Pixabay
Pixabay
Matti Kontkanen
Tiedätkö hellyttävämpää kuvaa kuin lapsi kävelemässä käsi isän kädessä? Jos rinnalla on vielä äiti, kuva huokuu entistä enemmän eheyttä ja turvallisuutta. Toisaalta kuva, jossa lapsi ja äiti surevat haudalla menetettyä puolisoa ja isää, koskettaa myös syvästi.
Isän menetys on ollut erityisen raskas koettelemus Vanhan testamentin ajan ihmisille. Ei ollut tukijärjestelmää, vaan apu perustui suvun ja läheisten armeliaisuuteen.
Armeliaisuus on Jumalan ominaisuus. Hengen hedelmänä Jumalan lapsetkin ovat tahtoneet osoittaa lähimmäisille armeliaisuutta. Jaakob viittaa kirjeessään orpojen ja leskien luona käymisellä juuri tähän.
Kahdeksankymmentä vuotta sitten suomalaisen perheen onnea ja yhtenäisyyttä uhkasivat sotatoimet. Vihollismaa oli liittoutunut siten, että muilta mailta oli vaikea saada puolustustukea. Sodissa kaatui 91 000 suomalaista sotilasta, sotaleskeksi jäi 30 000 puolisoa ja sotaorvoksi 55 000 lasta. Heidän asemansa oli tuon ajan Suomessakin tukala.
Suomalainen yhteiskunta on monella tapaa tukenut leskiä ja orpoja. Muun muassa Reisjärven opisto toimi sotien jälkeisinä vuosina orpokotina. Sotalesket ovat jo enimmäkseen mennyttä sukupolvea ja sotaorvotkin poissiirtyvää sukupolvea. Tosin menetys ja suru elävät vielä jälkipolvien sisimmässä.
Nykyään perheen onnea ja yhtenäisyyttä uhkaavat monet näkymättömät vaarat. Kun sielunvihollinen hyökkää, ei apua löydy sen liittolaisista, maailmasta ja turmellusta lihasta.
Kuningas Daavid näki naapuritalon katolla kylpevän Urian vaimon. Vihollinen sai Daavidin lankeamaan. Apua ei tullut järkeilystä, että asia ei tule kenenkään tietoon, eikä siitä, että Daavidilla on valta päättää omista asioistaan. Apu omantunnon vaivoihin tuli lopulta Jumalan valtakunnan evankeliumista.
Sielunvihollinen ei ole toimeton kodeissamme. Se tahtoo rikkoa rakkautta monin tavoin ja saa siinä usein voittoja. Apua ei saa maailmasta, joka tukee yksilön omaa päätäntävaltaa, eikä järkeilystä, joka kuumimmassa taistelussa asettuu lihan himojen puolelle.
Sielunvihollinen osaa tehdä myös hyökkäysvalmisteluja. Tiedon lisääntyessä ja sen saatavuuden lisääntyessä alamme helposti vikovalla mielellä analysoimaan puolisoa, perheenjäseniä ja itseämme. Se on otollinen maaperä rakkauden rikkoontumiselle.
Jumala sallii elämänkohtaloita, joissa lapset jäävät ilman vanhempaa ja puoliso ilman toista. Suru ja kaipaus on silloin suuri. Tunnesiteiden lisäksi vaurioituvat sosiaaliset ja taloudelliset siteet. Orpo kaipaa turvallista vanhempaa ja leski puoltajaansa.
Taivaan Isä suojelee. Hän on orpojen isä ja leskien puoltaja. ”Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla. Kun sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi. Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.” (Ps 73:23–26.)
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys