Las­se Ju­ti­la

Syn­nin­tun­to on vält­tä­mä­tön edel­ly­tys pa­ran­nuk­seen. Sik­si on tär­ke­ää, et­tä Ju­ma­lan sa­nan to­tuut­ta syn­nis­tä ja sen seu­rauk­sis­ta pi­de­tään esil­lä, vaik­ka ih­mi­set ei­vät ha­lu­ai­si sitä kuul­la.

Ju­ma­lan sa­nan val­keu­des­sa ih­mi­sen oma­tun­to va­lais­taan. Ju­ma­lan sana joko pa­ran­taa tai pa­hen­taa kuu­li­jan­sa.

Huo­ruu­den ja mur­han syn­tei­hin lan­gen­nut ku­nin­gas Daa­vid sai kuul­la Ju­ma­lan sa­nan to­tuu­den us­ko­vai­sen ys­tä­vän­sä Na­ta­nin pu­hut­te­lus­sa. Daa­vid nöyr­tyi nuh­te­lun al­la. Psal­mis­sa 51 Daa­vid ka­tuu ja tun­nus­taa syn­tin­sä näin sa­no­en: ”Si­nua vas­taan olen rik­ko­nut, olen teh­nyt vas­toin si­nun tah­to­a­si. Oi­kein teet, kun mi­nua nuh­te­let, ja syys­tä mi­nut tuo­mit­set.” (Ps. 51:6.) Hän pyy­tää ar­moa Ju­ma­lal­ta: ”Kään­nä kat­see­si pois syn­neis­tä­ni ja pyy­hi mi­nus­ta kaik­ki pa­hat te­ko­ni. Ju­ma­la, luo mi­nuun puh­das sy­dän ja uu­dis­ta mi­nut, an­na vah­va hen­ki.” (Ps. 51:11–12.) Daa­vid sai kuul­la Ju­ma­lan ar­mo­tuo­mi­on Na­ta­nin ju­lis­ta­ma­na. Daa­vid sai ko­kea Ju­ma­lan sa­nan ih­meel­li­sen pa­ran­ta­van voi­man.

Ku­nin­gas He­ro­des ja hä­nen vai­mon­sa He­ro­di­as kuu­li­vat to­tuu­den sa­naa Jo­han­nes Kas­ta­jan kaut­ta. Jo­han­nes nuh­te­li He­ro­des­ta syn­nin täh­den, kun He­ro­des oli ot­ta­nut vel­jen­sä vai­mon He­ro­di­aan vai­mok­seen. He­ro­di­as pa­hen­tui nuh­te­luun niin, et­tä hän myö­hem­min ti­lai­suu­den tul­len käs­ki sur­ma­ta Jo­han­nek­sen hä­nen pu­hei­den­sa täh­den. He­ro­di­as yrit­ti pa­e­ta Ju­ma­lan sa­nan tuo­mi­o­ta hank­kiu­tu­mal­la eroon to­tuu­den pu­hu­jas­ta. Syn­ti ja epä­us­ko oli­vat saa­neet val­lan hä­nen sy­dä­mes­sään.

Tä­nä­kin päi­vä­nä us­ko­vai­set ih­mi­set ju­lis­ta­vat Ju­ma­lan sa­nan to­tuut­ta Py­hän Hen­gen voi­mal­la. Ju­ma­lan sa­naan kuu­luu lain saar­na syn­nis­tä. Lain teh­tä­vä on he­rät­tää syn­nin­tun­to ja ajaa ih­mi­nen et­si­mään Ju­ma­lan ar­moa. Lain saar­na pa­hen­taa yl­pe­än ih­mi­sen, ja hän jää epä­us­kon ti­laan syn­tei­nen­sä. Nöy­rän sy­dän tai­puu lain nuh­te­lun al­la ka­tu­muk­seen, ja ih­mi­nen läh­tee et­si­mään Ju­ma­lan ar­moa. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta ju­lis­tet­ta­va su­loi­nen ar­mo­e­van­ke­liu­mi lu­paa syn­tin­sä tun­te­val­le ih­mi­sel­le kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Tä­män lu­pauk­sen us­ko­mal­la epä­us­koi­nen ih­mi­nen saa pa­ran­nuk­sen ar­mon ja pää­see Ju­ma­lan lap­sek­si. Pyhä Hen­ki liit­tää hä­net rak­kau­den si­tein Ju­ma­lan val­ta­kun­taan, elä­väk­si jä­se­nek­si Kris­tuk­sen ruu­mii­seen.

Ku­nin­gas Daa­vid löy­si ar­mol­li­sen Ju­ma­lan ja sai us­koa syn­tin­sä an­teek­si. Psal­mis­sa 103 Daa­vid ylis­tää ar­mol­lis­ta Ju­ma­laa: ”An­teek­si­an­ta­va ja lau­pi­as on Her­ra. Hän on kär­si­väl­li­nen ja hä­nen ar­mon­sa on suu­ri. Niin kuin isä ar­mah­taa lap­si­aan, niin ar­mah­taa Her­ra nii­tä, jot­ka pel­kää­vät ja ra­kas­ta­vat hän­tä.” (Ps. 103:8,13.)