Tuo­mo Kel­lo­kos­ki

Vuo­si on taas vaih­tu­nut ja mo­nen­lai­set aja­tuk­set val­taa­vat mie­lem­me men­nees­tä vuo­des­ta. Eh­kä meil­lä on odo­tuk­sia al­ka­nees­ta vuo­des­ta ja sen mu­ka­na tu­le­vis­ta ta­pah­tu­mis­ta hen­ki­lö­koh­tai­sel­la ja yh­teis­kun­nal­li­sel­la ta­sol­la. Min­kä­lai­sia asi­oi­ta on ta­pah­tu­nut men­neen vuo­den ai­ka­na?

Mil­lai­sia kii­tok­sen ai­hei­ta löy­däm­me? Muis­tam­me­ko kiit­tää tai­vaal­lis­ta Isää sii­tä kai­kes­ta var­je­luk­ses­ta ja hy­väs­tä, jota men­nyt vuo­si toi koh­dal­lem­me? Olem­me­ko mur­heit­ten ja ko­et­te­le­mus­ten kes­kel­lä muis­ta­neet Ju­ma­laa?

Var­mas­ti tämä ai­ka so­ti­neen ja mo­ni­ne epä­var­muuk­si­neen tuo myös pel­koa ja ah­dis­tus­ta ih­mi­sen mie­leen ja sy­dä­meen. Luot­ta­mus Ju­ma­laan ja hä­nen huo­len­pi­toon­sa on tä­män­kin ajan kes­kel­lä tur­val­lis­ta. Se pois­taa tur­hia pel­ko­ja sekä ah­dis­tuk­sia. Kaik­ki on Ju­ma­lan kä­sis­sä, myös tämä maa­il­ma ja sen kul­ku.

Kir­joi­tuk­sen ot­sik­ko tuli rak­kaas­ti lä­hel­le mei­dän per­het­tä jou­lu­kuun al­ku­puo­lel­la. Ju­ma­la oli saa­nut pu­hu­tel­la maa­il­maan jou­tu­nut­ta ra­kas­ta lä­heis­tä ja an­ta­nut voi­mia nöyr­tyä pa­ran­nuk­seen. Ju­ma­lan ih­me­töi­tä ta­pah­tuu edel­leen tä­män syn­nin täyt­tä­män ja pi­me­än ajan kes­kel­lä. Mi­ten ih­meel­li­nen on Ju­ma­lan rak­kaus syn­tis­tä ih­mis­tä koh­taan ja voi­mal­li­nen hä­nen sa­nan­sa!

Ju­ma­la voi syn­nyt­tää kään­ty­mi­sen ha­lun ja an­taa voi­man pa­ran­nuk­sen te­ke­mi­seen. Ju­ma­la ei tah­do kuo­le­maa tai ran­gais­tus­ta syn­tiin­lan­gen­neel­le. Her­ral­la on pe­las­tuk­sen oh­jel­ma: ”Kään­ty­kää, pa­lat­kaa.” Luo­pu­muk­sen, van­han elä­män ja kai­ken syn­nin saa heit­tää pois pa­ran­nuk­ses­sa. Syn­tien an­teek­si­an­ta­mus Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä syn­nyt­tää uu­den elä­män; se an­taa sy­dä­meen uu­den hen­gen.

Lau­lu­ru­noi­li­ja ku­vaa kau­niis­ti: ”Soi kii­tos­lau­lu, kun me ar­mon täy­den vain an­si­ot­ta saam­me omis­taa. Kun mat­kaa teem­me vai­voi­hin myös käy­den, rak­kaus Her­ran mei­tä vah­vis­taa”. (SL 304:1.)

Psal­mi 105 roh­kai­see us­ko­maan ja iloit­se­maan us­kos­ta: ”Lau­la­kaa hä­nel­le, ylis­tä­kää hän­tä, ker­to­kaa hä­nen ih­me­töis­tään. Ylis­tä­kää hä­nen py­hää ni­me­ään. Iloit­koot kaik­ki, jot­ka et­si­vät Her­raa! Tur­vau­tu­kaa Her­raan ja hä­nen voi­maan­sa, et­si­kää ai­na hä­nen kas­vo­jaan. Muis­ta­kaa ai­na hä­nen ih­me­työn­sä, hä­nen tun­nus­te­kon­sa ja hä­nen tuo­mi­on­sa.” (Ps. 105:2–5.) Psal­min kir­joit­ta­ja tii­vis­tää kau­niis­ti us­kon pe­rim­mäi­sen ole­muk­sen: us­kos­ta iloit­se­mi­nen, tur­vau­tu­mi­nen Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja evan­ke­liu­min vie­mi­nen kaik­ki­al­le maa­il­maan.

Ju­ma­la an­taa us­kon kaut­ta lap­sil­leen pal­ve­lu­miel­tä tär­ke­ään teh­tä­vään tur­vat­to­man maa­il­ma­na­jan kes­kel­lä. Saam­me ker­toa hä­nen ih­me­töis­tään ja saam­me ol­la kut­su­mas­sa ar­mos­ta osat­to­mia Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Niil­le, jot­ka tah­to­vat ot­taa Her­ran Jee­suk­sen vas­taan, Ju­ma­la an­taa voi­man tul­la hä­nen lap­sik­seen. Vain Ju­ma­lan Hen­ki voi an­taa voi­man us­koa evan­ke­liu­min oma­koh­tai­ses­ti kaik­kien syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­sek­si. Ju­ma­lan lap­si saa tä­nään­kin yh­tyä kii­tol­li­se­na Sii­o­nin lau­luun: ”Mut­ta tai­vaas­sa par­hai­ten kii­tän, kun on tur­me­lus rii­sut­tu. Ole kii­tet­ty, Her­ra­ni Jee­sus, ole kii­tet­ty, kii­tet­ty!” (SL 295:6.)