Ilk­ka Ha­ku­li­nen

Ab­ra­ham Mas­low oli yh­dys­val­ta­lai­nen psy­ko­lo­gi. Hä­nen ke­hit­tä­mäs­sään tun­ne­tus­sa vii­si­por­tai­ses­sa tar­ve­hie­rar­ki­as­sa poh­jim­mai­si­na ovat säi­ly­mi­sen ja tur­val­li­suu­den pe­rus­tar­peet. Il­man nii­tä ih­mi­sel­lä ei ole voi­ma­va­ro­ja yh­teen­kuu­lu­vuu­den li­sää­mi­seen, ar­vo­nan­non hank­ki­mi­seen, it­sen­sä to­teut­ta­mi­seen tai ky­ky­jen­sä ke­hit­tä­mi­seen.

Kä­sit­te­lee­kö Raa­mat­tu tur­val­li­suu­sa­si­oi­ta? Ne­tis­tä löy­ty­väs­tä Raa­ma­tus­ta löy­tyy ha­ku­sa­nal­la ”tur­va” 349 osu­maa. Jos kat­se­li­sim­me laa­jem­pia asi­a­ko­ko­nai­suuk­sia, tur­val­li­suus oli­si ta­val­la tai toi­sel­la esil­lä vie­lä huo­mat­ta­vas­ti use­am­mis­sa pai­kois­sa.

Heti Raa­ma­tun al­ku­lu­vuis­sa ker­ro­taan Noo­as­ta, joka ra­ken­si ar­kin Her­ran käs­kys­tä ja vei sin­ne eläin­kun­nan ohel­la lä­hei­sen­sä tur­vaan (1. Moos. 7:7–9).

Kun kan­san­joh­ta­ja Moo­ses siu­na­si ja hy­väs­te­li Is­ra­e­lin hei­mot, hän muis­tut­ti tär­keim­mäs­tä ja en­nen kaik­kea ian­kaik­ki­ses­ta tur­vas­ta: ”Si­nun tur­va­si on iki­ai­ko­jen Ju­ma­la, si­nua kan­ta­vat ikui­set kä­si­var­ret” (5. Moos. 33:27).

Daa­vi­dia puo­les­taan uh­ka­si mo­nien vi­hol­lis­ten li­säk­si Saul. Kun Her­ra var­je­li Daa­vi­dia, tämä kir­joit­ti pit­kän voit­to- ja kii­tos­lau­lun (Ps. 18; 2. Sam. 22). Daa­vid koki tär­keim­mäk­si Her­ran suo­man tur­van: ”Ju­ma­la­ni, si­nuun minä tur­vau­dun, sinä olet kal­lio, olet kil­pe­ni, pe­las­tuk­se­ni sar­vi, olet vuo­ri ja tur­va­paik­ka” (2. Sam. 22:3). Sa­nat oli­vat täyn­nä kii­tos­ru­kous­ta.

Ru­koi­le­mi­nen on mah­dol­lis­ta ai­na ja kai­kis­sa ti­lan­teis­sa. Hä­dän voi huo­kais­ta jopa sa­nat­to­mas­ti. Mo­nien ah­dis­tus­ten ja jopa ver­tai­lun kiu­saus­ten tut­tu Asaf ek­syi het­kek­si ka­deh­ti­maan epä­us­kois­ten me­nes­tys­tä. Lo­pul­ta hän näki elä­män­sä sy­vim­män on­nen ja kes­tä­vim­män tur­van: ”Mut­ta mi­nun on­ne­ni on ol­la lä­hel­lä Ju­ma­laa, minä tur­vaan Her­raan, Ju­ma­laa­ni, ja ker­ron kai­kis­ta hä­nen te­ois­taan” (Ps. 73:28).

Va­pah­ta­ja ke­hot­ti us­kos­ta osat­to­mia kuu­li­joi­taan ha­ke­maan tur­vaa elä­män tär­keim­mäs­tä asi­as­ta: ”Ai­ka on täyt­ty­nyt, ja Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le; teh­kää pa­ran­nus ja us­ko­kaa evan­ke­liu­mi” (Mark. 1:15).

Us­kon lah­jan saa­neil­le op­pi­lail­leen Jee­sus muis­tut­ti, et­tä us­kon tu­lee myös säi­lyä tär­keim­pä­nä: ”Et­si­kää en­nen kaik­kea Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kas­ta tah­to­aan, niin teil­le an­ne­taan kaik­ki tä­mä­kin” (Matt. 6:33).

Ke­ho­tus on yhä voi­mas­sa. Sii­nä on op­pi­mis­ta koko elä­män ajak­si.