JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Orpojen isä ja leskien puoltaja

Matkaevääksi
19.5.2021 8.00

Juttua muokattu:

18.5. 16:23
2021051816234420210519080000

Pixabay

Pixabay

Mat­ti Kont­ka­nen

Tie­dät­kö hel­lyt­tä­väm­pää ku­vaa kuin lap­si kä­ve­le­mäs­sä käsi isän kä­des­sä? Jos rin­nal­la on vie­lä äi­ti, kuva huo­kuu en­tis­tä enem­män eheyt­tä ja tur­val­li­suut­ta. Toi­saal­ta kuva, jos­sa lap­si ja äi­ti su­re­vat hau­dal­la me­ne­tet­tyä puo­li­soa ja isää, kos­ket­taa myös sy­väs­ti.

Isän me­ne­tys on ol­lut eri­tyi­sen ras­kas ko­et­te­le­mus Van­han tes­ta­men­tin ajan ih­mi­sil­le. Ei ol­lut tu­ki­jär­jes­tel­mää, vaan apu pe­rus­tui su­vun ja lä­heis­ten ar­me­li­ai­suu­teen.

Ar­me­li­ai­suus on Ju­ma­lan omi­nai­suus. Hen­gen he­del­mä­nä Ju­ma­lan lap­set­kin ovat tah­to­neet osoit­taa lä­him­mäi­sil­le ar­me­li­ai­suut­ta. Jaa­kob viit­taa kir­jees­sään or­po­jen ja les­kien luo­na käy­mi­sel­lä juu­ri tä­hän.

Kah­dek­san­kym­men­tä vuot­ta sit­ten suo­ma­lai­sen per­heen on­nea ja yh­te­näi­syyt­tä uh­ka­si­vat so­ta­toi­met. Vi­hol­lis­maa oli liit­tou­tu­nut si­ten, et­tä muil­ta mail­ta oli vai­kea saa­da puo­lus­tus­tu­kea. So­dis­sa kaa­tui 91 000 suo­ma­lais­ta so­ti­las­ta, so­ta­les­kek­si jäi 30 000 puo­li­soa ja so­ta­or­vok­si 55 000 las­ta. Hei­dän ase­man­sa oli tuon ajan Suo­mes­sa­kin tu­ka­la.

Suo­ma­lai­nen yh­teis­kun­ta on mo­nel­la ta­paa tu­ke­nut les­kiä ja or­po­ja. Muun mu­as­sa Reis­jär­ven opis­to toi­mi so­tien jäl­kei­si­nä vuo­si­na or­po­ko­ti­na. So­ta­les­ket ovat jo enim­mäk­seen men­nyt­tä su­ku­pol­vea ja so­ta­or­vot­kin pois­siir­ty­vää su­ku­pol­vea. To­sin me­ne­tys ja suru elä­vät vie­lä jäl­ki­pol­vien si­sim­mäs­sä.

Ny­ky­ään per­heen on­nea ja yh­te­näi­syyt­tä uh­kaa­vat mo­net nä­ky­mät­tö­mät vaa­rat. Kun sie­lun­vi­hol­li­nen hyök­kää, ei apua löy­dy sen liit­to­lai­sis­ta, maa­il­mas­ta ja tur­mel­lus­ta li­has­ta.

Ku­nin­gas Daa­vid näki naa­pu­ri­ta­lon ka­tol­la kyl­pe­vän Uri­an vai­mon. Vi­hol­li­nen sai Daa­vi­din lan­ke­a­maan. Apua ei tul­lut jär­kei­lys­tä, et­tä asia ei tule ke­nen­kään tie­toon, ei­kä sii­tä, et­tä Daa­vi­dil­la on val­ta päät­tää omis­ta asi­ois­taan. Apu oman­tun­non vai­voi­hin tuli lo­pul­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mis­ta.

Sie­lun­vi­hol­li­nen ei ole toi­me­ton ko­deis­sam­me. Se tah­too rik­koa rak­kaut­ta mo­nin ta­voin ja saa sii­nä usein voit­to­ja. Apua ei saa maa­il­mas­ta, joka tu­kee yk­si­lön omaa pää­tän­tä­val­taa, ei­kä jär­kei­lys­tä, joka kuu­mim­mas­sa tais­te­lus­sa aset­tuu li­han hi­mo­jen puo­lel­le.

Sie­lun­vi­hol­li­nen osaa teh­dä myös hyök­käys­val­mis­te­lu­ja. Tie­don li­sään­ty­es­sä ja sen saa­ta­vuu­den li­sään­ty­es­sä alam­me hel­pos­ti vi­ko­val­la mie­lel­lä ana­ly­soi­maan puo­li­soa, per­heen­jä­se­niä ja it­se­äm­me. Se on otol­li­nen maa­pe­rä rak­kau­den rik­koon­tu­mi­sel­le.

Ju­ma­la sal­lii elä­män­koh­ta­loi­ta, jois­sa lap­set jää­vät il­man van­hem­paa ja puo­li­so il­man tois­ta. Suru ja kai­paus on sil­loin suu­ri. Tun­ne­si­tei­den li­säk­si vau­ri­oi­tu­vat so­si­aa­li­set ja ta­lou­del­li­set si­teet. Or­po kai­paa tur­val­lis­ta van­hem­paa ja les­ki puol­ta­jaan­sa.

Tai­vaan Isä suo­je­lee. Hän on or­po­jen isä ja les­kien puol­ta­ja. ”Kui­ten­kin minä py­syn ala­ti si­nun ty­kö­näs; sil­lä sinä pi­dät mi­nun oi­ki­as­ta kä­des­tä­ni. Sinä ta­lu­tat mi­nua neu­vol­las, ja kor­jaat mi­nua vii­mein kun­ni­al­la. Kun sinä ai­no­as­tan­sa mi­nul­la oli­sit, niin en minä en­sin­kään sit­te tai­vaas­ta eli maas­ta tot­te­li­si. Vaik­ka vie­lä mi­nun ruu­mii­ni ja sie­lu­ni vai­puis, niin sinä, Ju­ma­la, kui­ten­kin olet ai­na mi­nun sy­dä­me­ni us­kal­lus ja mi­nun osa­ni.” (Ps 73:23–26.)

13.11.2024

Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. 1. Kor. 15:42–43

Viikon kysymys