään val­ta­kun­tan­sa ja säi­ly­mään hä­nen lap­si­naan.